Kokemukseni maalla asumisesta
Hyviä ja huonoja puolia. Nämä siis omia aatoksiani.
+ Paljon omaa maata ympärillä
+ Ei naapureita valittamassa ja meluamassa
+ Kouluissa ei mamuja
+ Tilaa lasten harrastella kaikenlaisilla härveleillä
+ Hiihtämään voi lähteä suoraan pihasta
+ Elukat saa ulkoilla vapaasti
+ Kaupat kuitenkin parin km päässä
+ kesällä uimapaikka lähellä
+ Pihalla voi vaikka nakuilla rauhassa
Ainoa miinus tähän asti on isoimman lapsen kaverit, Illat ovat joskus aika tylsiä kun lähellä ei asu kavereita.
Kommentit (50)
kun ap asuu maalla, hänen rasisminsa ei häiritse niin monia kuin kaupungissa:D
Silloin siellä oli vielä jotain aktiviteettejä, mutta eipä ole enää. Itselläkin oli mahdollisuus muuttaa sinne takaisin, mutta pitkän harkinnan jälkeen niin ei tehty. Aina pitäisi ajaa autolla joka paikkaan, eikä lapsille ole kavereita. Pimeys ei haittaa.
En tosin viihtynyt pk-seudullakaan. Nyt asun maalaiskaupungissa, jossa on peruspalvelut kävelymatkan päässä, ja kohtalaisen hyvin viihtyy. Isoja kauppakeskuksia kaipaan kyllä.
kun ap asuu maalla, hänen rasisminsa ei häiritse niin monia kuin kaupungissa:D
Rasistit asukoot/pysykööt kaukana sivistyksestä! ;)
maalla asumisesta ja se on toi oma rauha. Tosin sosiaalisena ihmisenä itse pidän siitä, että kun viikonloppuaamuna lähtee ulkoilemaan lasten kanssa, niin törmää naapureihin, joiden kanssa jutella ja lapsilla on leikkikavereita.
Joten en keksi sitten yhtään hyvää puolta itselleni. Kaikkein ankeinta on se, ettei minnekään pääse ilman autoa.
Ei tarvitse pienempien lasten kanssa lähteä viemään tai saattelemaan. No peilipuolena tietysti se miinus, että koulu on kaukana.
ap
Ainoa miinus on minkä keksin tällä hetkellä, että kauppaan on 8km. Eli aina autolla.
Mutta
Koulu on parin sadan metrin päässä.
Koirat saavat olla vapaana pihalla
Lapsilla on oikeasti tilaa leikkiä
Tilaa ajella vaikka mopoilla ilman ruuhkaa
Kaverit lähellä.
Itselläni on paljon tilaa lenkkeillä, olen kunnon luonto ihminen :) Rakastan metsässä samoamista yms.
Miinuksena vain petoeläimet mitkä liikkuvat säännöllisin väliajoin tuossa metsässä. Karhulla kyllä on vakituinen osoite kilometrin päässä.
Kaupungissa asujaksi minusta ei ole. Välillä olen viikon kerrallaan kaupungissa sukulaisen luona käymässä. Ensimmäisen päivän jälkeen jo tulee koti-ikävä :D
Ja totta puhuakseni, olen hieman erakkoluonne. Tykkään olla rauhassa. Jos haluan ihmisiä ympärilleni niin sitten lähden kyläilemään tai kutsun vieraita. Minulle oma/perheen rauha on tärkeää.
ap
Ja totta puhuakseni, olen hieman erakkoluonne. Tykkään olla rauhassa. Jos haluan ihmisiä ympärilleni niin sitten lähden kyläilemään tai kutsun vieraita. Minulle oma/perheen rauha on tärkeää.
ap
En halua olla koko ajan ihmisten ympäröimänä :)
Samallalailla minäkin toimin! Oma perhe on tärkein :)
Kaupungissa asujaksi minusta ei ole. Välillä olen viikon kerrallaan kaupungissa sukulaisen luona käymässä. Ensimmäisen päivän jälkeen jo tulee koti-ikävä :D
oli se sitten maalla tai kaupungissa.
Kaupungissa asujaksi minusta ei ole. Välillä olen viikon kerrallaan kaupungissa sukulaisen luona käymässä. Ensimmäisen päivän jälkeen jo tulee koti-ikävä :D
oli se sitten maalla tai kaupungissa.
aiheutti sen. :)
Ei minulla koti-ikävää aiheuttanut se että olin sukulaisella käymässä :) Viihdyn heillä kyllä ihan hyvin.
nuorena muutin kaupunkiin, siellä asuin 15v. Miehen löysin sitten maalta ja nyt ollaan asuttu täällä yli 10v. Hyvin viihdyn, varsinkin kesät ovat kivoja.
