Hei te akateemiset lääkärit/hoitajat!!! yks kyssäri..

Mikä minuun avoimeen puheliaaseen ihmiseen on mennyt, joka pentuna RAKASTI esiintymistä???



Nykyisin palavereissa, koulutuksissa yms.. tekee työtä kertoa edes oma nimi, saati jotain pidempää tarinaa..



sydän takoo miljoonaa, happi loppuu totuus katoaa silmistä, sanat tulee suusta haukkomalla, pätkittäin ja puuskittain.. Turha sanoa et kyllä siihen tottuu ajan kanssa, EI VOI TOTTUA JOS ITSEHALLINTA HÄVIÄÄ TOTAALISESTI!!!!



JA ei viitsisi joka päivä töihin lähtiessä napata probralia KAIKEN VARALTA.. NImittäin jos jotkut tietyt työkaverit tulee kysymään jotain, niin samanmoinen paniikki iskee.. Tää on totaalista kärsimystä!!!

AUTTAKAA!!!