Lue keskustelun säännöt.
Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD
Kommentit (53)
Suomessa tarkkaavaisuushäiriöitä alidiagnosoidaan ja alilääkitään, eikä opettajilla ole asioista kovin hyvin tietoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että adhd/add-diagnoosi ei "irtoa" helposti vaan sitä edeltää usein vuosien tutkimukset ja seuranta. Jos näitä häiriöitä ei diagnosoida, pahimmassa tapauksessa lapsi tai nuori syrjäytyy loppuiäkseen. Kun taas asianmukaisella hoidolla ja tuella nämäkin lapset saadaan pärjäämään koulussa ja työelämässä. Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Joskus muinoin add-ihminenkin on voinut selvitä elämässään kenenkään huomaamatta, häntä on ehkä pidetty heikkolahjaisena ja hyödyttömänä ja sopivana joihinkin vähäarvoisiin fyysisiin töihin. Tällaista yhteiskuntaa meillä ei enää ole, vaan työssä kuin työssä vaaditaan jonkinlaista kykyä keskittyä ja suoriutua monimutkaisemmista tehtävistä, ja usein siihen myös vaaditaan koulutusta. Siksi näistä lapsista on pidettävä hyvä huoli ja tarjottava heille tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole enää persoonallisuuksia, on ainoastaan sairauksia. Puheliaille ja hiljaisille, aktiivisille ja hitaammille, haaveilijoille ja haaveilemattomille, ylisuorittajille, alisuorittajille ja keskitason suorittajille - jokaiselle on tarjolla omat diagnoosinsa ja lääkkeensä. Kaiken lisäksi asia esitetään niin että ei ole huolestuttavaa diagnosoida ihmisiä heidän persoonallisten erojensa vuoksi, vaan on huolestuttavaa jättää ihminen vaille diagnoosia "nykyaikana, joka vaatii yksilöltä enemmän kuin ennen".
Mutta täytyyhän häiriö hoitaa, jos sellaisesta on lapselle selvästi haittaa. Eikä hoitaminen todellakaan aina tarkoita lääkitsemistä, vaan esimerkiksi toimintaterapiaa. Sitä paitsi lääkitäänhän diabetesta ja reumaakin. ADHD:ta potevilla on ihan oikeasti poikkeavuuksia aivojen toiminnassa. Neurologiset häiriöt ovat vain vaikeammin diagnosoitavissa kuin fyysiset sairaudet. Mutta se on kyllä taivaan tosi, että nykyaika vaatii sekä lapsilta että aikuisilta enemmän kuin ennen.
Täyttä scheissea. ADHD:n ensiksi "diagnosoinut" lääkäri Leon Eisenberg tunnusti kuolinvuoteellaan keksineensä koko sairauden.
http://www.worldpublicunion.org/2013-03-27-NEWS-inventor-of-adhd-says-adhd-is-a-fictitious-disease.html
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:34"]
Mutta täytyyhän häiriö hoitaa, jos sellaisesta on lapselle selvästi haittaa. Eikä hoitaminen todellakaan aina tarkoita lääkitsemistä, vaan esimerkiksi toimintaterapiaa. Sitä paitsi lääkitäänhän diabetesta ja reumaakin. ADHD:ta potevilla on ihan oikeasti poikkeavuuksia aivojen toiminnassa. Neurologiset häiriöt ovat vain vaikeammin diagnosoitavissa kuin fyysiset sairaudet. Mutta se on kyllä taivaan tosi, että nykyaika vaatii sekä lapsilta että aikuisilta enemmän kuin ennen.
[/quote]
Toki hoitaa pitää, jos lapsi ihan aidosti siitä kärsii. Mutta usein tuntuu siltä, että jotkut vanhemmat, pk-hoitajat tai neuvola ovat niitä innokkaimpia hakemaan terveestäkin lapsesta "oireita ja sairauksia", joihin tarjotaan terapiaa.
Varhaiseen puuttumiseen on nyt budjetoitu rahaa ja lasten kanssa toimivia on ihan laissa velvoitettu huomaamaan varhaiset ongelma-alueet. Kuinka moni näistä epäilyistä on katteettomia ja siten lasta leimaavia? Lapsen ja hoitajan välisestä hoitosuhteesta, lapsen kasvuympäristöstä tai lapsen temperamentista ei enää kukaan tunnu välittävän. Silti niillä on usein suurin vaikutus lapsen käytökseen.
Minusta näyttää siltä, että suuret tarha- ja kouluryhmät, jatkuva harrastaminen, tietokonepelit, TV:n katselu ja ainainen suorittaminen, lasten vuorokausien ympäri jatkuva jatkuva säädelty ja ohjattu toiminta ym. ovat osaltaan vaikuttaneet lasten keskittymishäiriöihin, levottomuuteen sekä yli- tai alisuoriutumiseksi koettuihin toimintoihin. Lapsilla ei ole enää omaa rauhaa kasvaa ja miettiä, tehdä itsekseen tai pienessä porukassa ja omassa tahdissaan asioita. Sama oravanpyörä stressaa myös vanhempia. Pitää suorittaa ja olla nopeampi, tehokkaampi ja päästä korkeammalle ja parempiin tuloksiin.
