En saa jätettyä/haettua lapsiani päiväkodista silleen "coolisti"

Meidän päiväkodissa on 1-vuotiaat kaksoset, joita on aina hakemassa ja tuomassa vähintään kahden hengen tiimi, yleensä isovanhemmat. 

Sitä paitsi me muut vanhemmat keskitymme omiin lapsiin sekä heitämme välillä ihastelevia silmäyksiä söpöihin taaperotupliin, ettemme ole ehtineet kiinnittää huomiota saattajan cooliuteen tai epäcooliuteen. :)

Ihan samanlaista se oli itsellänikin kun oli kolme päiväkoti-ikäistä yhtä aikaa. Ei se kovin hienosti koskaan mennyt mutta ainakin itse pysyin rauhallisena ja vähät välitin muista vanhemmista. Itselläni yksi kolmesta oli erityisen hankala, itki lähes aina viedessä ja kiukutteli lähtiessä. Pysy hyväntuulisena vaikka taivas putoaisi, se on oikeasti coolia!

Laitat päiväkotiin saapuessa aurinkolasit päähän ja huudat YYYEEEAAHHH! Näin se toimii coolisti

Se lapsonen pitää opettaa ensin kotona pukemaan ja riisumaan omatoimisesti, sitten saattaa hyvällä kannustuksella tehdä myös niin tarhassa. 

Pitäskö se oikeasti sitten värvätä vuorotteluvapaalla oleva mummo mukaan välillä? :D Miehestä ei tämän asian suhteen kovin apua ole kun hän lähtee töihin ennen seitsemää ja on kotosalla vasta vähän ennen viittä. Tai sitten kokeilen tuota aurinkolasikikkaa, coolius on ainaki siinä taattu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Se lapsonen pitää opettaa ensin kotona pukemaan ja riisumaan omatoimisesti, sitten saattaa hyvällä kannustuksella tehdä myös niin tarhassa. 

Ei me mitään sellaista ehditty harjoittelemaan kun alle parin viikon varoitusajalla jouduttiin lapset laittamaan päiväkotiin. Muutenkin täyttivät vasta loppukesästä sen vuoden, joten kaikkia valmiuksia itsenäiseen pukemiseen ei taida löytyä... Ap

Ei tarvitse olla cool, pääasia että lapset saadaan paikalle ja haettua pois. Ei siitä anneta tyylipisteitä :).  T. lastentarhanopettaja

Ei taida ihan noin pienillä vielä toimia "kumpi ekana valmis" -kisailut?

Vierailija kirjoitti:

Se lapsonen pitää opettaa ensin kotona pukemaan ja riisumaan omatoimisesti, sitten saattaa hyvällä kannustuksella tehdä myös niin tarhassa. 

Juu, mutta ei vuoden vanhana.  Oppivat siinä kolmen vuoden korvilla.

Ap, sulla on vuoden ikäiset kaksoset, ei niiden kanssa voi olla coolisti!

Tee siitä leikki: lapset kiskovat toisiltaan tumput ja pipot pois, ja vetkoketjunkin saa aika helposti auki.

Ja nyt ei edes ole vielä kovin kylmä, eli jos autolla liikutte nakkaat hanskat ja pioot kassiin. Sekä taaperot haalarissa kainaloon. Meillä edelleen uhmaileva 4-v lähtee autoon ilman pipoa/ hanskoja. Ei aina vain jaksa tapella

Hae myöhemmin lapset pihalta valmiiksi puettuina, niin minäkin tein.
Kerran hain meidän lasta ja ihmettelin kun pihalla ei ollut ketään ja sisälläkään ei ollut mitään hulabaloota käynnissä?? Puetut lapset istui nätisti rivissä penkillä, piti oikein ääneen ihmetellä että miten lauma uhmiksia oli niin nätisti???
Ei kyllä tarhan tätejä käy kateeksi kun yhdenkin pukeminen on ollut välillä tuskaa ja hermo mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla cool, pääasia että lapset saadaan paikalle ja haettua pois. Ei siitä anneta tyylipisteitä :).  T. lastentarhanopettaja

Eihän sitä tarvi olla mutta minkäs sille voi kun on luonnostaan cool. Lasten tarhaiästä on jo vuosia. Muistan kyllä miten tädeillä ja äityleillä aina löytyi jotain juteltavaa. Muutama rohkein pyysi kahvillekkin. 

