Kevin poikani, oliko stoorin ajatus siis se?
... että äitin vika.... vauva oli huutava ja haastava lapsi muutenkin, äitillä oli vaikeaa eikä kyennyt väsymykseltään ja turhautumiseltaan rakastamaan lastaan niinkuin pitäisi.
siksi lapsesta tuli koulusurmaaja kun ei kokenut äitinsä rakkautta.
Koska vaikka poika surmasi siskonsa ja isänsä, lopussa äiti halasi tätä murhaajaa, kun poika vastasi äitin kysymykseen miksi? "luulin tietäväni, mutten tiedäkkään" ja äiti ja poika halasivat
Kommentit (16)
Äiti pilasi lapsensa omalla käytöksellään.
En kokenut, että se ajatus olisi noin mustavalkoinen, mä ajattelen, että siinä enemmön tuotiin esille sitä, miten eri tavoilla ihmiset kokevat asioita ja vaikuttavat toistensa elämään. Toki tuokin on yksi tulkinta, jonka kyseisestä perheestä voi tehdä ja joka tulee katsojan/lukijan mieleen. Mutta siitä on aikaa, kun olen lukenut kirjan/nähnyt elokuvan.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:42"]
Äiti pilasi lapsensa omalla käytöksellään.
[/quote]
Mä jo kirjoitin toiseen ketjuun, mutta toistan itseäni. Koko stoorihan on äidin muistoja, sen huomaa siitä että äiti ei juurikaan muutu, olipa Kevin vauva tai teini.
Kuvitelkaa (ei tarvii oikeesti kuvitella, eikä pystyisikään) että oma lapsenne tekisi nuo Kevinin teot. Millä mielellä sen jälkeen muistelisitte hänen lapsuuttaan? Varmaan tulisi mieleen kaikki ne kerrat kun on tehnyt väärin. Varmaan vihaisi lastaan, mutta oma syyllisyys olisi vielä vahvempaa kuin viha. Miettisi päänsä puhki, että kumpi oli ensin, lapsen viha vai oma viha. Ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Sellaisia me äidit ollaan.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:42"]Äiti pilasi lapsensa omalla käytöksellään.
[/quote]
Niin tai sitten Kevin oli ihan syntyjään psykopaatti. Siltä ainakin vaikutti.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:38"]
Täh? Mikä juttu tää on
[/quote]
Eilen tuli teemalta tälläinen tositapahtumiin perustuva elokuva, muutti minun elämääni tämän katsominen... Ap
Ite tulkitsin sen niin, että Kevin haki itselleen rajoja. Sehän siellä vankilassakin muisteli sitä äidin ainoata "todellista" tekoa. Sen huomas myös siinä, miten se antautui siellä koululla poliiseille. Siinä poliisiauton luona Kevinin katseessa oli ensimmäistä kertaa jotain muuta, kuin vihaa.
Äiti varmasti ajatteli epäonnistuneensa tai tehneensä jotain väärin, niitä huonoja ja "outoja" hetkiähän se siinä elokuvan mittaan kelaili pojastaan. Musta elokuva kerto kuitenkin nimenomaan synnynnäisestä pahuudesta, johon äidin käytöksellä ei ollut lopulta vaikutusta, vaikka äiti ehkä sitä vikaa itsestään etsikin.
Kyllä sitä pitää olla mielisairas, että jotain tuollaista tekee.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:38"]
Täh? Mikä juttu tää on
[/quote]
Eilen tuli teemalta tälläinen tositapahtumiin perustuva elokuva, muutti minun elämääni tämän katsominen... Ap
[/quote]
Ei perustu tositapahtumiin sen enempää kuin fiktio yleensä.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:38"]
Täh? Mikä juttu tää on
[/quote]
Eilen tuli teemalta tälläinen tositapahtumiin perustuva elokuva, muutti minun elämääni tämän katsominen... Ap
[/quote]
Eihän tuo ihan suoraan tositapahtumiin perustu? Kirjailija vain sai inspiraationsa koulusurmista.
Se on vain yksi teoria ( siis tuo, että poika jai vaille äidin rakkautta). Toinen on, että voiko ihminen olla jo syntyessään paha?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:42"]Äiti pilasi lapsensa omalla käytöksellään.
[/quote]
Niin tai sitten Kevin oli ihan syntyjään psykopaatti. Siltä ainakin vaikutti.
[/quote]
Psykopaatin geeneillä varustetusta lapsesta hyvässä kasvuympäristössä ei tule murhaajaa. Se eräs tunnettu psykopatian tutkija, josta tuli joku dokkari, on itse aivoiltaan "psykopaattinen". Hyvä kasvuympäristö suojasi ja hänestä tuli tavallinen perheenisä ja akateeminen tutkija.
Ahdistava kirja ja ahdistava leffa. Luin kirjan, kun esikoinen oli uhmaikäinen ja aloin nähdä hänessä aivan selkeitä Kevinin piirteitä... Huh. En aio lukea uudelleen.
Lukekaa kirja, se avaa. Lionel Shriver on kirjailijan nimi. Eikä todellakaan ole tositapahtumiin perustuva eikä omaelämäkerrallinen tarina.
T.L.
Isäänsä Kevin pystyi huijaamaan, ja tekikin niin. Äiti taas näki poikansa lävitse aina, ja siksi poika teki äidilleen henkistä kiusaa minkä kerkisi. Syy, miksi äiti ei tarttunut näkemiinsä ennusmerkkeihin voimakkaasti oli se, että äiti syytti kuitenkin itseään, omaa riittämättömyyttään ja rakkaudettomuuttaan äideille tyypilliseen tapaan: kaikkihan on aina kuitenkin vanhempien syytä.
Täh? Mikä juttu tää on