En usko, että tunti toimintaterapiaa auttaa jokaista ujoa tai hiljaista lasta. Kömpelyys, hajamielisyys, unelmointi tai hitaus eivät välttämättä eristä muista lapsista mitenkään. Lapset ovat yleensä suvaitsevaisia, mutta aikuiset näkevät ongelmia kaikkialla. Tuoreita vanhempia pelotellaan epäilemään terveellä lapsellaan vaikka minkälaisia neurologisia vaivoja, mikä aiheuttaa turhaa ahdistusta, juoksua lääkärintutkimuksissa sekä leimaa selvästi lapsen minäkäsitystä ja vaikuttaa tämän itsetuntoon usein pahemmin kuin minkäänlainen vertaisryhmän kiusa.
Toki toivon, että apua tarvitseville sitä apua ja terapiaa tarjotaan, mutta ylidiagnosointi on mielestäni väärin.
Nimim. Meidänkin ujolla ja rauhallisella esikoistyttärellämme epäiltiin ADD:tä tarhassa - turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 15:20"]Täyttä scheissea. ADHD:n ensiksi "diagnosoinut" lääkäri Leon Eisenberg tunnusti kuolinvuoteellaan keksineensä koko sairauden. http://www.worldpublicunion.org/2013-03-27-NEWS-inventor-of-adhd-says-adhd-is-a-fictitious-disease.html[/quote]
Olisi tutustunut esim.äitiini ja puhunut vasta sitten...
ADHD ja ADD sairauksien ravitsemushoito!
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#ADHD_ja_ADD_sairauksien_ravitsemushoito
vältä sokeria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan, että sekä ADD, että ADHD voidaan kuvantaa aivoista. Että ihan sama mitä Eisenbergin väitetään tunnustaneen. Ongelma on todellinen niillä henkilöillä, joilla on tämä neurologinen poikkeavuus.
Toisaalta, yleensä ongelma on ennemminkin ympäristöllä, kuin niillä joilla on tämä kirjain yhdistelmä.
Sillä erilaisuuttahan ei sallita. Ja kaikkien tulee olla samalla viivalla ja samalla tavalla tuottavia.
ADHD on todellinen, kliinisesti todettavissa oleva tila. Asiantuntijat ovat sitä mieltä että kyseessä on selvästi alidiagnosoitu, erityisesti ADD:n kohdalla.
Useat lääkärit eivät suostu tunnustamaan aikuisten ADHD:tä millään lailla.
Välinpitämättömyys ja tahallisuuteen verrattava hoidon laiminlyönti alkaa jo muistuttaa kansanmurhaa.
Joka kerta kun asiasta kirjoitetaan mukaan tunkee näitä ammattimaisia lääkkeiden vastustajia joilla on ideologinen tausta. Lääkkeiden vastustaminenhan lähti liikkeelle Yhdysvalloista, toisaalta uskovaisten piiristä toisaalta hippiliikkeen jäminä syntyneen newage-hörhöilyn kautta. Tämä porukka levittelee perättömiä valheita. Miksi heillä ei ole pokkaa sanoa samoja kantoja esim.syöpäpotilaista: "Syöpäpotilaan kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni, sillä siitä selviää!" :D
Miksi alan asiantuntijat eivät nosta asiaa esille. Jos potilaita ei kuunnella, tarvitaan asiantuntijat nostamaan meteli!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, se että tyttärelläsi ei todettu ADDtä ei poista sitä, että se on hyvin todellinen ongelma ja aiheuttaa ongelmia viimeistään koulussa.
Asia on myös niin, että sen leimaamisen tekevät ns ulkopuoliset ihmiset, eivät he joilla tämä neurologinen ongelma on. Suurin ongelmahan on normaalilla yhteiskunnalla sopeutua erilaiseen tapaan käsitellä maailmaa. Ei meillä joilla tuo kirjainyhdistelmä on.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 15:20"]Täyttä scheissea. ADHD:n ensiksi "diagnosoinut" lääkäri Leon Eisenberg tunnusti kuolinvuoteellaan keksineensä koko sairauden. http://www.worldpublicunion.org/2013-03-27-NEWS-inventor-of-adhd-says-adhd-is-a-fictitious-disease.html[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriassa istutaan suljetussa huoneessa ja äänestetään uusia sairauksia usein kädennostolla. Mitään näin syntyneistä "sairauksista" ei voida testata tai havaita objektiivisesti. Ainoa asia jonka mukaan edetään, on käyttäytyminen.