Ainut mikä välillä ottaa päähän, on lapsien kaverit, jotka ei läheltä löydy, samoin harrastusvalikoimat ovat suppeat. Kauppaan meillä on vain 13 km. Joskus iltaisin olisi kiva lähteä kävelylle, mutta kun pimeä tulee aikaisin, ei viitsi taskulampun kanssa tien päälle mennä.
Ja totta puhuakseni, olen hieman erakkoluonne. Tykkään olla rauhassa. Jos haluan ihmisiä ympärilleni niin sitten lähden kyläilemään tai kutsun vieraita. Minulle oma/perheen rauha on tärkeää. ap
pidä kaupungissa asumisesta. Olen asunut lapsena maalla lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Opiskeluajan ja työelämän alkutaipaleen asuin kerrostalossa kaupungissa ja silloin se oli ihan ok, mutta ei enää.
Maalla on vaan niin ihana asua, kun on tilaa ja rauhaa. En kaipaa kaupunkien valosaastetta. Mikään ei oo ihanampaa kuin illalla katsella pilvettömältä taivaalta tähtiä tai kuutamolla kulkea peltoja pitkin hiihtäen. Ja pilkkopimeällä käytetään otsalamppuja.
Jos on tarvetta päästä kaupungin vilinään, niin sinne pääsee autolla. Yleensä parin tunnin pääsät haluaa jo kodin rauhaan.
Ja shoppailut on kätevä hoitaa netin kautta!
Ja totta puhuakseni, olen hieman erakkoluonne. Tykkään olla rauhassa. Jos haluan ihmisiä ympärilleni niin sitten lähden kyläilemään tai kutsun vieraita. Minulle oma/perheen rauha on tärkeää. ap
pidä kaupungissa asumisesta. Olen asunut lapsena maalla lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Opiskeluajan ja työelämän alkutaipaleen asuin kerrostalossa kaupungissa ja silloin se oli ihan ok, mutta ei enää. Maalla on vaan niin ihana asua, kun on tilaa ja rauhaa. En kaipaa kaupunkien valosaastetta. Mikään ei oo ihanampaa kuin illalla katsella pilvettömältä taivaalta tähtiä tai kuutamolla kulkea peltoja pitkin hiihtäen. Ja pilkkopimeällä käytetään otsalamppuja. Jos on tarvetta päästä kaupungin vilinään, niin sinne pääsee autolla. Yleensä parin tunnin pääsät haluaa jo kodin rauhaan. Ja shoppailut on kätevä hoitaa netin kautta!
Kiva huomata miten meitä on moneen junaan. Itse rakastan kaupungin elämää ja sykettä. Olen asunut suurimman osan elämästäni suuren kaupungin keskustassa. On ihana saada keskellä yötä joku päähänpisto ja mennä toteuttamaan se. Liikkeet on lähellä ja voi shoppailla ihan fyysisesti, itse en nettishoppailua harrasta paitsi kosmetiikan suhteen. Ahdistun jos on liian hiljaista ja liian pimeää. En kaipaa edes kesämökkiä, se ei vain ole minun juttuni. Nyt asun pienehkössä kunnassa lapseni ja mieheni takia ja täällä asuminen on suhteellisen ahdistava, vaikka asumme "kylillä". Onneksi käyn kuitenkin Helsingissä töissä ja nautin joka hetkestä.
Olen asunut maalla pari vuotta. Asumishistoriani sitä ennen: olen kotoisin pienestä kaupungista (joku voisi sanoa, että maalta), olen asunut kymmenisen vuotta Helsingissä ja kahdesti myös ulkomailla. Ei lapsia, odotamme ensimmäistä.
- Naapurit tosi mukavia suurimmaksi osaksi. Toki ovat enimmäkseen maanviljelijöitä eivätkä korkeakoulutettuja kuten me, mutta silti mukavaa ja fiksua porukkaa. Se, että he eivät tiedä samoista asioista kuin minä, ei tarkoita sitä, etteivät tietäisi mistään. Ajatelkaa nyt 7-kymppistä miestä, joka on asunut seudulla koko ikänsä! Totta kai hän tietää aivan hirveästi paikallisesta historiasta, ilmastosta, kasveista, eläimistä, maanviljelyksestä jne!
