Paluumuutto Suomeen olikin ihan jees idea :)
Päätin vain pikaisesti tulla kertomaan tännekin, että ei se paluumuutto aina olekaan aivan niin hirveää kuin voisi netin keskustelupalstoja lukemalla luulla.
Meidän ei ollut missään nimessä pakko muuttaa Suomeen, se oli aivan meidän oma valinta. Koimme, että moni juttu oli just meidän perheelle paremmin Suomessa kuin se oli mieheni kotimaassa, missä asuimme viimeiset 8 vuotta.
Halusimme perustaa perheen ja Suomessa se oli ehdottomasti parempi idea meidän perheelle. Moni muukin asia puolsi muutta Suomeen ja mieheni oli erittäin innostunut kokemaan minunkin kotimaan.
Nyt on melkein kaksi vuotta asuttu Suomessa ja täytyy sanoa, että ollaan molemmmat niin tyytyväisiä että muutimme Suomeen. Pelkäsin ihan järjettömän paljon, että kaikki menee pieleen ja joudumme palaamaan entiseen kotiimme maitojunalla. Teimme aluksi päätöksen että katsotaan vuosi Suomessa ja jos se vielä tuntuu ihan mukavalle niin tehdään uus suunnitelma.
Meidän sosiaalinen elämä on ihan mahtavaa Suomessa, miehellänikin on jopa paljon suomalaisia ystäviä ja myös itsekin koin jopa helpoksi ystävystyä kolmekymppisenä Suomessa. Saimme molemmat mukavat duunipaikat hyvin nopeaa. No itsellä oli jo duuni tiedossa ennen muuttoa mutta mieheni sai myös puolen vuoden sisällä muutosta loistavan työtarjouksen. Palkka verratuna elintasonkustannuksiin on aika samoissa sfääreissä kuin se oli meidän entisessä kotimaassa, mutta kiitos Suomen (vielä) tuetun yhteiskunnan, perheen perustaminen oli täällä mahdollista kun miehen kotimaassa se oli miltei mahdottomuus meille perusduunareille, jolla ei ollut isovanhemmista lastenhoitajaa tarjolla.
Muutenkin elämä sujuu oikein hyvin, on ihanaa asua talossa, jossa ei talvella vedä ikkunoista, lämmintä vettä riittää, kaikki pelaa suhtkoht helposti ja jopa mieheni on oppinut suomenkielen tosi nopeaa. En olis koskaan osannut kuvitellakaan, että näin pian puhumme miehen kanssa suomenkieltä yhdessä kotona :)
Tiedän, että on monia joille paluumuutto on ollut hankala, mutta halusin vaan tällee ihan pikaisesti kertoa että joskus se voikin olla ihan mukavaa ja onnistunuttakin :)
Kommentit (4)
Täällä toinen ! :) Muutettiin Suomeen, kun mä sain täältä töitä ja mies halusi opiskella uuden ammatin.
Nyt meillä on kaks lasta ja mies sai jo ennen valmistuttuaan töitä ihan suomalaisesta firmasta. Ollaan tutustuttu jotenkin ihmeen luontevasti suomalaisiin ja myös pariin suomalais-ulkomaalais pariskuntaan.
Itse en edes mitenkään ajattele itseäni edes paluumuuttajana, ehkäpä siinä lieneekin se "salaisuus" miksi paluumuutto onnistui näinkin kivuttomasti.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:11"]
Kiva kuulla :-). Mieheni haluaa, että jossain vaiheessa muutetaan hänen kotimaahansa, aluksi kenties vuodeksi. Minä en ole varma, sopeutuisko tai ennenkikkea sisinko ystäviä. Ihmiset on kyllä ystävällisiä, mutta " piireihin päädy " voi olla vaikeaa...
[/quote]
Mun mielestä just toi että muutetaan nyt ensialkuun vain vuodeksi on hyvä idea, jos tällainen on mahdollista teille. Toki jos on lapsia niin asiat varmasti monimutkaisempia, mutta ei suinkaan mahdottomia.
Ihan alunperin itsekin muutin mieheni kotimaahan, kun hänet tapasin ulkomaanmatkalla. Mutta muutin sinne myös opiskelemaan, joten oli heti alusta alkaen helppo löytää kavereita ja päästä piireihin, oppia paikallinen kieli sujuvaksi jne. Uskon, että jos olisin muuttanut vaan kotirouvaksi niin olis ollut mulle ainakin paljon vaikeempaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:12"]
Täällä toinen ! :) Muutettiin Suomeen, kun mä sain täältä töitä ja mies halusi opiskella uuden ammatin.
Nyt meillä on kaks lasta ja mies sai jo ennen valmistuttuaan töitä ihan suomalaisesta firmasta. Ollaan tutustuttu jotenkin ihmeen luontevasti suomalaisiin ja myös pariin suomalais-ulkomaalais pariskuntaan.
Itse en edes mitenkään ajattele itseäni edes paluumuuttajana, ehkäpä siinä lieneekin se "salaisuus" miksi paluumuutto onnistui näinkin kivuttomasti.
[/quote]
Olet varmasti oikeessa ton suhteen, että ei kannata katsella Suomea jatkuvasti paluumuuttajan silmin, koska sitten sitä alkaa pakostakin vertailemaan kaikkea ja ehkä haihattelemaan menneisyyttää, romantisoimaan sitä entistä kotimaata.
Miehen kanssa jo ennen muuttoa puhuttiin paljon siitä, että keskitytään ihan tietoisesti mukaviin asioihin ja ne ikävemmät jutut jotka tuntui olevan paremmin entisessä kotimaassa yritetään unohtaa. En nyt tarkoita, ettei ikävistä asioista saisi puhua, mutta on helpompaa keskittyä positiivisiin juttuihin ja oikein mässäillä mielessä niillä asioilla, joista pitää uudessa kotimaassa.
Mutta jos yritän objektiivisesti vertailla meidän molempia kotimaita, niin tulen siihen lopputulokseen että aika 50-50 tilanne... mutta just meidän perheelle ja meidän tilanteeseen nähden Suomi veti nyt pidemmän korrren. Toki tilanne voi muuttua myöhemmin ja muutto uuteen maahan tai paluumuutto meidän entiseen kotimaahan voi jossain elämänvaiheessa tuntua paremmalta idealta kuin Suomi. Mutta just nautitaan elämästä Suomessa :)
ap
Kiva kuulla :-). Mieheni haluaa, että jossain vaiheessa muutetaan hänen kotimaahansa, aluksi kenties vuodeksi. Minä en ole varma, sopeutuisko tai ennenkikkea sisinko ystäviä. Ihmiset on kyllä ystävällisiä, mutta " piireihin päädy " voi olla vaikeaa...