Lue keskustelun säännöt.
Tuleva valmistuminen ja "aikuisten elämä" ahdistaa, muita?
29.08.2015 |
Lyhykäisyydessään olen 22-vuotias nainen, joka valmistuu näillä näkymin ensi keväänä (kolmen vuoden tutkinto). Nyt kun viimeinen vuosi on alkamassa, olen alkanut ahdistua ja kriiseillä siitä, mitä teen valmistumisen jälkeen. Tiedän, että "oikean" vastauksen pitäisi olla töihin meneminen, verojen maksaminen ja mitä nyt vastuullosten aikuisten "kuuluu" tehdä.
Minua vain ahdistaa ajatus, että 23-vuotiaana aloitan 8-16 työn, olen vuodessa muutaman hassun viikon lomalla ja tätä samaa sinne melkein seitsemänkymppiseksi asti. Näin hieman kärjistetysti. Olen pitänyt opiskelusta paljon, mutta oman alani työt taas ovat, noh, sellaisia joihin pelkään kyllästyväni vuodessa parissa (olen ollut siis alani töissä harjoittelussa).
Kuulostan varmaan kauhealta työnvieroksujalta, mutta opiskelussa pidän siitä, että voi edetä omaan tahtiin (esim luennoilla ei ole pakko käydä, vaan voi lukea asiat tenttikirjasta siihen aikaan, mikä on sinulle luontevin), on paljon vapaa-aikaa (vaikka tästä ajasta suurin osa menee opiskeluihin, mutta se ei ahdista, koska asiat voi tehdä omassa tahdissa). Töissä taas odottaisi minuuttiaikataulu...
Nyt olenkin jo miettinyt jatkaisinko opintoja (mutta mitä tai missä?), lykkäisinkö valmistumista vuodella ja lähtisin vaikka vaihtoon puoleksi vuodeksi vai mitä ihmettä tekisin.
Onko kellään muulla ollut tällaista valmistumiseen liittyvää kriisiä? Tai muuten vain kommentteja?
Kommentit (45)
Itseäni ei ahdista työt, vaan se, että olen kouluttautunut väärälle alalle. Onneksi tulee ne kiintiöt, niin en pääse välttämättä edes vaihtamaan alaa enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä alalla olet, ilmeisesti et yliopistossa? Valmistuminen tulee kaikille yllätyksenä, ja sanon suoraan pari vuotta sitten valmistuneena, että tosielämä todella iskee päin kasvoja, kun työn aloittaa ja kun pitää yhtäkkiä omaksua vakavan ja työteliään aikuisen rooli. Itse en ole tätä vielä oikein sisäistänyt, ts. en osaa näytellä roolia vielä vakuuttavasti. Töihinmeno ahdistaa silloin tällöin, mutta palkkapäivä tuo iloa. En koe olevani aikuinen, vaikka "oravanpyörä" onkin alkanut.
Muiden kokemuksia, koska roolinveto tulee luontevammaksi?
En usko, että on järkeä kauheasti venyttää valmistumista esim. lähtemällä vaihtoon tai opiskelemalla jotain muuta. Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä. Ole muutama vuosi töissä, ja jos tosiaan alkaa kyllästyttää, niin sitten voit hakea opiskelemaan toista alaa.
Minäkin mietin, että olenko kouluttautunut väärälle alalle, koska työtehtävät ovat niin kaukana siitä mitä haluaisin tehdä (tosin onko toiveisiini sopivaa alaa edes olemassa?) Ja juurikin tuo, että uudelle alalle haku varmaan vaikeutuu. ..
Ap
Valmistuin itse just työttömäks yliopistosta. Sinne jäi opiskelijabileet ja kaikki kaveritkin tuntuu jo unohtaneen mut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4: farmasia eli yliopistossa olen. Valmistun siis farmaseutiksi.
Ap, oravanpyörään tottuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee pari vuotta töitä, ja kerää rahaa säästöön. Sitten uudelleenkouluttautumaan/lisäkouluttautumaan haastavempiin ja mielenkiintoisempiin tehtäviin.