He kutsuvat tätä häiriöksi, mutta tarkoittavat sairautta. Miltei kaikkea on sitten nykypäivänä hoidettava lääkkeillä.
Kun kyse on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöksi määritellystä ADHD diagnoosista, niin siihen riittää jos lapsi liikuttelee käsiä ja jalkoja, ei kuuntele, puhuu paljon, ei leiki hiljaa, keskeyttää muita ja vielä jotain muuta, sopii se jo puoleen väestöstä.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#ADHD_ja_ADD_sairauksie…
Olipas jotenkin kaiken kattavaa tekstiä. Tuota lukiessani tuli siihen johtopäätökseen, että itsellänikin on ADHD. Olen akateeminen, asiantuntija-asemassa työskentelevä nelikymppinen perheenäiti, joka on aina ollut kympin tyttö koulussa. Tavarat oli (ja on) silti usein hukassa, aikataulut eivät välttämättä pidä, tunnen useinkin ulkopuolisuutta jopa ystävieni seurassa, räiskähtelen kotioloissa vaikka minua yleisesti pidetään hyvin rauhallisena ja tyynenä ihmisenä ja toisinaan palavereissa ja koulutuksissa on täysin mahdotonta olla vaipumatta jonkinasteiseen koomaan ja omaan haavemaailmaani.
En kiistä, etteikö olisi ihan oikeita, paikallaan oleviakin diagnooseja. Mutta ovatko kaikki diagnoosit sitä vai tuleeko se leima välillä otsaan liian helposti? Entäs jos kuitenkin mietittäisiin enemmän sitä, olisiko tässä meidän nykyisessä päiväkoti- ja koulumaailmassa, elämäntavoissa ja ylipäänsä yhteiskunnassa jotain, mikä aiheuttaa lapsissa levottomuutta ja keskittymishäiriöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen sijaan itseä kiinnostaviin puuhiin, esimerkiksi piirtämiseen tai tietokoneella pelaamiseen, tyttö saattaa uppoutua niin, että unohtaa koko maailman ympärillään. Aikuisen puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usein kuultu vastaus aikuisen kehotukseen on: "mitäh?""
Ja tämäkö on merkki ADD:stä? Hah, yleensä ne joilla on HYVÄ keskittymiskyky ovat tuollaisia. Omatkin tyttäreni, joilla koulumenestys kiitettävää, ja minä itse myös.
Luulin olevani vain hajamielinen, mutta ilmeisesti minullakin on adhd! Voi helpotus! Saisinkohan pillerin, jonka avulla en unohda enää sormikkaita metroon ja tiedän aina missä avaimeni ovat? #sarkasmia#
ne jotka eivät ole saaneet hoitoa adhd:seen useimmiten ajautuvat rikollisuuteen ja huumeisiin. nykyaikana suomessa voi saada diagnoosin mutta ei välttämättä hoitoa "heitetään systeemistä ulos" siinä sitten kärvistelet.
Ihan todellisia sairauksia nämä ovat ja vaativat hoitoa niillä joilla nämä on mutta tuon osa tuon tekstin kohdista oli kyllä semmoisia joita esiintyy toisinaan ihan kaikilla.
ADD-tyttö asuu meillä. Harvinainen dg taustalla, johon liittyen paljon kaikkea "sälää", tämä ADD myös.
Tuota.. näistä jutuistahan voi jokainen kätevästi kyllä diagnisoida itsensä.. Itse olen pitänyt nimenomaan hyvää keskittymiskykyä yhtenä vahvuutenani, ja minäkin jo alan epäillä kohta että on tuollainen tauti.. siis että on keskittymishäiriö kun pystyykin keskittymään liian hyvin.. sopii kaikkiin nähtävästi.
Suuri osa noista ns. oireista oli niin tavanomaista leikin ja haaveiden täyttämässä lasten maailmassa elävää normaalia lasten käytöstä. Pienen lapsen kuuluukin välillä piirrellä ja katsella ulos ikkunasta, ennen sitä ei pidetty kouluissa lainkaan epänormaalina tai diagnosoimisen tarpeessa olevan lapsen käytöksenä. Monelle alakoululaiselle kouluaamut ovat hitaita ja vaikeita, etenkin kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Todella huolestuttaa tämä nykyinen ylidiagnosointiin taipuvainen, kylmää loogisuutta ja jatkuvaa tulosta ja tehokkuutta vaativa yhteiskunta, joka odottaa myös pienten lasten toimivan kuin aikuiset.
Juttu oli muutenkin kovin sekava. Kovaääninen pomottaja ja kiltti ujo tyttö ovat yhtä lailla ADHD-tapauksia, pääasia että vanhemmat huolestuvat ja vievät lasta terapiaan ja hankkivat sen jälkeen lapselleen lääkityskierteen.