Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole ystäviä
14.09.2015 |
Ei ole yhtään ystävää. Ei ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Paitsi av. Facebookin poistin koska se korosti yksinäisyyttä kun päivityksiin ei tullut kommentteja eikä tykkäilyjä. Halusin vaan vähän myötäelämistä facebookin avulla. Kommentoin ja tykkäilin muitten juttuja paljon. Oon niin luuseri että mun jutut ei vaan kiinnosta ketään. Onneksi on tää av niin voi jonnekin edes vähän purkaa ajatuksia.
Kommentit (4)
Surullista. Mulla vähän sama tilanne, mutta kaukana asuu sentään kaksi ihmistä, joita mä kiinnostanut oikeasti.
Aikuinen ihminen ja reilu 10 kaveria facessa. On hiukka noloa. Kukaan ei koskaan soita ja kysy mitä mulle kuuluu, pyydä lenkille tai kahville, ei pyydetä illanviettoihin, ei mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mullakaan ole. Mies on, mutta se ei ole sama.
Kaipaan naisten juttuja. Juoruiluja, höpöttämistä... Tai onhan mulla parikin ystävää, mutta jotenkin vain elämä on on niin erilaista. Heillä perheettä ym. kiireitä.
Mä olen taas lasten kanssa kotona ja olen pudonnut ystävieni kyydistä täysin. Joskus joku soittaa ja jutellaan tunti. Koskaan ei oikeastaan nähdä kun kaikilla kavereilla on niin kova kiire koko ajan. Jos mä soitan, ei ole aikaa jutella. Ja olen siis ollut todella sosiaalinen tapaus, en vaan tiennyt että lastensaaminen saa mut syrjäytymään näin pahasti. Mieskin on töissä paljon, joten olen todella yksinäinen.
Toivottavasti se yksi kävelee vastaan ihan yllättäen. Niin minullekin on käynyt tänä keväänä 10 yksinäisen vuoden jälkeen. Yhtäkkiä uusi harrastus toikin eteeni ihmisen, joka pyyteli jonakin päivänä lähtemään syömään. Leikkipuistoon lasten kanssa. Uimahalliin, kävelylle, shoppailemaan, kahville. En meinaa vieläkään uskoa, että tämä on totta. Hän oikeasti viihtyy kanssani ja minä hänen. Suunnitelmia yhteisistä menoista on pitkälle tulevaisuuteenkin.