Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten treffit sovitaan vanhemmalla iällä?

Vierailija
26.09.2015 |

Tyhmä kysymys varmaankin monen mielestä. Olen jäänyt sinkuksi 20v jälkeen, mutta olen edelleen täynnä elämää, liikunnallinen, työelämässä ja teini-ikäiset lapset. Yksi mies on laitellut  kivoja viestejä, mutta ei elettäkään mistään tapaamisesta. Kiinnostunut hänestä olen, sillä on tuttava vuosien takaa. Aktiivisesti en lähde ketään etsimään tai kulkemaan baareissa, joten kyselen tässä, miten ihmiset näin keski-iässä voivat vielä löytää seuraa.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy, josko haluaisi lähteä kahvittelemaan.

Vierailija
2/5 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Kiva kun laitoit taas viestiä. Kuule, miltä susta kuulostais jos tavattaisiin?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kuten aina ennenkin. Rennoin tapa useimmille on aluksi ihan vain kahville pyytäminen.

Ja nettideittailu sitten on varmaan sulle uutta. Treffisivustoja on netti pullollaan. Siinä maailmassa kannattaakin tutustua vähän aikaa netin välityksellä, mutta ei kannata siirtää ensimmäistä tapaamiskertaa kovin kaukaiseen tulevaisuuteen, ettei käy vahingossa niin että luo nettituttavuuden kanssa vain epärealistisen nettisuhteen.

Vierailija
4/5 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä jää nurkkiin pyöriin ja Rinssiä odottaan - some antaa kaikki mahdollisuudet

Vierailija
5/5 |
26.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai yksi mahdollisuus on päättää elää sinkkuna. Huono vaihtoehto ei ole sekään. Saa nukkua ja herätä milloin haluaa, matkustaa oman mielen mukaan, siivota , kun haluaa tai olla siivoamatta. Ei tarvitse sopia yhtään mistään puolison kanssa, odotella ketään kotiin ja etenkään pelätä sen puolison menettämistä. Miksi yleensäkään pitäisi jakaa elämä jonkun kanssa? Taloudellisistä syistä vai pelko olla yksin? Itsenäistä naista pidetään jollain tapaa uhkana ja outona. Olen kasvattanut lapset lähes aikuisikään, kouluttaudun työn ohessa jatkuvasti, mukavia suunnitelmia. En pelkää tai välttele miehiä, vaan vaihdan ajatuksia mielelläni eri tyyppisten kanssa. Kotiani ja elämääni en jaa.