Näin jälkikäteen mietin kuinka jaksoin koliikkivauvan kanssa

lapsi huusi  joka ilta 21- aamu 3 saakka. 6kk putkeen. Päivällä nukkui vain pätkiä.

Itselle oli ainakin shokki ettei vauva-arki ollutkaan niin auvoista ja ihanaa. Suloinenhan vauva oli , mutta sitä ei siinä väsymyksessä ja stressissä pystynyt mitenkään enää näkemään. Pelkäsi vaan hysteerisesti iltaa.

Kaikesta kuitenkin selvittiin ja sen jälkeen lapsi ollut aurinkoinen ja helppo... nyt jo iso poika. Mutta traumat siitä huudosta jäi tai siis lähinnä siitä avuttomuudentunteesta.