Eikö ne tarhantädit vois vähän auttaa? Luulis, että olis sen verran pelisilmää. Nehän ei joudu pukemaan niitä enää sitten iltapäiväulkoiluun, jos haet ne yleensä ennen sitä, niin eikö edes toisen pukemisessa vois auttaa?

Älä huoli, ap. Mulla ei ole edes kaksosia ja vieläkin tän tekstisi luettuani palasi mieleen ne tuskaiset hetket päiväkodin eteisessä! Aamut meni hyvin, mutta haut... Väsynyt lapsi, joka oli sinnitellyt kilttinä koko päivän lapsiryhmässä näki äitinsä ja sillä sekunnilla kaatoi kaiken rasituksensa äidin niskaan eikä yksikään vaate mennyt päälle eikä mikään ollut hyvin. Joskus istuin siinä eteisen lattialla lähemmäs tunnin. Ohi kulkevat hoitajat välillä vähän ihmettelivät. Eipä siinä pakkasella voinut nakata lasta kainaloon ja lähteä, kun piti kävellä kotiin lapsen kanssa. Nythän tämä on jo huvittavaa, kun lapsi on 10v., mutta melkoinen tuskanhiki oli kyllä tuolloin. En kyllä miettinyt mitä muut minusta ajattelivat. Pysyin rauhallisena vaan. Helpointa oli tosiaan hakea lapsi ulkoa, mutta ne kuravaatteet.. Ne piti riisua ennen kotiin lähtöä ja huuhdella altaassa jne.. Huhhuh. Pisteet sulle ap ja tsemppiä! Kyllä se siitä kymmenessä vuodessa helpottaa ;-)

Ratkaisu, joka antaa nopeutta ja söpöyttä ja cooliutta:

Lasten käytännölliset talvihaalarit, -hanskat, kypärämyssyt yms. säilytetään päiväkodissa. Kotona sitten omat setit. Matkojen ajaksi lapsille päälle tyylikkäät toppatakit, villakangastakit, talvianorakit tai untuvatakit - näitä löytyy kaikenhintaisia ja käytettynäkin ovat usein uudenveroisia. Käteen pikkulapaset ja päähän somat pipot tai hatut - jos eivät kelpaa, niin sitten lapaset ja pipot äidin taskuun tai laukkuun. Jalkaan sellaiset kengät, joita ei tarvitse sitoa. Siitä vain hilirimpsis autoon, tai jos on jalan, niin rattaisiin molemmille lämpöpussit. Nopeaa, ja muut ihastelevat suloisia kaksosia ja heidän coolia vanhempaansa.

Joo kahden kanssa on hankalaa kun molemmat haluaisi huomiota etkä voi antaa sitä samalla sekunnilla kahdelle... Kun puen toista niin toinen juoksee huutaen ympyrää, rikkoo kaverien leikit, menee kaikkiin kiellettyihin paikkoihin ja koskee kiellettyihin tavaroihin.. Kyseessä lapsi, jota aina muuten kehutaan hyvästä käytöksestä :D Häpeän silmät päästäni joka päivä ja mietin, että pitävätkö hoitajat mua ihan onnettomana äitinä.. :D

Alkajaisiksi: kukaan ei taatusti ajattele että olet epäcool vaan lähinnä pohtii, miten supersankari olet kun selviät tilanteesta ylipäätään! Saatatkin siis saada osaksesi sanatonta ihailua. Ainakin minä nostan hattua jokaiselle monikkovanhemmalle, yhden kanssa on jo sen verran hurja meininki. Kaikki varmasti ymmärtää että sulla on kädet täynnä.

