Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Puheterapiaa jo 1v 4kk:lle?

06.08.2007 |


Hei,



onko teillä muilla kokemuksia puheterapeutilla käynnistä jo alle 2-vuotiaan kanssa? Me olemme ravannneet pojan kanssa (nyt 1v 4kk) kanssa 11-kuukautisesta lähtien fysioterapiassa, neurologilla ja kaiken maailman tutkimuksissa. Syy: pojan hidas liikkeelle lähteminen. Tutkimustuloksista ei onneksi löytynyt mitään. Hän oppi konttaamaan vuoden vanhana ja nyt viimeiset pari kuukautta hän on kävellyt tukea vasten. Pojan neurologi määräsi jo keväällä hänet puhe - ja toimintaterapeutille ja kävimme siellä viikko sitten. Mutta nyt täytyy sanoa, että ihmetyttää: pitääkö jo alle 2-vuotiaan osata puhua? Menee nimittäin oman ymmärryksen yli. Jos teillä on kokemuksia vastaavasta, niin laittakaa omia tuntemuksia/kokemuksia palstalle.



Itse olen ollut valtavan ylpeä parissa kuukaudessa tapahtuneesta kehityksestä, että tuntuu kurjalta, että nyt taas oikein " kytätään" uusia taitoja, joita hän ei vielä osaa.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei,



ihan pienten lasten kanssa puheterapeutti ei tsekkaa pääasiallisesti puhetta vaan esim. keskustelu- ja leikkitilanteissa vuorovaikutustaitoja (mm. vuorottelua, vastavuoroisuutta). Puheterapeutti-nimike onkin nykyään jo vähän " vääränlainen" eli puheterapeutti tekee työkseen muutakin kuin kuntouttaa lapsen puhetta.



Nämä " laukkaamiset" eri terapeuteilla ovat ns. " ennaltaehkäisevää toimintaa" eli kaikilla lapsilla, jotka käyvät arviossa ei toki ole mitään suurta huolenaihetta vaan esim. normaalia viiveisyyttä. Osa lapsista taas saa tarvittaessa terapiaa/kuntoutusta enemmän ennen koulun aloitusta. Suuri osa on siis ns. " kontrollikäyntejä" ja jos tulevaisuudessa onkin sitten tarvetta terapiaan, niin varhaisvaiheet ovat tiedossa tallennettuina valmiiksi.



Ymmärrän täysin, että monissa perheissä liika " ravaaminen" rassaa (yleensä montaa eri kuntoutusta ei pitäisi olla päällekäin samanaikaisesti) ja mun mielestä ammattilaisten pitäisi painottaa vanhemmille, että missä tässä ennaltaehkäisyssä ja varhain puuttumisessa on oikein kyse eikä vain kirjoitella lähete-lappuja perheille.



Toivottavasti puheterapeutti on teille jutellut siitä, miksi lapsenne on siellä käynyt arviossa. Yleensä kyllä alle 2-vuotiaan puheterapia on arviointia eikä esim. viikottaista kuntoutusta.



Jaksuja teille! taaperon äiti Anniina







Vierailija
2/10 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

noin pienen ei tarvitse osata puhua. meillä lapsi oppi samanikäisenä kävelemään, kuin sinun lapsesi.

myöhemmin tuli muita ongelmia, syy kehitysvamma.

miten kontakti ja vuorovaikutus. puheterapeutti tarkkailee tällaisia asioita.

sinuna soittaisin ja selvittäisin syyn. sinulla on oikeus saada vastauksia.

puheen takia lapsesi ei käy puheterapeutilla, se on varma.

1.6v. pitää ymmärtää jo vähän puhettakin. en muista mitä 1.4v. pitää osata ymmärtää, kait ainakin jotakin.

ymmärtääkö lapsi oman nimensä?

en halua huolestuttaa sinua, mutta nyt sitten vain kyselemään, että miksi puheterapeutille lähete.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä, että olette saaneet lähetteen jo näin varhain puheterapeutille. Aiemmat vastaajat tässä ketjussa ovat antaneet jo hyviä vastauksia asian tiimoilta.

