Olisi hirveää olla hoitaja

Juuri näin.

Täällä. Musta ei ole siihen. Ei ole hoivaviettiä ja hoiva-alan työt eivät yksinkertaisesti sovi minulle.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu.

Muita, jotka tuntevat samoin?
[/quote]
Jotkut vielä haluavat käydä uudelleen sen lähärikoulun ja niistä tulee sairaanhoitajia ja sama meno jatkuu.

Samaa mieltä! T: Ammattia vaihtava

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:35"]

Samaa mieltä! T: Ammattia vaihtava

[/quote]Tiedät siis, mistä puhun. Mä en pysty edes kunnolla ymmärtämään, miten tämmöinen ammatti on olemassa. Ihan kuin olisi niputettu joukko toisiinsa liittyviä epämiellyttäviä tehtäviä yhteen ja sysätty ne yhden ammattikunnan niskoille. "Hoida sä noi." -ap

Jep. Tälläkin hetkellä muutama kaveri opiskelee alalle. Se on jotenkin jännä kuinka se on toisille kutsumus, siinä missä mulle painajainen, vaikka empaattinen olen itsekin.

Muuten samaa mieltä, ei olisi minusta hoitajaksi, mutta jollain kierolla tavalla pidän hoitajien työasuista :D 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]

Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu.

Muita, jotka tuntevat samoin?

[/quote]

Työ on käytännössä vielä pahempaa, kuin aloituksessasi. Limaa, oksennusta, ulosteita, kusta, verta, kuolemaa, vainajien pesemistä, uhkailevia omaisia, väkivaltaisia asiakkaita, mielenterveysongelmaisia asiakkaita, alkoholisteja asiakkaita, seksuaalista ahdistelua, aliarvostettua työtä, pieni palkka, hirveät työvuorot. Positiivisimmat asiat ovat olleet jokaisessa työpaikassani ihanat työkaverit (kyllä, vastoin ennakkoluuloista suhtautumista naisvaltaiseen alaan!) ja moniammattillinen, koulutettu työyhteisö.

t. lh

Ymmärrän teidän fiilikset, mutta mun mielestä sairaanhoitajan ammatti on äärimmäisen mielenkiintoista ja laaja-alaista. Saan avustaa erilaisissa toimenpiteissä, opin jatkuvasti uutta, tilanteet vaihtelevat, potilaat vaihtelevat (on vanhoja, nuoria, todella sairaita, kuoleva... jne) tapaan mitä erilaisimpia ihmisiä ja näen suunnattoman paljon erilaisia sairauksia/tilanteita. Yleensä pystyn jollain tapaa parantamaan potilaan ja toisinaan jopa omaisen oloa. Pystyn vaihtamaan työpaikkaa suljetulta osastolta vaikkapa syöpätautien osastoon tai kirurgiseen vuodeosastoon. Itse en koskaa voisi työskennellä myyntihommissa mutta ymmärrän että joku pitää sellaisestakin

Minäkin luulin noin, kunnes monen mutkan kautta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Olen tehnyt nyt opiskeluaikoina lähärin sijaisuuksia ja enää ei ne asiat, mitkä hakiessa ällötti, tunnu enää missään. Aikoinaan en olisi millään voinut kuvitella itseäni hoitoalalle (mulla oli verikammo, sos-tilanteiden kammo ja ulosteet ällötti muuten vaan). Niin vain tunnen kasvaneeni tähän ammattiin, eikä nuo asiat enää hirvitä yhtään. Että näinkin voi tapahtua. :)

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu.

Muita, jotka tuntevat samoin?
[/quote]

