Olen eronut ja onneton
3 Kk sitten mies kertoi haluavansa erota. Siitä asti elämäni on ollut vaikeata. Sain uuden työn, laihtuin, muutuin todella paljon henkisesti. 'Uskottelen' muille, että kaikki on hyvin, hymyilen ja näytän onnelliselta. Mutta iltaisin tule 'se pimeys', itken. Ymmärän, että olen onneton, yksinäinen ja se tyhjys mun sisällä syö minut. En enää jaksa, haluan pois, haluan täyttöä elämääni.en vaan jaksa enää!
Kommentit (12)
Ei ole ketään. en edes muista miten tutustutaan miehiin ja käydään treffeilla..
-Ap
Tsemppia, kyllä se aurinko paista joskus vielä sinunkin elämässä!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:08"]3 Kk sitten mies kertoi haluavansa erota. Siitä asti elämäni on ollut vaikeata. Sain uuden työn, laihtuin, muutuin todella paljon henkisesti. 'Uskottelen' muille, että kaikki on hyvin, hymyilen ja näytän onnelliselta. Mutta iltaisin tule 'se pimeys', itken. Ymmärän, että olen onneton, yksinäinen ja se tyhjys mun sisällä syö minut. En enää jaksa, haluan pois, haluan täyttöä elämääni.en vaan jaksa enää!
[/quote]
Kaikilla eronneilla on niistä pimeitä hetkiä. Siitä sitten noustaan taas. Aika auttaa.
Ei mitään nousua tule jos et itse nosta itseäsi. Yksinäisyys on ihan tappavaa ja parisuhdemarkkinoilta, jos ajattelit löytää jonkun niin valmistaudu yllätykseen. Naisena sinun pitää olla hedelmällisessä iässä ja missin mitoissa, miehenä mielellään yli kahden miljoonan omaisuus, rasvaprosentti 10 ja tulotaulukon kärjessä, ilman parisuhdetta häiritsevää treenausta tai työntekoa.
3kk on lyhyt aika erosta toipumiseen, jos suhde on ollut pitkähkö. En tiedä lohduttaako se pätkääkään, mutta jotakuinkin noin sun "kuuluukin" juuri nyt tuntea. Voin myös kertoa, että kyllä niitä helpompiakin aikoja vielä tulee ja joku päivä olet vielä oikein onnellinenkin. Ei elämä tähän lopu, vaikka vielä siltä tuntuukin.
Joku fisher-tyyppinen eroseminaari voisi tehdä sulle hyvää. Ei siksi, että se tunteitasi sinänsä mitenkään poistaisi, mutta niistä puhuminen helpottaa niiden kanssa toimeen tulemista ja niiden yli elämistä, kunnes elämään ajan mittaan tulee muita tärkeitä asioita ja niistä ennen pitkää tulee tätä tärkeämpiä.
Höpöhöpö, kyllä norminaisella on vientiä tänä päivänä..ei tarvi olla missimittainen tai naama täydellinen...Minä sentäs melkein viisikymppinen ja pyöreähkökin, niin eipä ole tarvinnut yksin olla.
Mutta ensin on surut surettava pois ja siitä noustava jaloilleen..voihan sitä laastaria kokeilla, mutta se voi jopa pahentaa tilannetta. Minulla meni kolme vuotta ja siitä on sitten noustu uudestaan parisuhteeseen..ja vaihtamalla todellakin paranee..
Miten täytitte sen tyhjiön, te ketkä sanoitte on vain kestettävä? Voimat on ihan loppu ja pelkän että yhtenä aamuna en enää jaksakaan nousta..
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 08:32"]
Miten täytitte sen tyhjiön, te ketkä sanoitte on vain kestettävä? Voimat on ihan loppu ja pelkän että yhtenä aamuna en enää jaksakaan nousta..
[/quote]
Harrastuksilla, joita ei ollut aiemmin aikaa tehdä. Ja kyllä haluaisin vielä kokea merkittävän parisuhteen mutta olen henkisesti valmistautunut että näin ei välttämättä tule kohdallani käymään.
Erosta kaksi vuotta ja palvoin vaimoani vaikka hän olikin (sopivasti) hullu.
Aktivoidu nainen, älä jää rypemään asiassa
kuutonen
Asiasta kolmanteen, ei ole arkoitus loukata, olen vaan kiinnittänyt huomiota että miten ihmiset eivät enää osaa kirjoittaa suomenkieltä...AP ei esim. varmaan ole täysin suomalainen? Olen asunut ulkomailla reilut 10 vuotta ja viime aikoina tuntuu etten enää ymmärrä kaikkea suomenkielistä tekstiä mitä luen netissä ja mielestäni löydän aina kirjoitusvirheitä ja ihmiset kirjoittaa miten sattuu...
Uutta putkeen mahdollisimman nopeasti, kyllä se vanha pian unohtuu. Ja vaihtamalla muuten parani.