Asuuko teillä Neiti Hajamieli? Tunnista tyttöjen ADHD

ADHD on neurobiologinen häiriö ei mikään minkä tavan lääkäri yksin voisi todeta vaan diagnoosiin on pitkä tie. Lisäksi asian selvittyä (diagnoosin saatua tai saamatta jäätyä) on helpompi tukea lasta, koska tiedetään onko normaalia hidasta käytöstä vai tosiaan se neurobiologinen häiriö jonka varhainen huomaaminen auttaa lasta tulevaisuudessa.

Totta kai jokainen löytää itsestään tyypillisiä oireita. Adhd:sta kuitenkin puhutaan vasta, kun oireet haittaavat elämää, ne eivät ole kiinni ympäristöstä/vireystilasta ja ovat jatkuvia. Ärsyttää, kun asioista tietämättömät ihmiset pätevät. Adhd todella hankaloittaa elämää, eikä se ole synonyymi laiskuudelle tai huonolle kasvatukselle. Mun elämä muuttui täysin lääkityksen saatuani. Ajatukset selkenivät ja narut vaan alkoivat pysyä käsissä. :)

Oireet näyttäisi sopivan myös Aspergerin syndroomaan.

Ja samaa kysyisin kuin moni muu: tarvitaanko diagnoosia? Se "helpottaa" vanhempia, mutta miksi? Eikö joka tapauksessa ole kovin rajallista, mitä vanhemmat voivat tehdä, lapsi on aina yksilö. Erilainen, omanlaisensa yksilö, joka haastaa kykymme ymmärtää erilaisuutta, johtui se sitten luonteesta, diagnoosista tai tempperamentista. Eniten kuvottaa tuo diagnosointi, jos siitä seuraa lääkitsemistä.

Katsokaa maailmaa ympärillämme: ei lapset oireile turhasta, vaan sairaita ovat aikuiset, jotka eivät reagoi hulluuteen jos elämme.

minulla todettiin aikuisena ADD, eli kuhina on lähinnä pään sisällä. minun on aina ollut vaikea keskittyä, vaikea kuunnella ohjeita ym. koulussa olin juurikin se " haaveilija" ja kolmannella minut siirrettiin pienluokalle erityisopetukseen. työpaikat vaihtuivat, mistään ei  tullut mitään ja lopulta pääsin kaksivitosena työkyvyttömyyseläkkelle. kolmekymppisenä aloin ITSE epäillä että minulla on jonkinlainen AD/HD ja tutkimukset vahvistivat tämän. oli sanoinkuvaamattoman helpottavaa ymmärtää, etten ole laiska tai tyhmä !

nyt kolmevuotiaasta tyttärestäni ollaan sitten päiväkodissa huolissaan ja joku kiertävä "ammattilainen " (keltto, kaltto mikä lie. ) kuulemma tekee ensiviikolla jonkin pikatestin koska halutaan selvittää, onko lapsi vain jääräpäinen vai onko taustalla jotain muuta. mies on huolissaan, minä en ! jos tytöllä on AD/HD tms asia voidaan hoitaa, tytön elämän ei tarvitse mennä pilalle kuten minun.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani vain hajamielinen, mutta ilmeisesti minullakin on adhd! Voi helpotus! Saisinkohan pillerin, jonka avulla en unohda enää sormikkaita metroon ja tiedän aina missä avaimeni ovat? #sarkasmia#

eivät ne lääkkeet ole mitään taikapillereitä, addista ei ikinä tule normaalia mutta vähän normaalimpi. saa esim. pesukoneen tyhjäksi kerralla tai kaapin siivottua loppuun.

Se on helppo irvailla, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Oon koko elämäni kamppaillut noiden asioiden parissa, tuntuu, että iso osa elämästä on mennyt vessasta alas.

Aika asiasta tietämättömiä ja naurettavia kommentteja täällä. ADD:tä ei saisi tutkia lapsella, koska se voi turhaan leimata? Eikö laiskana ja 'tyhmänä' pitäminen turhaan ole vielä leimaavampaa. Onhan AD(H)D jonkinlainen 'muotisairaus' mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa että se on todellinen neurologinen poikkeavuus, jossa aivojen tarkkaavaisuutta ja järjestelmällisyyttä ohjaava alue on alivirittynyt ja dopamiinia on vähmmän kuin 'normaalilla.'

'Sairautta' ei myöskään todellakaan ylidiagnosoida vaan pikemmin alidiagnosoidaan varsinkin aikuisilla ja naisilla. Artikkelin pointtina oli korostaa, että ADHD ei ole pelkästään ylivilkkaiden poikien sairaus. On täysin naurettavaa puhua myös oireista kuinka ne soveltuu jokaiseen. Aivan varmasti soveltuu mutta siitä jo huomaa ettei ole käsitystä mitä ADD todellisuudessa on. ADD-lapsella/aikuisella oireet ja toiminnan häiriöt ovat jokapäiväistä.