Mäki ajattelin ennen noin, mut sit jostain syystä koulutus alkoki kiinnostamaan ja päätin kokeilla - R-Kioskin tätinä kun ei luonnollisesti ollu mitään menetettävää. :D Noh, olin muutaman vuoden töissä neuroteholla, nyt oon viihtynyt pitkään muistisairaiden parissa. Ne on jotenki samalla niin fiksuja, mielenkiintosia ja hellyyttäviä. Jännä nähdä, miten ihminen muuttuu, kun aivot tuhoutuu osa osalta. Tuntuu, että haluan taata henkilöille arvokkaat viimeset ajat siinä kohtaan ku läpi elämänsä töitä tehnyt suurperheen äiti, ei enää tiedä laitetaanko alushousut jalkaan vai päähän tai että ruoka kuuluu syödä, eikä piilottaa käsilaukkuun. Haluan lakata kynsiä sormista ja kesän tullen varpaista, kihartaa hiuksia, valita nätit vaatteet, halata ihan muuten vaan, laittaa ulkona kävelles kännykästä Veikko Lavia soimaan ja käydä seurana torikahvilla tai läheisellä lammella syöttään sorsia. Semmosia pieniä juttuja. Vaipanvaihto, suihkutteli ja haavanhoito on vaan lisä, jolla haluan pitää siitä ihmisestä hyvää huolta. Toimin niin, että ne vanhukset ois tyytyväisiä mun tekemisiin, jos ne ymmärtäis.
Mulla on käyny tuuri, mun työpaikalla on ihania naisia ja myös miehiä. Meillä on hyvä ryhmähenki, kenestäkään ei puhuta pahaa eikä kukaan lusmuile, koska miks kukaan haluis luoda pahaa henkeä noin ihanaan paikkaan. Työvaatteissakaan ei mitään vikaa, tänään oli mustat legginssit ja Marimekon tunika. Palkka ei kyl oo huikee, saan noin 2000e/kk + lisät noin 500e/kk ja siitä miinus verot..... :D
Toki noi pari viimesintä riippui työpaikasta, mutta piti nyt antaa vähän positiivistaki näkymää. :-) Ymmärrän silti eriävät mielipiteet, mut ehkä tää munki teksti avas vähän. Tää kyl taitaa tosiaan olla kutsumas työ. :D

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:54"]

Minäkin luulin noin, kunnes monen mutkan kautta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

[/quote]En minä luule mitään. -ap

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu. Muita, jotka tuntevat samoin? [/quote] Mäki ajattelin ennen noin, mut sit jostain syystä koulutus alkoki kiinnostamaan ja päätin kokeilla - R-Kioskin tätinä kun ei luonnollisesti ollu mitään menetettävää. :D Noh, olin muutaman vuoden töissä neuroteholla, nyt oon viihtynyt pitkään muistisairaiden parissa. Ne on jotenki samalla niin fiksuja, mielenkiintosia ja hellyyttäviä. Jännä nähdä, miten ihminen muuttuu, kun aivot tuhoutuu osa osalta. Tuntuu, että haluan taata henkilöille arvokkaat viimeset ajat siinä kohtaan ku läpi elämänsä töitä tehnyt suurperheen äiti, ei enää tiedä laitetaanko alushousut jalkaan vai päähän tai että ruoka kuuluu syödä, eikä piilottaa käsilaukkuun. Haluan lakata kynsiä sormista ja kesän tullen varpaista, kihartaa hiuksia, valita nätit vaatteet, halata ihan muuten vaan, laittaa ulkona kävelles kännykästä Veikko Lavia soimaan ja käydä seurana torikahvilla tai läheisellä lammella syöttään sorsia. Semmosia pieniä juttuja. Vaipanvaihto, suihkutteli ja haavanhoito on vaan lisä, jolla haluan pitää siitä ihmisestä hyvää huolta. Toimin niin, että ne vanhukset ois tyytyväisiä mun tekemisiin, jos ne ymmärtäis. Mulla on käyny tuuri, mun työpaikalla on ihania naisia ja myös miehiä. Meillä on hyvä ryhmähenki, kenestäkään ei puhuta pahaa eikä kukaan lusmuile, koska miks kukaan haluis luoda pahaa henkeä noin ihanaan paikkaan. Työvaatteissakaan ei mitään vikaa, tänään oli mustat legginssit ja Marimekon tunika. Palkka ei kyl oo huikee, saan noin 2000e/kk + lisät noin 500e/kk ja siitä miinus verot..... :D Toki noi pari viimesintä riippui työpaikasta, mutta piti nyt antaa vähän positiivistaki näkymää. :-) Ymmärrän silti eriävät mielipiteet, mut ehkä tää munki teksti avas vähän. Tää kyl taitaa tosiaan olla kutsumas työ. :D

[/quote]Jep, työsi kuulostaa kamalalta. Ja tämä on vilpitön mielipiteeni, ei mitään esittämistä. R-kioskin myyjäkin olisi parempi vaihtoehto, vaikka ei sekään onnelliseksi tekisi. -ap

