Kokemukseni maalla asumisesta
Hyviä ja huonoja puolia. Nämä siis omia aatoksiani.
+ Paljon omaa maata ympärillä
+ Ei naapureita valittamassa ja meluamassa
+ Kouluissa ei mamuja
+ Tilaa lasten harrastella kaikenlaisilla härveleillä
+ Hiihtämään voi lähteä suoraan pihasta
+ Elukat saa ulkoilla vapaasti
+ Kaupat kuitenkin parin km päässä
+ kesällä uimapaikka lähellä
+ Pihalla voi vaikka nakuilla rauhassa
Ainoa miinus tähän asti on isoimman lapsen kaverit, Illat ovat joskus aika tylsiä kun lähellä ei asu kavereita.
Kommentit (50)
Omassa listassani maaseutu saa kaksi plussaa: tähtitaivaan ja hiljaisuuden. Asun siis varmasti loppuelämäni kaupungissa ja mökkeilen kesäisin.
Suomihan on suurimmaksi osaksi talousmetsää, joten valitettavasti maalle muutto ei luonnonläheisyyttä takaa. Aarniometsien rippeitä en halua pilata muuttamalla sinne, joten minulle riittää retki kerran vuodessa. Helsingissä on todella paljon kauniimmat ja vaihtelevammat retki- ja lenkkimaastot kuin lapsuuteni pohjanmaalla.
kun ap asuu maalla, hänen rasisminsa ei häiritse niin monia kuin kaupungissa:D
itsekö olet muka tyytyväinen jos koulussa on paljon mutiaisia? Tuskin...
Mulle on IHAN SAMA minkä värisiä mun lapseni luokka/tarhakaverit on.
Mun plussat:
- saa olla omassa rauhassa
- hiljaisuus
- ympärillä on peltoa ja metsää, voi lenkkeillä tuntitolkulla ihan rauhassa, tapaamatta yhtäkään ihmistä jos niin haluaa, ihan umpimetsäänkin pääsee 10 minuutissa
- hyvät sienestys- ja marjastusmaastot
- vaikka asutaan maalla, lapsilla on tässä lähettyvillä paljon kavereita ja koulukin on kävelymatkan päässä
Miinukset:
- pitää olla kaksi autoa, busseja ei mene, lähin bussipysäkki on 6 km päässä
- lähin kauppa on 8 km päässä
- talvella on todella pimeää, täällä ei ole katuvaloja (tosin se on mun mielestä plussa, koska tykkään pimeydestä, useitten mielestä tämä olisi varmaan miinus)
- kunnan työllisyystilanne on huono, täältä on lähes turha kuvitella saavansa töitä. MOL:in sivuilla täällä ei ollut viimeksi yhtään vapaata työpaikkaa. Mieheni käy töissä 50 km päässä, minä naapurikunnassa.
- kunnan lapsille tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat huonot
- huonot kävelytiet ja ulkoilumaastot, jos ei halua ulkoilla metsäpoluilla niin sitten pitää kävellä tien vieriä pitkin. Varsinkin talviaikaan tämä ottaa aivoon, kun ei ole niitä katuvalojakaan
+halpa tonttihinta, meillä 1,20€/m2 ja maa hiekkapohjaa, johon tulee halvat perustukset.
+taitavan timpurin saat paljon kaupunkia halvemmalla
+puhdas ilma
- pienet piirit, joissa tosiaan juorutaan, sanaa "vaitiolovelvollisuus" ei tunneta, postit,apteekit,kaupat jne. ovat tietotoimistoja
- työmatkat pääkaupunkiseudun tasoa, tosin ilman ruuhkaa
Mun plussat:
- saa olla omassa rauhassa
- hiljaisuus
- ympärillä on peltoa ja metsää, voi lenkkeillä tuntitolkulla ihan rauhassa, tapaamatta yhtäkään ihmistä jos niin haluaa, ihan umpimetsäänkin pääsee 10 minuutissa
- hyvät sienestys- ja marjastusmaastot
- vaikka asutaan maalla, lapsilla on tässä lähettyvillä paljon kavereita ja koulukin on kävelymatkan päässäMiinukset:
- pitää olla kaksi autoa, busseja ei mene, lähin bussipysäkki on 6 km päässä
- lähin kauppa on 8 km päässä
- talvella on todella pimeää, täällä ei ole katuvaloja (tosin se on mun mielestä plussa, koska tykkään pimeydestä, useitten mielestä tämä olisi varmaan miinus)
- kunnan työllisyystilanne on huono, täältä on lähes turha kuvitella saavansa töitä. MOL:in sivuilla täällä ei ollut viimeksi yhtään vapaata työpaikkaa. Mieheni käy töissä 50 km päässä, minä naapurikunnassa.
