Life coachia paikalla? Asun ulkomailla yksin ja olen onneton

Opiskelen ulkomailla yliopistossa. Minulla on uusia kavereita, suomalaisiakin ja näemme vapaa-ajalla. Heidän kanssaan on ihan kivaa, muttemme ole ainakaan vielä sellaisia sydänystäviä joille voisi avautua kaikesta. En pidä opiskelemastani alasta, opiskelen täällä vain koska tänne oli helppo päästä sisään lukemaan jotain suht järkevää. Toivon edes läpäiseväni, mutta nyt tuntuu todella kauhealta ajatukselta viettää yliopistolla kokonaisuudessaan yhteensä viisi vuotta. :( Vaikka valmistuttuani minulla on mahdollisuus työllistyä kivoihin tehtäviin.

Harmittaa myös se etten osaa kieltä. Opiskelen englanniksi, mutta asun keski-eurooppalaisessa maassa jonka kieltä osaan ok-tasoisesti. Vuoden täällä asuttuani en kuitenkaan ole kehittynyt paljon yhtään ja tuntuu että jokainen muu on oppinut suunnilleen fluentiksi tosi nopeasti. Minun englannin kielen taitoni on erinomainen, mutta tämän maan kieli ei vaan luonnistu.

Täällä isossa kaupungissa isoissa piireissä on myös tosi snobia porukkaa ja tuntuu että olen ihan huono ja surkea pieni rääpäle täällä vaan, kun ei ole minkäänlaista statusta. Tuntuu että miesten kanssa on ihan turhaa yrittää edes mitään, sillä en ole heidän tasoisensa. Olenkin saanut vuoden aikana pakit varmaan kymmenen kertaa.

Mistä tässä nyt repisi elämäniloa ja toivoa tulevaisuuden suhteen, kun mikään ei innosta tai inspiroi? Mitä neuvoisit minua tekemään? Minua risoo läheisten ihmissuhteden puute, sillä en näe perhettänikään kuin kerran vuodesa. Perheeni ei ikinä vieraile luonani, mutta olisihan se vähän hassua sillä olen jo ihan aikuinen ihminen. Silti kaipaisin perheenkanssa vietettyä laatuaikaa.