Ai taasko tämä keskustelu. Kommentoijat huutelemassa että lapset nyt vaan on sellasia ja pitääkö kaikesta keksiä joku sairaus. Muuten hyvä, mutta kun ADHD voidaan kuvantaa aivoista, ADHD-ihmisen aivot siis ovat poikkeavat "normaaleista". Kertokaa nyt joku, että miten "keksitty" häiriö voisi tällaista aiheuttaa. Ja sitä diagnoosia ei todellakaan helpolla saa, vaan sen saaminen voi vaatia vuosien tutkimukset, kuten joku jo edellä kertoi. Tosiaankaan ei ole kyse siitä, että "joka asiaan pitä keksiä joku häiriö". Tuntuu aika pahalta, kun omaa aivojen poikkeavuutta ruoditaan joka paikassa ja huudellaan, että ei sulla mitään sairautta ole, oot keksinyt kaiken päästäsi.

Minulla ja tyttärelläni on (vielä) diagnosoimaton ADHD. Itse lähdin selvittelemään asiaa omalta osaltani jo vuonna 2011, jolloin lääkärini mielestä oli ilmiselvää, että minulla olisi tuo häiriö, mutta nähtävästi psykiatrian polilla ei ollut resursseja tutkia minua, kun lähetteen laiton jälkeen sieltä ei koskaan kuulunut mitään ja asia jäi. Minulla ei kuitenkaan elämä ihan tuuliajolla ole, vaikka opinnot on yhä kesken enkä pärjää työelämässä näiden piirteitteni vuoksi.

Nyt esikoulussa on havahduttu lapseni käyttäytymiseen ja olen kyllä samaa mieltä, lapseni on täsmälleen samanlainen haahuilija kuin minä lapsena ja nyt! Kevätkaudella aloitetaan tarkemmat tutkimukset ja ehkä yrittäisin edetä omassakin prosessissani viimeinkin... Siskollani diagnosoitiin muutama vuosi sitten ADHD ja hänen elämänsä helpottui huomattavasti lääkityksen aloituksen jälkeen, kun hän sai viimeinkin mm. opiskelut loppuun.Muutenkin meidän suku on täynnä samanlaisia paikallaan junnaajia kuten minäkin.

Nämä oireet ei ilmeisesti sovi ylempien kommentoijien lapsiin, ja hyvä niin, ettei teidän perheessä ole ADHDta. Mutta miksi noin negatiivinen suhtautuminen? Minusta tässä jutussa on paljon oikeaa asiaa. Jo ADHDn itsediagnosointi voi helpottaa elämää kun tiedostaa mistä saattaa olla kyse. Tietysti pitää tutkituttaa kunnolla lääkärissä epäillessään jotain.

Toi oli kyllä ihan kuin meidän poika :/ No, prosessi, jolla asiaa enempi tutkitaan, on käynnistetty, eli pääsi toimintaterapiaa. On karkeamotoristisesti kömpelö jne. Toki voi olla, ettei yllä mihinkään diagnooseihin tai vaikka yltäisikin, niin en sitten tiedä, millaista apua olisi saatavilla :P

Minulla poika jonka erilaisuus huomioitiin esikoulussa ja nyt koulussa ensimmäinen luokka kartoitettu ja seurattu. On tehty testejä, eri tahot ovat arvioineet psykologia myöten poikaa joka usein omaan maailmaan. Kolme diagnoosia kedkittymisen ja tarkkaavaisuudenhöiriöstä ADD . Aika neurolle tulossa. Ei kaikki ole aina niin normaalia ja mustavalkoista. Me vanhemmat luulimme normaaliksi haaveilijaksi poikaa, mutta nyt häneltä jää jo ekan luokan tietoja välistä, kokeissa huomaa opettaja jo selviä ongelmia ei niinkään pojan taidoissa vaan siinä että ohjeet menevät ohi. Epäilijät muistakaa kommenttinne kun asia osuu omalle kohdallenne, on loukkaavaa puhua neurologisesta asiasta noin. Meistä vanhemmista useat vastustavat lääkitystä, mutta mitä kun mikään ei auta? Lapsi haaveilee ja häneltä menee koulussa paljon ohi. Poika ei häiriköi tunnilla, istuu nätisti,on onneksi sosiaalinen ja aktiivinen.

Meillä on add-tyttö, ihana, hajamielinen murkku. En tavitse hänelle mitään diagnooseja, pärjää hyvin koulussa ja harratuksissa, vähän normia herkempi ehkä on.

ADHD – totta vai tarua?

Lasten normaaleista ongelmista tehdään sairauksia, joihin syötetään lääkkeitä, vaikka ongelmat olisivat ratkaistavissa muutoinkin.

Psykiatriassa istutaan suljetussa huoneessa ja äänestetään uusia sairauksia usein kädennostolla. Mitään näin syntyneistä "sairauksista" ei voida testata tai havaita objektiivisesti. Ainoa asia jonka mukaan edetään, on käyttäytyminen. 

