Lue keskustelun säännöt.
No, niin. Antakaa jotain neuvoja
29.09.2015 |
siihen ahdistukseen, kun harmittaa lasten kasvaminen. Eli on sellainen lopullinen olo. Ei enää sitä ihanaa ajatusta, että voisi olla raskaana ja saada vauvan. Mikä olisi sellainen kantava voima kun tämä alakulo tulee ja velloo? Ja kun järjellä ei pysty tätä tunnetta voittamaan.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sun vaikea hyväksyä omaa vanhenemistasi?
Tuohon ei ole neuvoja, se on vain kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kohta ne muuttaa pois ja kotona on taas hiljaista ja siistiä :)
Niin, ehkä valitan turhasta. Mutta onko se niin outo jos joku suree tätäkin. Eikä vain odota lasten kasvua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ehkä niinkään sure tai harmittele lasten kasvamista, mutta se kyllä tekee haikean olon, että enempää lapsia ei ole tulossa. Meillä on kaksi, ja näillä spekseillä ei ole mahdollisuutta isompaan lapsilukuun. Kai siihen auttaa aika. Vauvakuume on varmasti ihan luonnollinen asia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei lämmitä lainkaan, päinvastoin. Ap
Mun on vaikea hyväksyä lasten kasvamista, omaa ikääntymistä ja sitä, että jotkut tekevät sterilisaation. Äitini kävi juuri luonani, ja sanoi, että ei ikinä ole miettinyt ikäänsä, saati minun ikäisenä. Voi kun pystyis samaan. Ap