Te jotka olette osanneet aikoinaan valita kunnollosen miehen

varmaan eniten aikaisemmissa inhotti oli se krapula-aamun haju ja suttusuus yms. Ja parissa se, että ei jotenkin voinut luottaa. Itse eivät juoneet ja mäkään en olisi saanut juoda ollenkaan, turhaa fanaattisuutta. Nykyinen ei ole koskaan juonut, mutta vaadi multa mitään nollatoleranssia tai ole muutenkaan ehdoton missään asiassa, joustava ja luotettava, tunnollinen perheenisä.

Eka suhde molemmille. Takana yhteistä taivalta kohta 11v.

Täydellinen ukko-kulta!

se paras mahdollinen puolisomateriaali. T. 23

Jk. Luotatko miehesi ja tunnetko olosi turvalliseksi hänen kanssaan? Miten tärkeänä pidät tasa-arvoa suhteessa? Oletko valmis ottamaan isomman vastuun kotitöistä ja kodin asioista? Uskotko, että miehesi kypsyisi ja kasvaisi vastuuseen lapsen myötä? Minusta miehesi ei kuulosta erityisen rentulta, vain hieman lapselliselta.

Vierailija:

Osaisiko joku vielä sanoa mikä tekee meihestä rentun?

Onko mieheni siis sellainen jonka kanssa ei kannata alata perhettä perustamaan?

hän tupakoi paljon, juo noin kerran kuussa (ennen joka viikonloppu),

ei osallistu kotitöihin kuin pakolla, on kerran pettänyt, vetää asiat helposti vitsiksi, ei osaa keskustella vakavasti, on aika lapsellinen (ikää 27), pelailee päivittäin vähintään tunnin, ei ota kauheasti vastuuta asioista ja on jotenkin muutenkin huoleton luonne.

Mistä muuten löysitte nuo kunnolliset miehenne, tuskin baarista?

Olin ehtinyt siinä vaiheessa seurustella vaikka minkälaisten kanssa ja katsoa sitä touhua kun läträtään viikonloput viinan kanssa ja juostaan baareissa. En halunnut miestä, joka viihtyy enemmän kavereiden kanssa baanalla ja jolle jokaviikoinen kännäys on tärkeää.



Rakastuin miehessäni ihan muihin seikkoihin ja hänen kanssaan oli hyvä olla, koska oli minua kohtaan huomaavainen ja viihdyimme paljon kahdestaan, " leikittiin kotia" eli viikonloppuisin käytiin ostamassa jotain hyvää, kokailtiin yhdessä, katsottiin leffaa ja ...no rakasteltiin paljon. Kaverit ihmetteli kun me esim kotibileistä hilppastiin kahdestaan käsikädessä miehen poikamiesboksiin, eikä lähdetty baariin... meillä oli vähän muut mielessä silloin ;)

tuo tuntunut miestä haittaavan. Hyvänä tuosta miehestä seurasi siinä suhteessa, että oma alkoholin käyttöni väheni huomattavasti.

Baarissa mekin ekan kerran tapasimme, silloin siitä ei tullut mitään. Toisen kerran satuttiin yhden yhteisen ystävän luo samaan aikaan, jolloin flirttailtiin yhdessä, heti alusta siinä oli se jokin. Ekat treffit tehtiin baariin, mutta sen jälkeen tapailtiin paljon muissa merkeissä eli suhde rakentui alusta saakka muuhunkuin sille, että lähdetään yhdessä baanalla, mitä mun aikaisemmat suhteet olivat olleet.



Oli kesä, joten oli luonnollista olla paljon ulkona, tehtiin retkiä esim saaristoon ja muihin kesäkohteisiin, käytiin kävelyllä vaikka vaan jäätelökiskalla, istuttiin puistoissa jne, käytiin lähiseudun musafestareilla. Alusta saakka oli kummallekin selvää, että tehdään paljon yhdessä ja viinanjuominen ei kuulunut niihin yhteisiin juttuihin.



En vaan voisi perustaa perhettä miehen kanssa, joka haluaa istua joka viikonloppu baarissa tai mennä kavereiden kanssa kun itse jään lasten kanssa kotiin. Siis tietenkään silloin ei ollut lapsia, mutta usein noista totutuista tavoista on vaikea luopua eli jos istuu joka perjantai pubissa ennen lasten syntymää, niin voiko sieltä jäädä helposti kotiin? parikymppisneä se baarileämä saattaa kuulua kuvioihin sosiaalisista syistä, mutta vanha koitra ei helposti uusille tavoille opi eli olen minäkin sitä mieltä, että jos kolmekymppinen viettää paljon aikaa baarissa, niin hänestä ei helposti " kunnollista perheenisää" saa ts viina vie baanalle joka viikonloppu.



Samaa ajattelen kotitöistä eli jos mies vielä aikuisessa iässä pakoilee vastuuta siivoamisesta niin nainen saa siivota lopun ikänsä. Mun mies oli nuoresta iästään huolimatta asunut jo hetken omillaan kun tapasimme ja oli tottunut huolehtimaan kodin siisteydestä, pyykistä jne joten samalla linjalla ollaan jatkettu.

Ja jotenkin vain " tiesin" hänen olevan se oikea (ei edes tunnettu tuolloin) eli ihan ensivaikutelma teki lähtemättömän vaikutuksen. Yhdessä ollaan oltu jo 11v, siitä naimisissa 9v. Lapsia meillä on 2. En edelleenkään vaihtaisi häntä kehenkään muuhun; hän on ollut ja edelleen ihannemieheni: ehkä tasainen ja turvallinen mutta myös osallistuva ja välittävä puoliso ja isä. Joten en edes muita katsele vaan kiitän onneani aina lukiessani niistä " huonoista" valinnoista (jotka ovat varmasti aikanaan tuntuneet oikeilta). Mielestäni kestävä parisuhde perustuu siihen, että sitoutuu toiseen kokonaisvaltaisesti ja panostaa parisuhteen hoitamiseen riittävästi. Itse tiesin jo nuorena hyvin tarkasti millaisen miehen haluan ja sellaisen onneksi löysin. En kuitenkaan väitä kaiken aina olleen auvoista ja ihanaa vaan välillä on mennyt huonomminkin. Asioista kuitenkin selvitään puhumalla; ja tietoisuus siitä ettei toinen heti ongelmien tullen katoa viereltä helpottaa paljon.

aviomieheni 24- vuotiaana, nyt olen 26 ja meillä on yksi lapsi, vuoden ikäinen. Ihana, huolehtiva mies on ja arvostaa perhettään, ei käytä lainkaan alkoa, tosin en minäkään, lisäksi viihdymme toistemme seurassa ja meillä on hauskaa yhdessä ja perheenä. :)

Vierailija:

aviomieheni 24- vuotiaana, nyt olen 26 ja meillä on yksi lapsi, vuoden ikäinen. Ihana, huolehtiva mies on ja arvostaa perhettään, ei käytä lainkaan alkoa, tosin en minäkään, lisäksi viihdymme toistemme seurassa ja meillä on hauskaa yhdessä ja perheenä. :)

Niin, parin kk: n päästä täytän 27 ja tapasin kyllä mieheni baarissa, tosin olimme molemmat selvinpäin. Mieheni ole elämässään koskaan juonut alkoa. Minä kyllä olen villit vuoteni viettänyt, olin pari kaljaa juonut tuolloin kun tapasimme, mutta en ollut humalassa. Alkoholin käyttö jäi minultakin, kun aloimme seukkaamaan. :)

Ja hyvä valinta oli, täytyy kyllä sanoa ;) Nyt yhteistä eloa takana 15 vuotta!