- kunnan lapsille tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat huonot
- huonot kävelytiet ja ulkoilumaastot, jos ei halua ulkoilla metsäpoluilla niin sitten pitää kävellä tien vieriä pitkin. Varsinkin talviaikaan tämä ottaa aivoon, kun ei ole niitä katuvalojakaan
niin lähin uimaranta on kaukana, kirkonkylällä, sinne on matkaa 8 km. Ja naapurikunnan puolella on toinen "lähin", sinnekin on matkaa saman verran.
T. sama
En kaivannut harrastuksia ja nautin luonnosta ja olen edelleen iloinen lapsuudesta maalla. Sitten opiskelin Tampereella ja asuin sen jälkeen taas noin 8 vuotta maalla kahdessa eri kunnassa, ekassa yksin ja tokaan muutti mieheni ja 2 lastakin syntyi. Nyt kuitenkin tykkään taas asua kaupungissa lasten kanssa. On kiva kun koulu on lähellä, lapset voivat kävellä sinne, itse kun olen sen taksikyydityksen kävelyn kera kokenut + yläkouluun ja lukioon yli 20km bussilla. Oikeastaan olen aina tykännyt asua siellä missä olen ollut, ainut että viimeisimpään maaseutukuntaan kyllä kyllästyin.
Eli maalta olen kotoisin kuten muutama muukin. Lähdin heti kun se oli mahdollista!
-Lähimmät kaverit asuivat monen kilometrin päässä eli aika yksinäistä oli.
- Ei harrastusmahdollisuuksia,
- ei julkisia
- ei erikoisliikkeitä (ei edes h&m)
- kirjastot, koulut yms 15 km päässä
- lukio löytyi, mutta amikset kaupungissa (45 km)
- samoin jos halusit shoppailemaan, uimahalliin yms piti mennä kaupunkiin.
Todellakin sai olla rauhassa! Ikinä en muuttaisi maalle! En laske kuntakeskusta maaseuduksi vielä, kuten ilmeisesti jotkut laskee. Jos kauppaan on pari kilometriä niin tuskin asutte missään maaseudulla. Kyläkaupat ovat hyvin pitkälti kuolleet.
Muutama kommentti, kauppaan on kyllä pidempi matka kuin 2km. Eikä joka paikassa ole uintipaikkaa lähellä.
Eikä kaikki ole punaniskoja tai alikoulutettuja. Tässä lähellä asuu ainakin insinööri, pari agrologia, sairaanhoitaja, röntgenhoitaja, hammashoitaja, pari opettajaa jne. Minulla ja miehelläni on akateemiset tutkinnot.
maalla on juuri tuo maahanmuuttajien vähäisyys, mitä ap ylisti. Kasvoin itse, tosin kaupungissa, koulussa jossa ei ollut yhtään maahanmuuttajaa enkä muistele aikaa hyvällä...erilaisuutta ei suvaittu yhtään!
Myös seksuaalivähemmistöjen varmasti mahdoton olla maalla oma itsensä.
Uskonnollisuus kukoistaa vaikkei välttämättä edes tajuta uskonnon ja uskon eroa. Riippuu toki henkilöstä, poikkeuksiahan aina on.
Epäilen että kaltaiseni naisen joka tekee itse ns. miesten työt, voisi olla vaikea elää maalla saamatta ihmettelyjä ja naureskeluja osakseen. Tosin tämäkin riippuu paikasta ja ihmisistä.
