Kilpirauhasarvoista tietävät!

Mun arvot oli tsh mittaamattoman alhainen ja tsv 28. Joo, sain lääkityksen

Multa ei ees suostuttu ottamaan kun tsh, eikä kuunneltu oireita tai katsottu sitä kilpirauhasta tms. tsh oli 1,91, oireet on rajut, aamulämmöt alle 36.0.

Lääkärin mielestä syön salaa sipsiä ja suklaapatukoita ja olen niin pahasti stressaantunut, että diapameja hän määräisi. Mielestäni en ole stressaantunut ja ei, en herkuttele salaa. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:17"]

Multa ei ees suostuttu ottamaan kun tsh, eikä kuunneltu oireita tai katsottu sitä kilpirauhasta tms. tsh oli 1,91, oireet on rajut, aamulämmöt alle 36.0.

Lääkärin mielestä syön salaa sipsiä ja suklaapatukoita ja olen niin pahasti stressaantunut, että diapameja hän määräisi. Mielestäni en ole stressaantunut ja ei, en herkuttele salaa. 

[/quote]

Ja tämä siis vaan turha avautuminen.

Ap, nykyisten viitearvojen mukaan TSH:n yläraja on 2,5 (asteikko siis n. 0,4 - 2,5, jossa pienemmät ovat liikatoimintaa ja suuremmat vajaatoimintaa), on tuo vajaatoimintaa varsinkin jos oireetkin täsmäävät. Myös T4V on matala (siinä taas asteikko toisin päin), itselläni täytyy olla jotain 19:n tienoilla että olen suunnilleen kunnossa.

Jos et saa apua nykyiseltä lääkäriltäsi, etsi kunnon lääkäri vaikka kilpirauhasinfosta ja hanki itsellesi lääkitys, selvästi sellaisen tarvitset. Tsemppiä ja paljon voimia, varmasti jokin ajan kuluttua olosi on paljon parempi :)

Suomen Endokrinologiyhdistyksen suositus: 

Hypotyreoosi Hypotyreoosin diagnostiikka:

Hypotyreoosi diagnosoidaan tai poissuljetaan määrittämällä S-TSH ja S-T4v. Jos tulosten perusteella todetaan lievä subkliininen hypotyreoosi, STSH -toistomääritys on tarpeen, lisäksi pyydetään S-TPO-va-määritys. Suomessa S-TSH, ST4v, S-T3v ja S-TPO-va:t määritetään kaikkialla immunologisilla määritysmenetelmillä. S-T3v ei ole tarpeen vajaatoiminnan diagnostiikassa. Käänteis-T3 (reverse T3, rT3) - määrityksestä ei ole apua. rT3 on inaktiivinen kilpirauhasmetaboliitti, jonka pitoisuudet seuraavat T4-pitoisuuksia. HUSLABissa tai muuallakaan Suomessa mikään yliopisto- tai keskussairaala tai laadukas yksityislaboratorio ei tee rT3-määrityksiä, koska niille ei ole kliiniseen käyttöön perustuvaa tarvetta. Jotkut yksityiset terveyspalvelut tarjoavat ulkomailla tehtäviä rT3-määrityksiä melko korkeaan hintaan. Hypotyreoosidiagnoosia ei voi asettaa pelkän rT3-määrityksen perusteella eikä korvaushoitoa pidä aloittaa rT3-määrityksen perusteella. Myöskään DIO2- geenipolymorfismimäärityksen avulla ei ole mahdollista arvioida höytyisikö potilas Thyroxin-hoidon sijasta trijodityroniinihoidosta (T3-hoito, kauppanimellä Liothyronin ja Thybon).

