Nautitko muiden ihmisten kiusaamisesta?
Kommentit (7)
En. Mutta uudessa työpaikassani on ihminen, joka näyttää nauttivan kiusanteosta. Olen ihan hämmentynyt tilanteesta. Ei noteeraa minua päivän mittaan ollenkaan, kahvilla, tarjoilussa tai missään asiassa. Outo..
En nauti. En kestä katsoa edes televisiosta tositelevisiota, kun alkaa hävettää liikaa osallistujien puolesta.
Ok, saatan oikein ikävän ihmisen kohdalla vähän nauttia, kun kohtaa noloja ja ikäviä tilanteita, mutta aika kohtuurajoissa tätäkin. En toivo pahimmille vihamiehillenikään tauteja tai kuolemaa.
En. Nolostun jopa toisten kiusaajien puolesta. Häpeäisin silmät päästäni, jos olisin kasvattanut omista lapsista niin riippuvaisia toisista ihmisistä. Sitähän nämä kiusaajat ovat. Ja noloja. Ei oo mun juttu.
Mieheni seksuaalisesta kiusaamisesta kyllä. Mutta sillekin annan lopulta.
En, en edes pystyisi siihen, sillä empatiantuntemiskykyni ja herkkyyteni on minussa niin voimakas ja määräävä piirre. Siis saatan kyllä joskus päässäni ajatella tosi rumastikin jostakusta, sillä enhän minäkään kaikista pidä tai kaikkia ihmisiä kummoisesti jaksa, mutta hyvin pian erittäin voimakas ääni sisälläni ohjaa minut parempaan suuntaan ja heti kadun mielessäni sitä mitä hetkeä aiemmin vain mietin. En tosiaankaan kykenisi kiusaamaan ketään, vaikka teknisesti voisin olla siinä jopa taitava ja viiltävä, sillä olen erittäin tarkkanäköinen ihminen.
Kyllä lukioaikana sain suurta tyydytystä kun pääsin "ystävällisesti oikomaan" erään ihmisen vääriä tietoja useasti. Nyt osaan jo onneksi pitää suuni kiinni, ajatukset ovat edelleen yhtä teinejä.