Köyhyys voi olla rikkaus

Nuorena kloppina hakeuduin (ajauduin) mieluummin oikopolkujen kautta omiin päämääriini villissä nuoruudessa, (tietenkin laiskuuttani/tyhmyyttäni), myös vastuun pakoileminen vaikutti tulevaisuuteni. Suhteeni vaurauteen siis rahaan, sekä maallisen omaisuuden kasvattamiseen ei ole yleensä ollut päällimmäisenä mielessäni. 

En välttämättä haluaisi tällä hetkellä olla mikään upporikas, koska vauraus tuo myös vastuuta. Tällä hetkellä tulen ihan hyvin toimeen on pienoinen osake, duunipaikka jne. huonomminkin jos menisi, niin nurjan toinen puoli on hyvä. Eiköhän tämän perusteella löydy köyhyydestäkin hyviä puolia, kun tarkkaavaisesti miettii. Siis köyhyydellä on varmasti omat rikkautensa, joita minunkin ja meidän tulisi rakastaa.

Nöyryyteni on suuri hyve, minulle riittää yksi huone lepooni.
Köyhyydessäni ei tarvitse pelätä rosvoja tai varkaita, köyhyyteni siis lisää turvallisuuttani.
Köyhänä en halua himoita maallista, siksi elänkin iloisena enkä ylpeänä.
Köyhyyteni antaa kuitenkin mahdollisuuden elää täydellisesti. 

 Elämäni rikkaus on sisälläni sieltä rikkauteni loiste palaa näkyvästi myös ulospäin. Vaikka olisin kuinka köyhä, silti rikkaimmatkaan eivät pystyisi ostamaan minua.