Jos seuralaisesi räplää kännykkää kun haluaisit jutella hänelle...

Yksi ystäväni on juuri tuollainen. Tullessaan meille kylään kyselee kyllä kuulumisia mutta vastauksen ajaksi lähes poikkeuksetta alkaa puhelintaan räpeltää. Olenkin alkanut vastailemaan jotain aivan järjetöntä tyyliin:

"No mitäs teille neuvolassa viimeksi sanottiin? -Täti kehui, että hienosti se vauva jo osaa kävellä vaikka yleensä opitaan ryömintä ja konttaus ensin. Huolissaan oli sen sijaan siitä, miten kaksi viikkoinen ei osaa vieläkään puhua, että puheterapeutille mennään ensi vuonna."

Vauvamme on siis 3kk ikäinen, eikä ystäväni kiinnittänyt mitään huomiota edes tuohon väärään ikään :D. Onhan tuo joskus ihan hauskaakin, mutta en kyllä tiedä pitäisikö kuitenkin itkeä vai nauraa. Huomaa kyllä, ettei ystävää kiinnosta vaikka kylään tuleekin ja ihan itse kyselee.

Jos en oikein jaksaisi jaaritella kuuroille korville ja seinille, niin pysyn hiljaa niin kauan kuin puhelin pysyy ystävän (tai miehen tai kenen tahansa, kenen kanssa sitten 'juttelisinkin') kädessä. Joskus se katse nousee siitä näytöltä minuun ja jäädään odottamaan vastausta... Nää on näitä, ei vaan toisella riitä kiinnostus tai sitten on liian suuri riippuvuus sinne someen.

AP, sinuna kyllä jättäisin tuollaisen miehen tapailun aika nopeaan, jos miehen watsappailu häiritsee. Tuskin tulee tapansa muuttamaan ja kiinnostumaan sinun jutuistasi yhtään enempää kuin nytkään.

Jos joku asia on minua mielenkiintoisempi, niin annan asian olla eli liukenen paikalta vähitellen. Kun toisen käsi ojentuu kohti kännykkää, pitää minun hakea jotain keittiöstä ja lähden sitten vaikka elokuviin. Tai menen toiseen huoneeseen läppärin ääreen.

Järkyttävän moukkamaista ja yleistä nykyään. Ei ennenkään pidetty kohteliaana vetäistä kesken illanvieton jotain lehteä tai kirjaa esiin ja seuran sijasta keskittyä siihen.
Jotenkin puhelin muka on eri asia. Mielestäni toisiinsa verrattavat käytösmokat.
Säälittää myös ne ihmiset itse, elävät elämänsä olemalla aina vain 50% paikalla ja läsnä. Köyhää olemassaoloa. On sitä paitsi todistettu että ns. multi-tasking on aivoille mahdotonta, pystymme keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.

Mulla oli reilu 20v sitten ystävä kylässä joka tykkäs selailla mun lehtiä.Siinä kun juttelin niin tuli sellain "anteeksi kun häiritsen" olo, mutta hiljaisuuskin olisi ollut outoa, jotensakkin kiusallista.  

Monikin ystävä on tuommonen. En välitä vaan puhun ja sitten kysyn mitä mieltä se on.

Mitään ei tapahdu ennen kuin puhelin asiat on saatu pois päiväjärjestyksestä.
Eli jos olisin tuommoisen hetken miehelleni järjestänyt, niin istun hiljaa paikoillani. En tarjoa ruokaa, en viiniä, vaan annan hänen tehdä asiansa rauhassa loppuun.

Mieheni siis oli puhelimen räpeltäjä, mutta nyt osaa keskittyä muhunkin.

Itellä sama. Kyttää uutisia puhelimesta tai kattoo telkusta teksti-tv:tä.Pahimmassa tapauksessa tekee akuankat ja kyttää urheilua. Ja ei v...u sitä melua, kun muka välttelen tätä miestä "menemällä kävelylle". Sitten ku puhun tälle jtn, nii räplää samaan aikaan puhelintaan tai kyttää tv:tä eikä huomisina päivinä muista paskaakaan mitä oon sanonut.

Ärsyttäähän se ja tuntuu loukkaavalta. Ei siinä oikein tunne itseään kovin tärkeäksi. En ole kyllä kavereille kehdannut asiasta mainita... Pistää vaan silmään, kun itse pitää ehdottomana, että muiden seurassa ei puhelinta näprätä.