Heippa AP! Minä olen saman ikäinen ja samassa tilanteessa. Toisaalta ymmärrän tuon ahdistuksen, mutta itse olen ajatellut niin, etten mietikkään tulevaisuutta vielä liian pitkälle, koska ei sitä koskaan tiedä milloin keksii jotain uusia suunnitelmia elämään. Voithan vielä kouluttautua toiselle alalle myöhemmin jos kyllästyt, tai muuttaa ulkomaille työskentelemään, tai mitä vaan! Itse olen suunnitellut olla ainakin pari vuotta töissä, ja sitten kun taloudellinen tilanne ja muu elämä kunnossa niin hankkia lapsia ja jäädä niiden kanssa kotiin joksikin aikaa, sen jälkeen sitten miettiä haluanko jatkaa aiempaa työtä vai tahdonko tehdä jotain muuta. Ei sinun ole pakko tehdä 8-16 työtä loppuelämääsi, voit keksiä mitä tahansa! Mutta valmistu nyt ihmeessä ajallaan, ja kokeile tehdä töitä niin kauan kuin jaksat, jos satut saamaan hyvän työpaikan niin saatat viihtyä siellä paremmin kuin luuletkaan :) Mutta jos et, niin sitten teet jotain muuta, ehkä keksit vielä unelmiesi ammatin jos tuo ei sitä ole, ja voit uudelleenkouluttautua siihen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sulla vähän vääristynyt kuva "aikuisen" elämästä? Ainakin itselle vapaa-aikaa tuli rutkasti lisää kun valmistuin ja pääsin oikeisiin töihin. Ei tarvinnut enää viettää iltoja, viikonloppuja ja koulun loma-aikoja kaupan kassalla hanttihommissa. Vapaata oli joka ikinen ilta, ja käsittämättömät joka ikinen viikonloppu ja vielä lomat päälle! Etkö sinä siis ole ollut töissä opiskeluaikana - millä olet rahoittanut opinnot jos olet "vain" opiskellut noin pitkään?
Toisekseen se säännöllinen palkkatulo antaa paljon vapauksia. Opiskeluaikana opintotuki meni vuokraan, ja kassatyöllä sai juuri maksettua muun elämisen ilman mitään extraa. Sitten kun alkoi palkka juosta, niin olikin varaa käydä ravintolassa ja viihteellä, ostaa uusia vaatteita, matkustaa (etenkin kun oli myös sitä vapaa-aikaa!) ja niin edelleen.
Kolmanneksi, jos mieltää että "aikuisen" pitää olla vakava ja iloton, niin vika on omassa päässäsi eikä vallitsevassa todellisuudessa. Joo aikuisen pitää vastata omasta elämästään, mutta mikään ei pakota olemaan vakava ja unohtamaan kaikki hauska. Sulla on pitkä synkkä loppuelämä edessä jos et kykene muuttamaan ajatteluasi tuon suhteen.
Tietyissä töissä on omaksuttava vakava ja asiantunteva rooli, ei saa olla liian hauska ja oma itsensä. Roolinveto vie voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:40"]
Tietyissä töissä on omaksuttava vakava ja asiantunteva rooli, ei saa olla liian hauska ja oma itsensä. Roolinveto vie voimia.
[/quote]
Ja joissakin töissä pitää nostella laatikoita. Tekeekö se silloin elämästä laatikonnostelua? Työsuorite on ihan eri asia kuin elämän tai luonteen muuttuminen joksikin.