Kuten jo todettu, noin pienen ei vielä tarvitse varsinaisesti puhua, mutta puhetta edeltää monelaisia taitoja/kehitysvaiheita, joita puheterapeutti tarkkailee. Tärkeää on arvioida esim. vuorovaikutusta, kontaktia, suun mototriikkaa, ääntelyä/jokeltelua, ymmärtämistaitoja, kuuloreagointia sekä myös syömistaitoja. Näitä asioita puheterapeutti lapsestasi tarkkailee ja antaa mahdollisesti kotiohjeita.

Varsinaista terapiaa ette luultavasti tule vielä saamaan, vaikka sekään ei ole mahdotonta pienen lapsenkaan kohdalla, (varsinkin jos olisi selkeä " ongelma" taustalla, esim. kuulovamma).

terveisin puheterapeutti

Vierailija
4/10 |
07.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme menossa ensi viikolla neurologin vastaanotolle, siellä asia varmasti selviää. Näistä ko. taidoista, joista moni vastaaja kirjoittikin, olikin puhe - ja toimintaterapeutin kanssa puhetta. Mutta jatko ja etenemissuunnitelma jäi vielä auki. Epätietoisuus herättää aina huolta ja varsinkin, kun nämä lukuisat terapeutit ja lääkärit eivät kerro, mitä oikeastaan epäillään. Mutta kuitenkin parempi että tutkitaan kun hutkitaan, poika kun vielä kovin pieni.

Vierailija
5/10 |
07.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika jäi kiinni 1.6v. kehityksestään, sitä ennen oli fysioterapiaa. 1v. kehityksestä näkee kyllä paljon, jos haluaa nähdä. niin näkyi meijänkin pojassa. omasta mielestäni on parempi saada isku vasten kasvoja jo lapsen ollessa hyvin nuori, niin surutyön voi aloittaa heti.

meidän kohdalla hyssyteltiin 2.4v. asti, ennenkuin eräs tyly lääkäri meille ilmaisi, että varautukaa kehitysvammaan. näin sanoi myös neuvolapsykologi ja sit oli paljon näitä hyssyttelijöitä, jotka sanoo ettei voi tietää ja niin edespäin. kauhea elää epätietoisena. karu totuuskin on parempi vaihtoehto. totuus joskus voi olla myös helpottava, jos esim. kerrotaan ettei epäillä kehitysvammaa tai autismia tai jotain muuta vakavaa.

vaikea uskoa, että neurologi olisi niin tietämätön, että lähettäisi teidät jatkotutkimuksiin turhaan. yleensä kait ovat hyvinkin ammattitaitoisia.

pakotat heidät kertomaan mitä epäilevät. kysy suoraan myös toi kehitysvamma asia, niin sulkeutuu ainakin yksi sairaus pois.

mulle tuli heti mieleen kehitysvamma, koska lapsi tutkitaan kokonaisvaltaisesti. toivottavasti näin ei ole.

uskon, että suurin osa poikaani tutkineista tiesi mistä oli kyse, mutta harvalla on pokkaa sitä sanoa.

Vierailija
6/10 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kiitos hyvistä vinkeistä. Aion " kovistella" neurologia ensi viikolla, epäilevätkö kehitysvammaa vai mitä. Olen toki aikaisemminkin sitä kysynyt, mutta vastausta en ole saanut. Selityksenä yleensä on ollut, kun kaikkea ei ole vielä tutkittu ja poika on vielä niin pieni jne. Fysioterapeutti lipsautti vahingossa, että alkututkimuksissa epäiltiin epilepsiaa, mutta neurologi ei ole nimennyt yhtään heidän epäilyjään. Kyllä suora puhe olisi pitemmän päälle helpompaa kuin jatkuva epätietoisuus. Tuntuu kummalta ettei voida kertoa lapsen vanhemmille mitä epäillään, kun epäily ei kuitenkaan ole sama asia kuin että asia on fakta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
09.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lääkärit mielellään kerro epäilyistään, koska tutkimusten aikana erilaisia epäilyjä suljetaan pois ja vasta todennäköisisten epäilyjen joukosta saatetaan löytää todellinen vika, sairaus tai vamma. Lapset kehittyvät ja tietyt ominaisuudet tulevat esiin vasta lapsen kasvaessa. Vuoden ikäisestä ei voi vielä tietää miten esim puheenkehitys etenee, lievemmät autismin kirjon piirteet ovat diagnosoitavissa vasta myöhemmin. Edes ensimmäinen diagnoosi ei saata enää pitää paikkaansa vuoden kuluttua sen saamisesta, tilanne elää kun lapsi kasvaa ja kuntoutus alkaa purra.