Todetun hypotyreoosin hoito: Raskaana olevan naisen lieväkin subkliininen hypotyreoosi hoidetaan aina. Yli 70-vuotiaiden lievää subkliinista hypotyreoosia ei yleensä pidä hoitaa. Subkliininen hypotyreoosi hoidetaan aina, jos S-TSH ≥ 10 mU/L. Lievemmässä subkliinisessä hypotyreoosissa hoitoa puoltavat TPO-va -positiivisuus, potilaan nuori ikä, struuma ja hypotyreoosiin sopivat oireet. Hypotyreoosin Käypä hoito on Thyroxin (T4)-monoterapia. Thyroxin otetaan kerran päivässä. Pyritään samaan annokseen joka päivä, mutta pienellä päivittäisen annoksen eroilla ei ole käytännön kliinistä merkitystä. Rauta- ja kalsiumtabletteja ei pidä nauttia samanaikaisesti Thyroxinin kanssa, koska nämä valmisteet heikentävät Thyroxinin imeytymistä. Valtaosa potilaista voi hyvin T4-hoidolla, kunhan ylläpitoannos räätälöidään oikein. Ylläpitoannos on oikea, kun potilas voi hyvin ja S-TSH sekä S-T4v ovat viite-alueella. Nyrkkisääntönä pyritään TSH-tasoon noin 1 mU/L. Osalla potilaista henkinen jaksaminen on hyvä, kun T4v on viitevälin yläkolmanneksessa ja osa potilaista puolestaan voi parhaiten T4v-arvon ollessa tätä pienempi. Tätä potilaalle parhaiten sopivaa toimintakokeiden tasoa kannattaa yksilöllisesti arvioida. Hieman iäkkäämmillä potilailla S-TSH saa olla viitevälin yläosassa, koska he saattavat muuten kärsiä tykytys- ja hikoiluoireista ja myös taustalla oleva rintakipuoire saattaa pahentua.

Eläinperäisiä kilpirauhasuutteita sisältäviä valmisteita (kauppanimillä Armour Thyroid ja Thyroid) ei suositella hypotyreoosin hoitoon. Suomessa synteettinen T4-hoito on ollut saatavilla 50-luvulta, ja T4-hoito syrjäytti kuivatut eläinkilpirauhasesta tehdyt yhdistelmävalmisteet 70-luvulla. Synteettistä trijodityroniinia (T3, kauppanimillä Liothyronin ja Thybon) ei pidä yksinään käyttää hypotyreoosin hoitoon, koska hoito johtaa helposti T3-toksikoosiin. Hoitamattomaan kilpirauhasen liikatoimintaan liittyy lisääntynyt kardiovaskulaarisairastavuus ja kardiovaskulaarikuolleisuus, joka on todettu sekä endogeenisen kilpirauhasen liikatoiminnan yhteydessä että kilpirauhassyövän korkea-annoksisen, TSH-arvoa pienentävän Thyroxin-hoidon yhteydessä. Tämän vuoksi kilpirauhashormonihoidon aikana on aina syytä varmistaa ettei S-TSH laske < 0.1 mU/l. Suuriannoksinen, tyreotoksikoosiin johtava T3-hoito voi myös horjuttaa potilaan henkistä tasapainoa, aiheuttaa kuukautiskierron häiriöitä ja heikentää naisen hedelmällisyyttä. Siihen liittyy myös raskauskomplikaatioiden vaara. T3-valmisteiden yksinomaiseen ja suuriannoksiseen käyttöön liittyy potentiaalinen hengenvaara eikä hoitomuodon hyötyjä ja haittoja ole punnittu siten, kuin lääketieteen eettiset Suomen Endokrinologiyhdistyksen suositus 5.11.2014 kilpirauhasen sekä lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan diagnostiikasta ja hoidosta 2 säännökset edellyttävät. T4:llä on pitkä puoliintumisaika (noin viikko), ja kudoksissa saavutetaan stabiili T3-taso dejodaation kautta. Koska T3:n puoliintumisaika on lyhyt (noin 1 vrk), T3-hoidossa ongelmana on potilaan suuri T3-pitoisuuksien vuorokausivaihtelu. T4+T3-yhdistelmähoitoa voidaan kokeilla sellaisilla potilailla, joilla hypotyreoosidiagnoosi on varma (potilaalla on todettu selkeä biokemiallinen ja kliininen hypotyreoosi) ja joilla oikein annostellusta T4-hoidosta huolimatta vointi ei korjaannu. Muut mahdolliset syyt väsymykseen ja jaksamattomuuteen tulee ensin poissulkea. Kolmen kk:n hoitokokeilu kuuluu kilpirauhassairauksiin perehtyneelle sisätautilääkärille tai endokrinologille. Yhdistelmähoito toteutetaan ETA:n hoitosuosituksen (kts kirjallisuusluettelo) mukaan, Thyroxinia ja synteettistä T3 (kauppanimellä Liothyron, Thybon)-hoitoa käyttäen ja T3-annoksien tulee olla pieniä (5- 10 ug/vrk), niin että annokset vastaavat terveen kilpirauhasen tuottamaa T3-hormonin määrää. Raskaana oleville ja sydämen rytmihäiriöistä kärsiville yhdistelmähoitoa ei suositella. Kilpirauhasarvoja (TSH, T3v) on seurattava yhdistelmähoidon aikana. Yhdistelmähoidon vaarana on liian suuren T3-annoksen aiheuttama tyreotoksikoosi, mikä ilmenee pienenä TSH-pitoisuutena, vaikka aamulla ennen lääkevalmistetta otettu T3v-arvo olisikin normaali.