Minuakin ahdistaa se "aikuisen elämä". Jotenkin ärsyttää, kun töissä pitää aina olla sellainen niin helvetin asiallinen rooli. Kun itse haluaisin vielä olla sellainen, no, nuori :D Koulun vapaus oli niin ihanaa ja tunteja niin vähän, vaikka toki suuri osa vapaa-ajasta meneekin kaikenlaisten harkkojen tekemiseen ja kirjojen lukemiseen. Mutta se työn sitovuus on niin kauheaa. Tykkään matkustelusta ja koulun ohella sitä on ollut helppo harjoittaa, koska joululoma ja kesäloma ovat pitkiä ja syksyisin ja keväisinkin on mahdollista jättää muutama turhempi luento välistä ja käydä vaikka pienellä lomareissulla. Kun on töissä, niin se loma täytyy suunnitella niin paljon etukäteen tasan siihen yhteen lomaviikkoon ja se ainut lomaviikko menee sitten matkaan vaikka haluaisin myös rentoutua kotona. Mutta sellaista se aikuisen ihmisen elämä on. Pelkkää kärsimystä. Ei minua se iso palkka kiinnosta, jos ei ole vapaa-aikaa, johon se raha tuhlata. Minulla ylimääräinen raha menee juuri matkusteluun enkä välitä tuhlata mihinkään turhanpäiväiseen shoppailuun yms. jota nyt ehtisikin arkisinkin töiden jälkeen harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon tunteen noin viidentoista vuoden takaa, minäkin pidin opiskelusta ja sen vapaudesta. Mutta kyllä se siitä. Työelämässäkin on omalla tavallaan ihan kivaa, ei ole pakko lukea tentteihin, mutta siltikin voi kehittää itseään halutessaan. Ja palkkakin on ihan kiva juttu opintolainan sijaan :)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 12:40"]
Tietyissä töissä on omaksuttava vakava ja asiantunteva rooli, ei saa olla liian hauska ja oma itsensä. Roolinveto vie voimia.
[/quote]
Ja joissakin töissä pitää nostella laatikoita. Tekeekö se silloin elämästä laatikonnostelua? Työsuorite on ihan eri asia kuin elämän tai luonteen muuttuminen joksikin.
[/quote]
Töissä ollaan noin 8 tuntia päivässä, toiset 8 tuntia menee nukkumiseen ja toiset 8 tuntia siihen vapaa-aikaan, mikä sitten aika suurelta osin menee ruoan tekemiseeen, kaupassa käymiseen, pyykkäämiseen yms. pakollisiin hommiin. Eli työ vie aika helvetin suuren palan ihmisen hereilläoloajasta. Sitä roolia pitäisi siis jaksaa vetää puolet elämästä niin sanotusti. Kuka sellaista jaksaa.
Minulla auttoi se, että olin opintojen loppuvaiheessa jo melkein täyspäiväisesti töissä opintojen ohella. Sitä kautta sai pehmeämmän laskun kokopäivätyöhön. Vaikka täytyy sanoa, että en vieläkään ole täysin tottunut istumaan joka arkipäivä 9-17 toimistolla.
Ajattelen kuitenkin, että ei tämäkään ikuista ole, vaan tulevaisuus voi tuoda tullessaan vielä vaikka mitä.
Ainakin toistaiseksi nykyinen länsimainen yhteiskunta perustuu sille, että työssäkäyvä (yksityisen sektorin nettoveronmaksaja)keskiluokka maksaa viulut, ja valtio velkaa ottamalla loput.
Jos joku keksii paremman yhteiskuntamallin niin kertokaa.
Kuulostaa aika erikoiselta. Itse elin jo ihan aikuisen elämää 18-19-vuotiaana. Aikuistuin jo varhain ja mulle se ns aikuisten elämä on aina ollut sitä oikeaa elämää, esim opiskeluaikana sellainen huolettomuus ja sitoutumattomuus ei ole ikinä kuulunut elämääni. Olen hyvin vakava ja työteliäs luonne. Töissäkin olen käynyt jo aika nuoresta asti. Opiskeluaikoina kärsin siitä, että ympäristö piti opiskelijoita juurikin ei-aikuisina, jotka vain bilettävät, elävät huoletonta elämää. Itse haaveilin avioliitosta ja vakituisesta mielenkiintoiseta työstä.
No, teet muutaman vuoden töitä ja jos kyllästyt tai työt loppuvat niin sitten mietit mitä seuraavaksi. Ei nykyään ihmisellä ole enää vain yhtä uraa mihin tarvitsee jämähtää.
Voi tyhmä, kännykkä näköjään poisti kappalejaon, koettakaa saada selvää!
Ap