Parasta maalla on luonnon rauha, rakastan hiihtämistä kuutamolla, eräharrastuksia, polttopuiden tekoa... Pääsee täältä lähiöpihastakin hiihtoladulle, muttei se ole sama, tykkään hiihtää umpihangessakin. Hyvää on myös pikkukaupat, inhoan isoja ostoskeskuksia.
Eli kompromissina asun kaupungissa ja mökillä harrastan luontoelämää. Koko ajan kaipaan luontoon ja voisin muuttaa maalle jos siellä olisi töitä ja liikenneyhteydet ilman autoa...
Muutama kommentti, kauppaan on kyllä pidempi matka kuin 2km. Eikä joka paikassa ole uintipaikkaa lähellä. Eikä kaikki ole punaniskoja tai alikoulutettuja. Tässä lähellä asuu ainakin insinööri, pari agrologia, sairaanhoitaja, röntgenhoitaja, hammashoitaja, pari opettajaa jne. Minulla ja miehelläni on akateemiset tutkinnot.
No tuskin ne on siellä kylillä niitä opiskelleet eli ovat näitä paluumuuttajia. Ne jotka jäävät sinne, eivät luultavasti sitä ammattikoulua pidemmälle vaivaudu kouluttautumaan. Kun koko elämä vietetään samassa kylässä, samojen ihmisten lintukodossa, niin tuloksena on valitettavasti punaniskoja.
Asuin sekä kaupungissa että maalla elämäni ensimmäisen 18 vuoden aikana. Maalla oli kaikki nuo miinukset mitä tässä listattiin. Plussana olivat eläimet kotipihassa. Pelkästään maalle muutto ei tee autuaaksi, vaan täytyy olla joku SYY mikä painaa vaakakupissa enemmän kuin kaikki miinukset.
elämäni 18 ensimmäistä vuotta. Naurattaa aina maalle muutosta haaveilevat kaupunkilaiset. Yleensä pontimena ovat epärealistiset unelmat. Ehkä joku kuitenkin viihtyy, mutta todellisuus on aika karu.
Kokemuksiani:
Talvi aivan järkyttävän pimeä, kun lähimmät katuvalot ovat kilometrien päässä. Lasten kaverit asuvat kilometrien päässä. Kouluun on viitisen kilometriä. Hiihtoa lukuunottamatta ei juuri mitään harrastuksia. Ihmisten katsantokanta todella kapea ja ahdasmielinen. Kyttäävät naapurit. Kaikki tietävät kaikista kaiken. Mitään hyviä kauppoja ei ole kymmenien kilometrien säteellä. Joka paikkaan täytyy mennä autolla. Julkista liikennettä ei käytännössä ole.
Olen todella tyytyväinen, että asun kaupungissa. Käyn syntymäkodissani useamman kerran vuodessa, mutta olen aina helpottunut, kun saan lähteä pois.
samanlaisia kokemuksia.
Lapsena ja nuorena asuin vuoroin maalla ja vuoroin kaupungissa (vanhempani olivat liikkuvaista sorttia).
Noiden yllä mainittujen miinuseten lisäksi törmäsin todella ankaraan ahdasmielisyyteen. Vieläkin tulee kylmät väreet kun ajattelenkin sitä kaiken tukahduttavaa ilmapiiriä.
Vain kaupungissa olen kokenut eläväni.
kun ap asuu maalla, hänen rasisminsa ei häiritse niin monia kuin kaupungissa:D
itsekö olet muka tyytyväinen jos koulussa on paljon mutiaisia? Tuskin...
Jos haluaa lapselleen laadukasta opetusta. jos luokasta yli puolet ovat huonosti suomea ymmärtäviä maahanmuuttajien lapsia niin kyllä he vievät suurimman osan opettajan ajasta.
Lähimpään kauppaan on 25km. Ja siellä on siis vain lähikauppa, pieni posti, pankki ja leipomo.
On todella yksinäistä. Olen yrittänyt tutustua lähimpinä asuviin mutta jostain syystä eivät kaipaa sen enempää seuraa (kutsuista huolimatta eivät tule kylään jne)
Vaikka asutaan maalla, on täällä paljon vaarallisia isoja teitä, joilla ihmiset ajaa ylinopeutta. Ei siis mitenkään edes turvallista lapsille.
