Te jotka olette osanneet aikoinaan valita kunnollosen miehen

hän on paras mies jota olen ikinä edes nähnyt. Ollaan oltu yhdessä vasta 3 vuotta mutta rakastan häntä niin paljon.

Okei, on hänessäkin pieniä vikoja, mutta eikö meissä kaikissa ole.



Ihana perheenisä joka osallistuu kotitöihin ja on lasten kanssa.



Ja ikää meillä nyt 23v

Olin oikein kilttityttö ja en osannut edes hakea jännitystä. Nyt saattaisin on varmaan joku ikäkriisi, kun saattaisin retkahtaakin vääränlaiseen jännitykseen, onneksi ei tarvitse enää etsiä:)

Nyt 3 vuotta jälkeenpäin en olisi paremmin voinut valita. Osallistuu pyytämättä kotitöihin, rakastaa avoimesti lastaan ja minua. Kaikinpuolin ihana mies, en paremmin olisi voinut valita..

toista kovin hyvin tuntea mutta minulla kävi hyvä tuuri, mieheni on todella kunnollinen, tunnollinen työntekijä, ei polta eikä juo. OSallistuu kotitöihinkin ihan kiitettävästi ja on lasten kanssa.

Rakastuin mieheeni täysin sen perusteella, mikä hän oli, enkä uhmatakseni esim. vanhempiani. Mieheni on edelleen perustaltaan sama mies kuin sillonkin, mutta tietysti olemme kumpikin kasvaneet henkisesti aikuisiksi.



Mieheni hoitaa kanssani tasapuolisesti lapset ja kodin. Vertauskuvallisesti perheemme on yhteisyritys, jossa kummallakin on samat tavoitteet ja oma hyvinvointi on paljon kiinni siitä miten perhe voi.

Hän on aivan mahtava isä, tekee kotitöitä enemmän kuin minä (myös kokkaa minua paremmin), ei omaa kodin ulkopuolisia harrastuksia - aina sanoo, että meidän perhe on hänelle se tärkein. Meillä on todella hyvä ja rakastava parisuhde =).



Myös ex mieheni oli samanlainen, hän vain oli minusta liian mustasukkainen ja omistava - lisäksi harrasti ja puuhasteli kodin ja perhe-elämän ulkopuolella ihan liikaa, siksi hän jäi ex:äksi.



En osaa sanoa, kannattaako sinun nyt lähteä - minun mielestäni kannattaa todellakin valita viisaasti silloin, kun on se aika; eli ennen lapsia ja perheen perustamista.

Tapasin mieheni 27 vuotiaana. Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Meillä on kaksi lasta ja mieheni osallistuu kodin ja lastenhoitoon yhtälaisesti kanssani. Käy töissä, ei ryyppää saunakaljaa enempää eikä tupakoi. Kunnollinen mies, mutta kukaan ei ole täydellinen ja välillä ottaa päähän miehen " jääräpäisyys" , olemme molemmat aika jästipäitä :)

tämän nykyisen kunnollisen tapasin vasta 31-vuotiaana ja nyt kuusi vuotta yhdessä ja 1 lapsi.

Taipuvainen sitoutumaan kuitenkin kun olen, melkein kolme vuotta tuli kuitenkin myös seurusteltua yhden kamalan rentun kanssa. Jossain vaiheessa huomasin itse kasvaneeni aikuiseksi, kun hän oli pysynyt idioottina. Jätin rentun ja päätin, että seuraavaksi kelpuutan vain miehen, josta on potentiaalia myös perheen isäksi ja tasavertaiseksi kumppaniksi. Kappas vain, sellainen kävelikin muutaman kuukauden päästä vastaan!

Olen löytänyt ihanan miehen ja todella ihanan isän lapsellemme.

22-vuotiaana. Naimisissa ollaan oltu pian 10 vuotta.

olin 18 ja mies 20.

Sitä enne oli myskyisä suhde epäuotettavan husvotin kanssa. Päätin että haluan kiltin ja vastuullisen miehen, ja sen sain :)

Mutta tarkalleen ottaen olin tuntenut hänet 7v iästä asti.

Se että keskenkasvuisena ihastuu johonkin tiettyyn ihmiseen, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö tämän ihmisen kanssa voisi yhdessä kasvaa ja elää elämäänsä. Miksi pitäisi ihastua toisenlaiseen tyyppiin, vaikka se mahdollista ehkä olisikin? Ihan vaan vaihtelun halusta?

Hän kertoi oman rippipappinsa aikoinaan neuvoneen (siis joskus viime vuosisadan alkupuolella) oppilailleen, että naimisiin ei kannata mennä ennen 26-vuoden ikää, sillä sitä ennen ei vielä ihminen oikeasti tiedä mitä avioliitto edellyttää.

lukuisia renttuja ja juoppoja sun muita tullut kokeiltua. luulin jo jääväni vanhaksi piiaksi. mutta niin vaan tuli mies isolla m:llä vastaan. :-)



yhdessä 6 vuotta ja 3 lasta. ja olen varma että tämä kestää kunnes kuolema meidät erottaa.

Muutimme kahden viikon kuluttua tapaamisesta yhteen, kolmen kuukauden kuluttua menimme kihloihin, neljän vuoden kuluttua naimisiin ja nyt 16 vuotta myöhemmin olemme kahden lapsen onnellisia vanhempia.



Mies on rehellinen, ystävällinen, uskollinen, rakastava, lapsi- ja eläinrakas komistus, joka ei harrasta kosteita baari-iltoja, eikä kallistele kuppia kotonakaan. Ainoat paheet ovat huolimattomuus ja ' salassa' tupakointi. Kaikki tietävät paheesta, muttei koskaan polta meidän nähtemme, eikä asiasta puhuta. Aika huvittavaa.



Ehdin neljän vauhdikkaan teinivuoden aikana kokea yhtä ja toista miesrintamalla, eikä joukkoon mahtunut yhtäkään kunnollista. En rehellisesti kestäisi arkea yhdenkään silloisen deitin kanssa. Jännitystä varmasti riittäisi enemmän kuin omiin tarpeisiin, mutta lasten kanssa miehen oikkujen ja tempausten jännittäminen ei ihan hirveästi houkuttele.



Oman kokemuksen perusteella sanoisin siis, että rentut kannattaa käydä läpi nuorena huvi- ja harrastusmielessä, mutta ei niitä kannata kotiin pysyviksi rasitteiksi raahata.

Osaisiko joku vielä sanoa mikä tekee meihestä rentun?

Onko mieheni siis sellainen jonka kanssa ei kannata alata perhettä perustamaan?

hän tupakoi paljon, juo noin kerran kuussa (ennen joka viikonloppu),

ei osallistu kotitöihin kuin pakolla, on kerran pettänyt, vetää asiat helposti vitsiksi, ei osaa keskustella vakavasti, on aika lapsellinen (ikää 27), pelailee päivittäin vähintään tunnin, ei ota kauheasti vastuuta asioista ja on jotenkin muutenkin huoleton luonne.

Mistä muuten löysitte nuo kunnolliset miehenne, tuskin baarista?