Koulun tukitoimet

Meidän koulussa esim. jokaisella on henkkoht tapaaminen erton kanssa kaksi kertaa lukuvuodessa. Ja jokaisen tilannetta käsitellään oppilashuoltoryhmässä, siis ilman mitään huolta tms, käydään läpi lapsen jaksaminen yms. ja sinne saa vanhempi laittaa etukäteen kysymyksiään ja huoliaan jos niin haluaa. Että oisko noi teilläkin tuollaista ennaltaehkäisevää? Hyvähän se on jos kuraattori on tavannut jokaisen lapsen, jos sitten vuosien varrella jotain tarvetta tuelle tulee, on jo kuitenkin tavattu ja juteltu...

Ne on mennyt niin yli! Olin tässä vanhempainilassa, joka kesti yli kolme tuntia. Neljä erihenkilöä esitti oman järjestönsä tukitoimia opettajan, poliiisin, sosiaalitoimen, psykologin ja kuraattorin lisäksi. Oli pakko lapsella sanoa, että älä edes katso ketään päin ettei kukaan pääse sanomaan, että tuo katsoo jotenkin oudosti. Mutta toisaalta, jos tuijotat omia vartaita niin siitäkin saat jonkun diagnoosin.

Suomalaisessa koulussa saa tukea todella helposti ja paljon.

Esikoisemme ollessa ekalla, hän kirjoitti joitain kirjaimia "peilinä", eli esim. E kääntyi joskus väärinpäin. Hän sai kolme tuntia yksityisopetusta erityisopettajalta tähän vaivaansa :) Luokanopettajien lisäksi oli kouluavustajat, ja ylimääräinen luokanopettaja koko luokkatasolle ja heidän lisäkseen pienryhmä, jolla kaksi erityisopettajaa.

Kuopus ei ehtinyt tehdä matematiikan koetta loppuun nyt syksyllä (2 laskua jäi tekemättä), mikä aiheutti sen, että nyt mietitään, tarvitseeko hän tukea matematiikkaan ja erityisopettaja on tulossa luokkaan tutkailemaan tilannetta.

Otan tottakai ilolla kaiken tuen vastaan, esikoinenkin on nyt yläkoulussa kympin oppilas, oppi kirjoittamaan eetkin ihan oikein. Olen vaan hämmästynyt, kun aina valitetaan niistä resursseista, mutta väkeä on kuin pipoa ja asioihin puututaan heti. No, ehkä sitä eriyttävää opetusta niille osaajille ei sitten kuitenkaan ole, vaan resurssit menevät tähän tukeen.

Todella hyvä että tukea saa helposti ja matalalla kynnyksellä. Olen jotenkin ollut siinä käsityksessä että niin ei olisi. Vai onko tässä isoja eroja koulujen suhteen?

Lapsesi kaverit ovat luultavasti ihan normaaleja.

Erilaisia tukitoimia saa nykykoulussa paljon helpommin kuin vaikkapa 70- ja 80-luvuilla. Tuolloin koululaisena en edes tiennyt, kuka on erityisopettaja tai ollut kuullutkaan kuraattorista. Nykykoulussa kuraattori, psykologi ja erityisopet esittäytyvät luokissa ja vanhempainilloissa, ja luokanopet ja yläkoulussa luokanvalvojat ohjaavat herkästi oppilaita avun piiriin. Yläkoulussa on varsin tavallista, että käydään vaikka kuraattorilla juttelemassa. Oppilaat ovat usein itse aloitteellisia, koska tietävät palveluista ja koska nykyään on onneksi ihan ok pyytää apua - toisin kuin 80-luvulla.

Resursseissa on toki kunta- ja koulukohtaisia eroja. Välillä kummastelen, miksi moni keskitason oppilas tulee alakoulusta oppimissuunnitelman kanssa ja on saanut hirveät määrät erityis- ja tukiopetusta, kun taas joku todella heikko ei ole saanut juuri mitään tukea. Tähän vaikuttaa varmasti myös vanhempien asenne ja aktiivisuus.

- ope -