Toiseksi muiden kohdalla kyse ei ehkä ole niinkään cooliudesta kuin ihan tavallisesta rutiinista, joka vaan syntyy ajan kuluessa itsestään. Olette olleet vasta kuukauden tarhassa, se on vielä uutta lapsille, kyllä tilanne siitä vähitellen rahoittuu. Lisäksi lapset vaan on erilaisia, toiset säntäilee ja toiset filosofoi enemmän. 

Jos sulla on välillä mahdollisuus saada apukädet vaikka mummista noutamiseen, niin eihän siitä haittaakaan ole! 

Kiitos nauruista. Uskon, että ap on tarhan mukavin mamma. Tsemppiä sulle, kohta alkaa toppavaate helvetti:)

Joo, onnea vain kuravaaterumbaan sitten keväämmällä (tai huonolla tuurilla koko talven ajan). :) Ei vaan, sinuna ottaisin asian puheeksi päiväkodin väen kanssa ja kysyisin nätisti, että olisiko jonkun mahdollista tulla auttamaan, jos aamun tilanne sen sallii. Riippuu ihan siitä mihin aikaan olette päiväkodin eteisessä, paljonko muita lapsia on juuri tuotu hoitoon ja montako hoitajaa on paikalla, että pystyvätkö auttamaan. Kannattaa silti sanoa ääneen, että jos vain onnistuu, niin apu olisi tervetullutta.

Lähtiessä koittaisin ajoittaa niin, että ovat jo pukeneet lapset ulosmenoa varten. Jos se ei ole mahdollista, niin ottaisin avuksi rattaat: puen yhden lapsen pipoa ja lapasia vaille valmiiksi ja lykkään rattaisiin, sitten puen toisen ja vasta viimeiseksi pistän kummallekin pipon ja lapaset tms. helposti pois revittävät lisäosat. Ei haittaa vaikka olisitte autolla liikenteessä, ottaisin silti rattaat avuksi, vaikka ihan kepoiset sateenvarjorattaat takakonttiin. Pienet rattaat voi jopa olla mahdollista ottaa päiväkodin eteiseen, tai sitten lykkäisin toisen rattaissa ja valjaat kiinni ulos oven taakse, jos vain on näköyhteys.

Kannattaa joka tapauksessa jutella henkilökunnan kanssa, koittavat varmasti jeesata tai antaa vinkkejä ja väliaikaisjärjestelyt ovat mahdollisia, koska teillä on kaksi noin pientä lasta. Eikä kannata miettiä että miten hemmetissä 1-2 hoitajaa saa puettua koko lapsilauman - lapset käyttäytyvät eri tavalla päiväkodissa, he tietävät tilanteen, heillä on esim. omat odotuspaikat ja -leikit penkillä tai menevät parissa erässä ulos sitä mukaa kun ovat valmiina jne. PLUS on ihan normaalia, että vanhemman tuodessa/hakiessa lapsi pistää ihan ranttaliksi, viskoo kamppeita tai ulisee meritähtenä lattialla. Ei muuta kuin tilannekohtaisesti eteenpäin, harhautus ja huumori ovat ykköstaktiikat ja jos ei muu auta, niin mennään kainalohuudolla. Ihan tavallisia isiä ja äitejä me kaikki muutkin ollaan, tervetuloa meille katsomaan miten paljon hupia päivässä riittää, kun on murrosikäinen mielialahirviö, eskari-ikäinen maailman kuningas ja yksivuotias joka paikkaan ehtivä taaperi huushollissa. Luulisi että esim. kauppaan lähtö ei olisi ylivoimaista, mutta voi jessumanjaa joskus on sellaisia päiviä, ettei meinata aamulla päästä edes ovesta ulos ilman että me vanhemmat ollaan täysin valmiita kömpimään takaisin peittojen alle loppupäiväksi. :)