Lähihoitajien pitäisi saada huomattavasti paljon suurempaa palkkaa. On se kuitenkin hemmetin raskasta työtä... Ja arvokasta! Puolet kansanedustajien palkoista saisi mennä lähihoitajille. 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 02:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu. Muita, jotka tuntevat samoin? [/quote] Mäki ajattelin ennen noin, mut sit jostain syystä koulutus alkoki kiinnostamaan ja päätin kokeilla - R-Kioskin tätinä kun ei luonnollisesti ollu mitään menetettävää. :D Noh, olin muutaman vuoden töissä neuroteholla, nyt oon viihtynyt pitkään muistisairaiden parissa. Ne on jotenki samalla niin fiksuja, mielenkiintosia ja hellyyttäviä. Jännä nähdä, miten ihminen muuttuu, kun aivot tuhoutuu osa osalta. Tuntuu, että haluan taata henkilöille arvokkaat viimeset ajat siinä kohtaan ku läpi elämänsä töitä tehnyt suurperheen äiti, ei enää tiedä laitetaanko alushousut jalkaan vai päähän tai että ruoka kuuluu syödä, eikä piilottaa käsilaukkuun. Haluan lakata kynsiä sormista ja kesän tullen varpaista, kihartaa hiuksia, valita nätit vaatteet, halata ihan muuten vaan, laittaa ulkona kävelles kännykästä Veikko Lavia soimaan ja käydä seurana torikahvilla tai läheisellä lammella syöttään sorsia. Semmosia pieniä juttuja. Vaipanvaihto, suihkutteli ja haavanhoito on vaan lisä, jolla haluan pitää siitä ihmisestä hyvää huolta. Toimin niin, että ne vanhukset ois tyytyväisiä mun tekemisiin, jos ne ymmärtäis. Mulla on käyny tuuri, mun työpaikalla on ihania naisia ja myös miehiä. Meillä on hyvä ryhmähenki, kenestäkään ei puhuta pahaa eikä kukaan lusmuile, koska miks kukaan haluis luoda pahaa henkeä noin ihanaan paikkaan. Työvaatteissakaan ei mitään vikaa, tänään oli mustat legginssit ja Marimekon tunika. Palkka ei kyl oo huikee, saan noin 2000e/kk + lisät noin 500e/kk ja siitä miinus verot..... :D Toki noi pari viimesintä riippui työpaikasta, mutta piti nyt antaa vähän positiivistaki näkymää. :-) Ymmärrän silti eriävät mielipiteet, mut ehkä tää munki teksti avas vähän. Tää kyl taitaa tosiaan olla kutsumas työ. :D

[/quote]Jep, työsi kuulostaa kamalalta. Ja tämä on vilpitön mielipiteeni, ei mitään esittämistä. R-kioskin myyjäkin olisi parempi vaihtoehto, vaikka ei sekään onnelliseksi tekisi. -ap

[/quote]Mistäs noita alapeukkuja nyt ropisi? :D -ap

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:54"]

Minäkin luulin noin, kunnes monen mutkan kautta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

[/quote]Älä puhu paskaa. Jos oikesti pitää hoitajan työtä hirveänä ja itselleen epäsopivana, ei hakeudu opiskelemaan sellaiseksi edes "monen mutkan kautta".

Itse tykkään hoitotyöstä ja erityisesti haavahoidosta, vuorossani olen se jolle laitetaan haavahoidot, osaan lisäkoulutettuna hoitaa kaikki pakaroiden ontelohaavoista säärihaavoihin. Eikä se vainajan pesu tai liman imeminen pahaa ole. Olin tätä ennen hotellissa töissä, tykkään hoitotyöstä hyvin paljon.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:47"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 01:29"]

Lähihoitaja on sadan yleisimmän ammatin joukosta minulle se kaikkein vastenmielisin. Jatkuva hoivaaminen, vanhusten, lasten ja sairaiden seura, vieraisiin koskeminen, surkea palkka, vuorotyö, fyysisyys, rumat työvaatteet, naisvaltaiset työyhteisöt, kouluttamattomat työkaverit... Oikeastaan ainoa plussapuoli olisi kohtuullisen varma työllistyminen, mutta tuohon ammattiin en kyllä koskaan kouluttaudu.

Muita, jotka tuntevat samoin?

[/quote]

Työ on käytännössä vielä pahempaa, kuin aloituksessasi. Limaa, oksennusta, ulosteita, kusta, verta, kuolemaa, vainajien pesemistä, uhkailevia omaisia, väkivaltaisia asiakkaita, mielenterveysongelmaisia asiakkaita, alkoholisteja asiakkaita, seksuaalista ahdistelua, aliarvostettua työtä, pieni palkka, hirveät työvuorot. Positiivisimmat asiat ovat olleet jokaisessa työpaikassani ihanat työkaverit (kyllä, vastoin ennakkoluuloista suhtautumista naisvaltaiseen alaan!) ja moniammattillinen, koulutettu työyhteisö.

t. lh
[/quote]

Ai, mä taas kaiken tuon listaamasi lisäksi sanoisin, että ärsyttävät työkaverit. Tauolla jutellaan aina vaan työasioita, tai jos ei niin sitten kukkasten hoitamisesta, ruuanlaitosta tai käsitöistä. Ihan oikeesti. Ja hoitsumiehet ovat kummallisia.