Asianmukaiseen diagnoosiin perustumaton hoito: Kilpirauhasen hormonikorvaushoitoa ei pidä käyttää esim. masennuksen, jaksamattomuuden tai ylipainon hoitoon henkilöllä, jolta määritetyt kilpirauhasen toimintakokeet eivät viittaa edes subkliiniseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhashormonihoito, joka on aloitettu ainoastaan em epäspesifisten oireiden perusteella ilman taustalla olevaa kilpirauhasen vajaatoimintaa piristää usein alkuun, mutta vaikutus on yleensä ohimenevä. Kilpirauhashormonein aiheutettu tyreotoksikoosi voi aiheuttaa mm. sairaalahoitoa edellyttäviä sydämen rytmihäiriöitä ja hikoilua ja altistaa osteoporoosille.

Hypotyreoosi ja raskaus: Thyroxinin tarve lisääntyy raskauden aikana. Jo ennen suunniteltua raskautta on syytä varmistaa, että hypotyreoosipotilaan S-TSH on viitealueella ja < 2.5 mU/l. Korvaushoidossa olevan naisen Thyroxin-annosta tulee nostaa noin 25-50 ug kun raskaus todetaan ja/tai S-TSH arvon perusteella. S-TSH-tavoite on ensimmäisen trimesterin aikana < 2.5 mU/l ja toisen ja kolmannen trimesterin aikana < 2.5-3.0 mU/l. Harvinaisessa aivolisäkeperäisessä hypotyreoosissa ainoastaan S-T4v toimii seurantaparametrina. Sikiö on riippuvainen äidin tyroksiinista etenkin raskauden alkupuolella, koska sen oma kilpirauhastuotanto ei ole tuolloin vielä käynnistynyt. Synnytyksen jälkeen palataan entiseen ylläpitoannokseen. 

Ja sitten ei kannata antaa hienojen nimikkeiden hämätä itseään; noiden endokrinologien joukossa on mahdollisesti tämän maan mädimmät yksilöt lääkäreistä. Kuten myös hyviä yksilöitä. Siksi suosittelen etsimään suosituksia hyvistä lääkäreistä netistä mm. juuri tuolta kilpirauhasinfosta.

Ja kuten tuo heidän yhdistyksensä julkilausuma eläinperäisten lääkkeiden käytöstä osoittaa, monet noista eivät tiedä mitään siitä mistä heille maksetaan...

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:24"]

Ap, nykyisten viitearvojen mukaan TSH:n yläraja on 2,5 (asteikko siis n. 0,4 - 2,5, jossa pienemmät ovat liikatoimintaa ja suuremmat vajaatoimintaa), on tuo vajaatoimintaa varsinkin jos oireetkin täsmäävät. Myös T4V on matala (siinä taas asteikko toisin päin), itselläni täytyy olla jotain 19:n tienoilla että olen suunnilleen kunnossa.

Jos et saa apua nykyiseltä lääkäriltäsi, etsi kunnon lääkäri vaikka kilpirauhasinfosta ja hanki itsellesi lääkitys, selvästi sellaisen tarvitset. Tsemppiä ja paljon voimia, varmasti jokin ajan kuluttua olosi on paljon parempi :)

[/quote]

Onko nykyään? Mulla oli vuosi sitte TSH 4.5 ja T4V 13. Asialle ei tehty mitään. Onko minulla siis vajaatoiminta kuitenkin?

Merkittävä osa endoista hoitaa yhdistyksen hoitolinjan vastaisesti, potilasta kuunnellen. Lämpimästi suosittelen hyvin arvostetun prof. Matti Välimäen kirjoituksia ja lausuntoja luettavaksi. H'änen mielestään lääkitystä ei pidä pantata, jos arvot ovat jo hieman vajaan suuntaan (eivätkä tässä vaiheessa välttämättä vielä ohi viiterajoista) ja potilaalla on vajaatoimintaan sopivia oireita. Jos koelääkitys auttaa oireisiin, lääkitys on paikallaan ja sit kuuluu jatkaa. Endojen oma oppikirja kertoo, että potilaat voivat olla pitkään oireisia ennen kuin viitteet ylitetään ja lääkitys saadaan. Tämähän on selvästi siis diagnosoinnin ongelma, jos sairaus haittaa elämää jo kauan ennen kuin lääkäri uskaltaa/osaa sitä diagnosoida ja hoitaa.