Leikkikavereita ei ole lähellä lapsille. Tekemiset ovat lähinnä luonnossa oleskelua, mikä on ihan kiva, mutta välillä tarvitsisi muutakin. Sama koskee harrastuksia. Pari kansalaisopiston kurssia tarjotaan joka vuosi.
Ihmiset juoruilevat paljon. Eivät välttämättä pahalla, mutta kummasti kaikki asiat tiedetään jo toisella puolella pitäjää vaikka olisi ne vain yhdelle kertonut.
On pimeää. Teitä ei pidetä hyvässä kunnossa. On vaikea päästä lenkille vaunujen ja koiran kanssa, jos lumia ei ole aurattu.
elämäni 18 ensimmäistä vuotta. Naurattaa aina maalle muutosta haaveilevat kaupunkilaiset. Yleensä pontimena ovat epärealistiset unelmat. Ehkä joku kuitenkin viihtyy, mutta todellisuus on aika karu.
Kokemuksiani:
Talvi aivan järkyttävän pimeä, kun lähimmät katuvalot ovat kilometrien päässä. Lasten kaverit asuvat kilometrien päässä. Kouluun on viitisen kilometriä. Hiihtoa lukuunottamatta ei juuri mitään harrastuksia. Ihmisten katsantokanta todella kapea ja ahdasmielinen. Kyttäävät naapurit. Kaikki tietävät kaikista kaiken. Mitään hyviä kauppoja ei ole kymmenien kilometrien säteellä. Joka paikkaan täytyy mennä autolla. Julkista liikennettä ei käytännössä ole.
Olen todella tyytyväinen, että asun kaupungissa. Käyn syntymäkodissani useamman kerran vuodessa, mutta olen aina helpottunut, kun saan lähteä pois.
positiivinen kohta!
Lapsi haetaan joka aamu taksilla pihasta ja tuodaan koulun jälkeen kotiin :D
Asuin sekä kaupungissa että maalla elämäni ensimmäisen 18 vuoden aikana. Maalla oli kaikki nuo miinukset mitä tässä listattiin. Plussana olivat eläimet kotipihassa. Pelkästään maalle muutto ei tee autuaaksi, vaan täytyy olla joku SYY mikä painaa vaakakupissa enemmän kuin kaikki miinukset.
elämäni 18 ensimmäistä vuotta. Naurattaa aina maalle muutosta haaveilevat kaupunkilaiset. Yleensä pontimena ovat epärealistiset unelmat. Ehkä joku kuitenkin viihtyy, mutta todellisuus on aika karu.
Kokemuksiani:
Talvi aivan järkyttävän pimeä, kun lähimmät katuvalot ovat kilometrien päässä. Lasten kaverit asuvat kilometrien päässä. Kouluun on viitisen kilometriä. Hiihtoa lukuunottamatta ei juuri mitään harrastuksia. Ihmisten katsantokanta todella kapea ja ahdasmielinen. Kyttäävät naapurit. Kaikki tietävät kaikista kaiken. Mitään hyviä kauppoja ei ole kymmenien kilometrien säteellä. Joka paikkaan täytyy mennä autolla. Julkista liikennettä ei käytännössä ole.
Olen todella tyytyväinen, että asun kaupungissa. Käyn syntymäkodissani useamman kerran vuodessa, mutta olen aina helpottunut, kun saan lähteä pois.
Minä olen kyllä niin onnellinen :)
ap
Itse olen kokenut sen näin
- pitää olla oma auto, matkat pitkiä
- Kauppoja vähän, jos haluaa jotain erillaista pitää lähteä kaupunkiin
- Kaikki tuntee kaikki, juorut liikkuu
- Suurin osa kyläläisistä punaniskaisia tai muuten vain alikoulutettuja. Kaikkea erillaista katsotaan nenänvartta pitkin.
-Yöelämä lähes kuollutta samoin kulttuuri
-Kukaan ei tule käymään, kun asutaan niin syrjässä
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011011012982106_uu.shtml