Äiti kyläpaikan tarjottavista lapselleen: " et näistä kuitenkaan tykkää" :o

Meilläkin ukko sano pojalle ette kuminkaan tykkää (sinihomejuusto)

No mä annoin pojalle nokareen ja olikin suurta herkkua siis se söisi paketillisen jos antaisi.

Meillä lapsi ei tykkää mistään missä on puolukkaa. Joten osaisin ennakoida etukäteen, että lapsi ei pidä vaikka puolukkapiirakasta.

tahdotko silti maistaa.

Eläkää ja antakaa muittenkin elää.

Ei se niin vaarallista ole. Eikä lapsikaan ole kovin nirso tai ennakkoluuloinen.

älä oleta hyvä ihminen. anna lapsen itse päättää tykkääkö vaiko ei. Miksi ei voi sanoa että " maista toki jso et pidä jätä lautaselle "

Vierailija:

Eläkää ja antakaa muittenkin elää.

Lapsi on silti rohkeasti ilmaissut pitävänsä jostakin oletuksistani huolimatta. Esimerkiksi sinappisillistä vaikka lapsi ei normaalisti sinapista tykkää.

Tässä sitä nähdään miten lapset kasvatetaan nirsoiksi.

ulkomaan matkalla tapasimme perheen, jonka kouluikäinen " jani-petteri" ei äidin kertoman mukaan suostu syömään mitään muuta kuin paahtoleipää. saimme kuitenkin houkuteltua perheen pizzalle... tilasivat pojalle varovasti junioriannoksen. piankos nälkäinen poika yhden pizzan söi, kohta oli jo tilaamassa toista... nälässä olivat poikaa pitäneet.

Ok, jos on kyse vaikka tabaskosta, kannattaa varoittaa että on väkevää. Mutta voi lapsi silti pitää siitä.



Toinen mikä on mielestäni väärin on vähätellä lapsen yök-kokemusta. Lapsi: yök, tämä on pahaa!!

Äiti: Älä höpötä, eikä ole, se on ihan hyvää jne.



Mä sanon yleensä että ai, sä et tykkää siitä ja se siitä. Ja jos ruoka on pääruoka, totean vaan että tätä meillä nyt kuitenkin on ruokana. Ei ruoasta aina tarvitse tykätä, mutta voi sitä silti syödä ettei tule nälkä.



Viimeksi lapsi ilmoitti inhoavansa kotitekoista lanttulaatikkoa maistettuaan sitä. Minä sanoin totuudenmukaisesti, että aijaa, no sinä et sitten tykkää sitä, mutta tämä on minun suurinta herkkua!! Ja söin hyvällä ruokahalulla. Lapsi kokeili monta kertaa että onko se tosiaan herkkua, mutta lopputulos oli aina en tykkää. Sitten todettiin, että lapsi ei vaan pidä siitä eikä silloin tarvitse väkisin syödä. Samassa kattauksessa oli myös sinappisilakoita joista ajattelin että no noita se ei kyllä taatusti syö. Mutta mitä vielä, pisteli hyvällä ruokahalulla poskeensa ja pyysi niitä lisää. Ikinä ei tiedä mistä se tykkää! (Ja lapsi on siis kolmevuotias.)

Toisella kerralla ei suostu syömään ollenkaan jotain, toisella taas tykkää ihan älyttömästi. Mun metodi on laittaa ruokaa pöytään ja sitä syödään. Jos ei tykkää pääruuasta, syö sitten vähän enemmän salaattia yms. Kylässäkin maistatetaan vaikka äidin lautaselta ensin, jos epäilen, että lapsi ei söisi ottamaansa pasteijaa tms. kokonaan.

Mä annan lapsen maistaa kotona kaikkea, mutta kylässä en halua että lapsi ottaa ruokaa ja jättää sitä/käy mollaamaan.

Kulta, et kuitenkaan osaa soittaa, mutta yritä toki.

Kulta, et kuitenkaan osaa piirtää, mutta yritä toki.

Kulta, et kuitenkaan opi lukemaan, mutta yritä toki.

Kyllä jokainen ymmärtää sen, että lapsi saattaa jättää vieraanmakuista ruokaa syömättä. Räkimään ei tietenkään saa ruveta.

Vierailija:

Mä annan lapsen maistaa kotona kaikkea, mutta kylässä en halua että lapsi ottaa ruokaa ja jättää sitä/käy mollaamaan.

Uusia juttuja saa tottakai maistaa. Kotona saa maistella niitä " vanhoja" ja huonoksi todettuja uudelleenkin, mutta kylässä en tahdo että ottaa kaikkea ja sitten ne jää syömättä. Itse en syö lapseni jämiä ja minusta on ikävää ja noloa jos tarjottavat jää koskematta lautaselle.

Helvetinb perkele sentään! Ihan turhaan tänne mitään vastaa kun aina on muka linkittäminen!!!!!!!!!!

eikä lapsi tykkää vaan jättää, ap kirjoittaisi täällä, että kyllä on kamalaa, kun annetaan ottaa sellaista, mitä ei syödäkään.

" et kuitenkaan tykkää" , en kotona ja vielä vähemmän vieraissa, jossa moinen kommentti olisi loukkaus vierasta kohtaan. Kuka pönttö epäilee emännän edessä lapselle, että emäntä on tehnyt huonoja tarjottavia?!



Jos lapsi pyytää maistaa jotain, laitan pienen palan. Ei ole pakko syödä, ellei maistu. Sellaisia isoja inhokkeja meillä ei lapsilla edes ole, joista voisin kuvitella varoittavani (!) etukäteen. Meillä ei ole vanhemmat ennakkoluuloisia eivätkä lapset. Sipulit, mausteet jne. ovat kuuluneet ruokiin alusta asti, niin ei ole tullut ongelmia.

ja miksei muuten isäntä voisi kokata tarjottavia?