Epätietoisuudessa eläminen on todella raskasta, tiedän sen, koska olen elänyt molempien lasteni kanssa sen ajan. Erityisen vaikeaa on kestää se kun lapsesta etsitään kaikkea sitä mitä hän ei osaa, mikä hänessä on vikana, mikä on poikkeavaa. Kuopuksen kanssa kehitysviiveen syitä etsittiin kaiken maailman kuvauksilla, geenitesteillä ja muilla verikokeilla: koskaan ei löytynyt mitään varsinaista syytä siihen miksi kielen kehitys on roimasti jäljessä ikätasoa. Eli vastaus oli, etteivät he tiedä mikä hänellä on, mutta tietävät miten sitä kuntoutetaan ja että hän tarvitsee erityistä tukea koko ikänsä.



Jos lääkärit sanoisivat äideille auliisti, että nyt tänään epäilemme, autismia, aivoverenvuotoa, aivojen epämuodostumaa, kasvainta tai INCL-tautia ja seuraavana päivänä että väärä hälytys, ei se ollutkaan mikään niistä, ei kovin moni pienen potilaan äiti olisi kovin hyvässä kuosissa. Itse menin omin päin selvittämään mitä kaikkea kuopuksen testeillä haettiin enkä nukkunut moneen yöhön. Maailmassa on niin hirveitä sairauksia että tällainen tavisäiti nukkuu paljon paremmin kun ei tiedä niistä mitään.



Vaikka odottaminen piinaa, tieto tulee aikanaan.

Vierailija
8/10 |
16.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävimme pikkumiehen kanssa lääkärillä ja saimme mahtavaa palautetta: poika on mennyt tosi hienosti kehityksessä eteenpäin! Ja ne epäilyt mitä lääkärillä oli, sitä kautta nyt poistuivat. Kysyin siis mitä epäiltiin ja sain myös vastauksen. Käymme jatkossakin ko. lääkärillä kontrollissa ja myös fysioterapia jatkuu. Epätietoisuus on kamalaa ja tietokin lisää tuskaa, totta. Mutta itseäni kovasti helpotti kun sai jutella asioista suoraan lasta hoitavan asiantuntijan kanssa ja kertoa fiilikset mm. puheterapiasta, josta teiltä mielipiteitä kyselin.







Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
17.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

aina kannattaa asiat selvittää. kiinnostais kyllä tietää, että mitä epäilivät?

täysin terveetkin lapset voivat oppia kävelemään esim. vasta 1.8v.

vaatimalla saa vastauksia.

Vierailija
10/10 |
05.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


hänessä epäiltiin aivosairautta, mutta nyt epäilyt kehityksen myötä ovat onneksi hälvenneet. Mutta seuranta jatkuu. Onko teillä kokemuksia erityisavustajakäytännöistä? Pojalla oli vielä elokuun alun oma henk.koht. avustaja, jota neurologi suositteli jatkossa ainakin vuodeksi eteenpäin. Nyt kuitenkin tilanne on se, että hän ei saa henk.koht avustajaa, vaan hoitohenkilökunta ja erityisavustaja vuorottelevat hänen hoidossaan. Siitä lähtien kun ns. oma avustajaa ei ole ollut, poika on kirjaimellisesti roikkunut illat minun lahkeessani eli vaatii koko ajan syliin. Ja jos ei ole sylissä, hän pyörittelee tavaroita lattialla. Hänellä oli aiemminkin tämä pyörittelyvaihe, joka meni sitten kontaktia yllä pitämällä ohi. Laitoin eilen kaikki pyörivät lelut pois, paitsi pallot. Mietinkin nyt sitten, että oliko päätös oman avustajan poistosta sittenkään hyvä idea...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi viisi