Muita yhden lapsen äitejä, jotka ette aio enää tehdä lasta?

...tosin joskus jossain mielenhäiriössä mietin, että EHKÄ toinen olisi sittenkin joskus vielä ihana... Mutta ei ja ei...

En alun perin halunnut ensimmäistäkään. Yhteen suostuin ja se on ihana, mutta riittää erinomaisesti. Kaikki on kivaa kokea kerran, mutta ei mulla ole mitään hinkua kokea uudelleen raskautta, synnytystä, vauva-aikaa jne...

Musta on tosi surullista, kun lapsella ei ole sisaruksia :(

sun mielestä on surullista, että lapsella ei ole sisarruksia, ei tarkoita sitä, että lapseni itse olisi surullinen asiasta.

josta ON KIVAA, kun ei ole sisarusta/sisaruksia

mutta entäs sitten tietoinen valinta siitä, että ei halua kuin yhden lapsen? Se on lapsen kannalta surullista, mutta totta.



t.7

Olisinhan voinut abortoida jo ton ensimmäisenkin. No hällä on nyt hyvä elämä ja ei tosiaankaan halua mitään rääkyvää pikkusisarusta. Joo oikein kysyin äsken uudestaan ja sama vastaus kuin ennenkin, en halua! Joten pitäkää vaan se turpanne kiinni kun ette tiedä mitään asiasta.

Vierailija:

mutta entäs sitten tietoinen valinta siitä, että ei halua kuin yhden lapsen? Se on lapsen kannalta surullista, mutta totta.

t.7

Kun kysyin, että " haluaisitko, että meille tulisi vauva?" , niin lapselta tuli minulle pitkä hölmistynyt katse ja sitten lakoninen toteamus " no en todellakaan" .



Joo tiedän, ettei osaa vielä kummoisestikaan ajatella millaista sisaruksen tulo olisi - ei hyvässä eikä pahassa.



Itse olen vielä kahden vaiheilla, mutta yksilapsiseksi jääminen on hyvin todennäköistä. Meillä on nyt todella onnellinen ja ihana perhe.

Musta on parempi tehdä vain yksi lapsi, jos siltä tuntuu.

Kamala katsoa kun jotkut tekee lapsia paljon...sit ne riutuu köyhyydessä, parisuhde ongelmissa ja valittaa väsymystä.

Kun tuli jätetyksi jo raskauden alkuvaiheilla, ei totta puhuakseni ole järkyttävää hinkua kokea moista uudelleen. Joten eiköhän tuo yksi lapsi riitä.

kun oli paljon etuoikeuksia verrattuna niihin kavereihin, joilla oli pikkusisaruksia. Kavereiden luona ei saanut mekastaa, kun pikkusisarukset olivat nukkumassa ja muutenkin piti kaikessa ottaa pienemmät huomioon, vaikka ei tietenkään olisi huvittanut, eiväthän " vauvat" osaa isojen leikkejä. Lisäksi vanhempien ja isovanhempien jakamaton huomio oli mukavaa. Sitten kun selvisi, miten vauvoja tehdään, alkoi myös ällöttää ajatus siitä, että omat vanhemmat sellaista toisen kerran tekisivät. :D

Isommat sisarukset olisivat olleet ainakin kouluiässä toki tervetulleita :)

Aikuisiällä olen sitten alkanut ymmärtää, miten paljon sisarukset merkitsevät. Olen tietysti päässyt eroon pahimmasta egosentrisyydestä, mutta minulla ei tule olemaan koskaan ketään, joka olisi samoista lähtökohdista ja jonka kanssa voisi näihin lähtökohtiin liittyvistä asioista puhua niin, että voisi olla samalla viivalla.

Mielestäni lapsiluku on jokaisen itsensä päätettävissä, mitään ratkaisua ei voi ulkopuolelta paheksua, kun lapsi / lapset vain saavat kasvaa tasapainoisessa ympäristössä.

Vierailija:

Kun kysyin, että " haluaisitko, että meille tulisi vauva?" , niin lapselta tuli minulle pitkä hölmistynyt katse ja sitten lakoninen toteamus " no en todellakaan" .

Koska jos sen teen, enkä jaksa, perus-av-mamma kyselee, että miksi tein lapsia, kun en niitä jaksa.



Eli mielestäni on aivan korrektia ja järkevää jättää lapsiluku yhteen, kun tietää olevansa sen verran mukavuudenhaluinen, ettei jaksa enempää meteliä ja hössötystä.



Lapsella on oikeus olla toivottu. Oma lapseni tahtoisi sisaruksia, mutta en niitä hänelle anna, koska en koe itseäni tarpeeksi äidilliseksi tai epäitsekkääksi. Sitä paitsi ammattini imee minusta kaikki voimat ja syö kaiken lapsikuumeen.



Äitiope

Minulta saattaisi henki lähteä toisesta raskaudesta.

nyt olen raskaana ja tähänkin ratkaisuun olen tyytyväinen. ;-)

Kuka yksilapsinen ei halua lisää lapsia, ne jotka ei halua vastatkaa...

Kun taas te moralisoijat ja omasta mielestä oikeassa olijat, pitkäkää se turpa kiinni kun ei teillä ole mitään syytä vastata tähän viestiin!

Kiitos

Mitä jos olisit hiljaa itse ja lukisit avauksen.

Mutta en kuitenkaan koskaan sano ei koskaan :).



PS. Minustakin yksilapsinen perhe on järkevämpi ratkaisu kuin se, että tehdään toinen " leikkikaveriksi" ensimmäiselle vaikka sen yhdenkin kanssa on jo rankkaa. Ihan turha itkeä sitten jälkeenpäin kun parisuhde on karikoilla ja mammat burn-outin partaalla.

Mitähän väliä sillä on kummin päin kirjoitetaan kun sisältö on kuitenkin sama!

Taidat olla itse näitä " tehdään leikkikavereita monta" tyyppiä ja nyt mietit olisiko sittenkään pitänyt..

ja raha tai äidin mukavuudenhaluisuus ei ole mielestäni kovin painava syy TIETOISELLE valinnalle yksilapsisuuteen. Mutta se on vain mun mielipide. Peace mamit!