Naurattaa, kun ensin hehkutetaan 9kk tulevaa äitiyttä

Hahhahhaa, naurattaa, kun ap:lla on keltaiset hampaat

- narsissi

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:13"]Hahhahhaa, naurattaa, kun ap:lla on keltaiset hampaat

- narsissi
[/quote] musta ne on kyllä sateenkaaren väriset

Alapeukuttajilla tais osuu arkaan paikkaan...

Niinpä, onneksi lapsienteko on oma valinta, josta voi syyttää vain itseään :)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:22"]Niinpä, onneksi lapsienteko on oma valinta, josta voi syyttää vain itseään :)
[/quote] jep

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:11"]Ja seuraavat 18 valitetaan kuinka äitinä oleminen on niin rankkaa yhyy yhyyy Pinja-Teijo ei kuku kunnolla ja Samueliisa polttaa tupakkaa koulun pihalla
[/quote]

Sellaista se elämä on. Ylä- ja alamäkeä. Ei vaikeuksista valittaminen poissulje onnesta hehkutusta. Aikansa kutakin. Mutta mukava jos sua naurattaa, nauru tekee ihmiselle hyvää. Jatka.

Alapeukutin kahdesta syystä:

1) Yleistit eli ei koske kaikkia raskaanaolevia eikä kaikkia äitejä. Minä en hehkuttanut äitiyttä, kun en uskaltanut luottaa siihen, että saan elävän vauvan lopputulokseksi. Raskauteni oli erittäin helppo mutta henkisesti raskas, joten olin hiljaa ja yritin teeskennellä, etten edes raskaana olisikaan ja vaikka nyt olinkin, niin mitään vauvaa tästä ei koskaan tule.

2) Miksi sitä onneaan ja iloaan ei saa näyttää? Todellakin toivon, että olisin kyennyt olemaan onnellinen raskaudesta, joka oli yksi elämäni parhaista kokemuksista mutta jota en pystynyt ja kyennyt näyttämään. Kyse on tulevasta elämänmuutoksesta, jonka olet itse valinnut. Moni hehkuttaa uutta työpaikkaa, opiskelujen aloittamista tai vaikkapa muuttoa ulkomaille. Mistään näistä ei voi olla varma, että ne onnistuvat suunnitellusti mutta miksi ihmeessä ei saisi iloita siitä, kun pitkäaikainen haave käy vihdoinkin toteen. On kyynistä ajatella, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja sellaisten ihmisten seura on raskasta - minä sen tiedän.

3) Elämää ei voi ennustaa. Jos jonkin valitsemasi seurauksena tuleekin kakkaa niskaan mutta et voi enää valintaasi muuttaa, niin tottakai se harmittaa. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Terveempänä ihmiset pysyvät kun voivat purkaa mieltään eikä vain sulkea kaikkea sisäänsä. Ei ehkä ole kovin fiksua määkiä asiasta yhtenään mutta kyllä vaikeuksista saa puhua ihan yhtä paljon kuin onnenaiheistakin. Tunnekylmät eivät ehkä siitä pidä mutta normaalia se nimenomaan on. Epänormaalia on kauhistella, että siinä se hehkutti onneaan uudesta työpaikasta ja nyt haukkuu saman paikan maanrakoon. Kas, kun kaikkea tulevaa ei voi tietää.

4) Suurimmalla osalla ihmisistä se elämä ei ole pelkkää epäonnea sen valintansa kanssa vaan ehkä ajoittain tulee näitä epätoivoisia hetkiä vauvan valvottamisista tai uhmaikäisen riekkumisista. Jos kokonaisuutta katsotaan, niin harva vanhempi haluaa sen lapsen lopullisesti pois ja useimmat kokevat myös suuria onnenhetkiä sen lapsensa kanssa. Elämä on monimuotoisempaa kuin vain ikuinen onni tai ikuinen epäonni yhden valinnan seurauksena. Kyllä minäkin unettomuuttani valitin mutta en silti mistään hinnasta vaihtaisi valintaani. En kadu, vaikka välillä on vaikeaa. Saa ollakin. Se kuuluu elämään.

Suosittelen miettimään hetken sitä, mistä elämä koostuu. Ajattelet nimittäin kovin mustavalkoisesti.

Kukkuvia lapsia?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:22"]

Niinpä, onneksi lapsienteko on oma valinta, josta voi syyttää vain itseään :)

[/quote]

Joo, mutta ei niistä ongelmista. Se, että omiin lapsiin voi olla vaikeaa suhtautua oikein ja lähinnä nauttia äitiydestä voi olla tai onkin oman kodin vika. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:16"]

Alapeukuttajilla tais osuu arkaan paikkaan...

[/quote]Nimenomaan ei pidä paikkaansa vai ootko kuullu mun valittavan elämää?

Tiesitkö että äitiys on sekä raskain että palkitsevin juttu elämässä? Olet vastuussa itsesi lisäksi pienestä ihmisolennosta jota rakastat niin paljon ettet itsekään sitä osaa käsittää, se rakkaus on niin ehdotonta että ne harmaat hiukset joita lapsi aiheuttaa on hyvin pieni paha sen rinnalla kuinka paljon siitä saat? Kuitenkin vanhemmuus on rankkaa ja rankkaa siitä tekee osittain juurikin se kun rakastaa niin paljon. Niin paljon että voisit hetkeäkään miettimättä ottaa hengen itseltäsi jos lapsesi sillä säästyisi?

Tuo on minusta ihan ymmärrettävää. Mitä enemmän kohtuuttomia odotuksia on luotu yhdeksän kuukauden aikana, sitä ikävämmin sattuu pudotus todellisuuteen.

Monet naiset olettavat vanhemmuuden olevan jotakin erityisen hienoa: täytyyhän sen olla, kun niin moni vapaaehtoisesti sen valitsee. Todellisuudessa vanhemmuus on kuin mikä tahansa työ. Se on välillä palkitsevaa, välillä turhauttavaa, se syö resursseja ja vie paljon aikaa. Ja lisäksi siitä ei makseta mitään, vaan se päinvastoin kuluttaa rahaa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:22"]

Niinpä, onneksi lapsienteko on oma valinta, josta voi syyttää vain itseään :)

[/quote]

Joo, mutta ei niistä ongelmista. Se, että omiin lapsiin voi olla vaikeaa suhtautua oikein ja lähinnä nauttia äitiydestä voi olla tai onkin oman kodin vika. 

[/quote]Ne ongelmat ovat täysin oma syy. Kukaan ei pakota hankkimaan lapsia, ja jos ei ymmärrä lasten mukana tulevan paljon ongelmia, on kyse vain omasta typeryydestä.