He kutsuvat tätä häiriöksi, mutta tarkoittavat sairautta. Miltei kaikkea on sitten nykypäivänä hoidettava lääkkeillä.

Kun kyse on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöksi määritellystä ADHD diagnoosista, niin siihen riittää jos lapsi liikuttelee käsiä ja jalkoja, ei kuuntele, puhuu paljon, ei leiki hiljaa, keskeyttää muita ja vielä jotain muuta, sopii se jo puoleen väestöstä.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#ADHD_ja_ADD_sairauksie…

Vierailija kirjoitti:

ADHD – totta vai tarua?

Lasten normaaleista ongelmista tehdään sairauksia, joihin syötetään lääkkeitä, vaikka ongelmat olisivat ratkaistavissa muutoinkin.

Psykiatriassa istutaan suljetussa huoneessa ja äänestetään uusia sairauksia usein kädennostolla. Mitään näin syntyneistä "sairauksista" ei voida testata tai havaita objektiivisesti. Ainoa asia jonka mukaan edetään, on käyttäytyminen. 

He kutsuvat tätä häiriöksi, mutta tarkoittavat sairautta. Miltei kaikkea on sitten nykypäivänä hoidettava lääkkeillä.

Kun kyse on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöksi määritellystä ADHD diagnoosista, niin siihen riittää jos lapsi liikuttelee käsiä ja jalkoja, ei kuuntele, puhuu paljon, ei leiki hiljaa, keskeyttää muita ja vielä jotain muuta, sopii se jo puoleen väestöstä.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#ADHD_ja_ADD_sairauksie…

Olen itse ADHD-aikuinen, ja mua oikeasti loukkaa ja ärsyttää tämä ongelmien vähätteleminen. Keskittymishäiriö on ihan oikea ongelma joka vaikeuttaa elämää tuntuvasti. Jo lapsesta saakka itsetunto on alhainen, kun ei voi ymmärtää miksei kykene asioihin jotka muilta sujuvat niin helposti. Nykymaailmassa keskittymishäiriöisen on hankala pärjätä ilman apua. Vähättelystä ja syyllistämisestä on vain haittaa. Minuakin on syytetty laiskaksi ja tyhmäksi, epäilty motivaatiotani ja että häsellän tahallani. Se sattuu, silloin kun on oikeasti yrittänyt parhaansa ja asiat menevät silti pieleen.

Entä jos meillä asuu herra hajamieli? Voiko tyttöjen adhd olla pojilla?

ai että ottaa päähän puhuminen otsikossa "tyttöjen adhd:sta". add ei ole adhd (attention deficit HYPERACTIVITY disorder) kuten sentään älyttiin ydintekstissä korjata. toiseksi, addhan voi olla ihan hyvin myös pojalla/miehellä, tekstissä toistetaan vain tyttöä. näyttö näiden tarkkaavuushäiriöiden eroista (onko kyseessä lähes sama vai 2 jopa hyvin erilaista vaikeutta) sekä sukupuolijakauman syistä (esim. sukupuoliroolit) on vielä tosi puutteellista, joten ällöttävää että tämmöisiä artikkeleita kirjoitetaan ja ylläpidetään mahdollisesti täysin virheellisiä ennakkokäsityksiä aiheesta. muutenkin vielä tarkkaavuushäiriö, erityisesti add, todella vaikeaa saada kiinni.

Missä niitä aivoja saisi kuvannettua, kun täällä toistellaan sitä että näkyy aivokuvissa? Monenko diagnoosi perustuu aivokuviin?

Tyttöjen ADHD? Joo, juu... onko aspergerikin tyttöjen autismia? Vituttaa tuo luokittelu, itselläni diagnosoitiin ADHD vasta aikuisiällä vaikka oireilin aivan samalla tavalla kun tuon oireyhtymän omaava veljeni.

Vierailija kirjoitti:

ai että ottaa päähän puhuminen otsikossa "tyttöjen adhd:sta". add ei ole adhd (attention deficit HYPERACTIVITY disorder) kuten sentään älyttiin ydintekstissä korjata. toiseksi, addhan voi olla ihan hyvin myös pojalla/miehellä, tekstissä toistetaan vain tyttöä. näyttö näiden tarkkaavuushäiriöiden eroista (onko kyseessä lähes sama vai 2 jopa hyvin erilaista vaikeutta) sekä sukupuolijakauman syistä (esim. sukupuoliroolit) on vielä tosi puutteellista, joten ällöttävää että tämmöisiä artikkeleita kirjoitetaan ja ylläpidetään mahdollisesti täysin virheellisiä ennakkokäsityksiä aiheesta. muutenkin vielä tarkkaavuushäiriö, erityisesti add, todella vaikeaa saada kiinni.

Mulle psykiatri kertoi juuri, ettei termiä ADD enää käytetä virallisesti. En adhltani muista miksi. Eli sinänsä saattoi mennä toimittajalta ihan oikein tuo asia.