- Oma rauha. Olemme naapureiden kanssa tekemissä sopivasti. Rajanaapureita ei ole, joten kanssakäyminen ei ole jokapäiväistä. On myös hiljaista. On pimeääkin, mutta talvella lumi valaisee, kuutamot ja tähtitaivas ovat spektaakkelinomaisia.
- Vieraat. Kaverimme ovat käyneet tosi paljon luonamme, tulleet kaukaakin. Eivät tietenkään joka viikonloppu, mutta sopivasti. Moni käy tosi mielellään, oikein odottaa vierailua luonamme.
- Harrastukset. Valintaa ei ole ihan hirveästi, käymme molemmat kansalaisopiston harrastuksissa, toimimme kyläyhdistyksessä, liikumme luonnossa koiran kanssa, hiihtäen ja ratsastaen. Täällä kylälläkin on joitain harrastusmahdollisuuksia lapsille, ja kyläkoulukin löytyy.
- Juoruilu. Varmaan kylällä puhutaan meistäkin, miksei puhuttaisi? Totta kai naapurit puhuttavat. Mulla on kuitenkin sellainen periaate, että en yritä meillyttää ketään. Olen sellainen kuin olen. Jos ei tykkää, ei tarvitse olla mun kanssa tekemisissä. Olen kuitenkin lähtökohtaisesti ystävällinen kaikille.
- Huonot puolet: Onhan niitä. Kyllä joskus kaipaa kaupungin asioita. Joku mainitsi erikoisemmat vaatteet/tavarat. Niitä täältä ei kyllä saa, mutta en mä muutenkaan tarvitse ihan älyttömästi vaatteita ja tavaraa. Ravintoloita ja kahviloita ei oikein ole, niitä kaipaan. Ja joskus olis kiva mennä vaan kuljeskelemaan kaupungille, käväistä ehkä kahvilassa tms. Viihdyn kuitenkin täällä. '
Mulla ei ole mitään tarvetta myydä omaa ratkaisuani toisille, mulle tää sopii.
Asun pikkukaupungin syrjäisemmässä taajamassa ja näitä pyöräteitä, latuverkostoja ja pururatoja en vaihtaisi mihinkään. Kovin kauas ei tarvitse kävellä kun on jo umpimetsässä. Takapihalta pääsee hiihtämään meilläkin ja ladut on varmasti puoleen päivään mennssä ajettu, jos yöllä on satanut. Keskustaan on hyvä polkea kesällä 18 km, kun on hyvät tiet.
Silti olen teille maalaisille välillä kateellinen. Ainakin silloin kun naapurit vuoronperään päristelevät ruohonleikkureillaan ja kylän koirat räksyttävät joka suunnassa. Onneksi mökille pääsee rauhaan. :)
olen kotoisin kaupungista mutta muutin miehen perässä maalle. Ja tunnen nyt asuvani juuri siellä missä haluankin! Tosin emme asu missään perähikiällä vaan varsin lähellä sivistystä. Iso ostoskeskus, elokuvateatteri, juna-asema ym. palvelut ovat vain vartin ajomatkan päässä. Turkuun ajaa 45 minuutissa ja Helsinkiin reilussa tunnissa. Eli kaikki tarvittava on saatavilla varsin helposti. Silti asutaan ihan maalaismaisemissa. Lasten kanssa käydään katsomassa lehmiä ja metsäretkelle pääsee omalta pihalta. Naapurit eivät häiriinny lasten pihaleikeistä ja minäkin voin ottaa kesällä aurinkoa vaikka alasti! Lasten tuleva koulu on pieni (n.50 oppilasta) ja upouusi (joten ei tarvitse pelätä sen lakkauttamista), lisäksi sinne on matkaa noin kilometri ja sekin turvallista tietä.
Äkkiseltään en keksi mitään huonoja puolia tästä maaseutuelämästä. No joo, joukkoliikenne ei ole kauhean kehuttava.
Toivon, että täällä maalla lapset ei niin helpolla ajaudu huonoon seuraan.
Minä taas inhosin maalla asumista. Ainoat hyvät puolet oli koirien vapaus ja kesällä kun sai rauhassa maata auringossa (ei kovin terveellistä ;)
Kaupungissa kaikki on kävelymaktan päässä, lapsille on kavereita, harrastuksia, menoja, tekemistä. Aikuisille myös.
Jokainen tavallaan, mutta tutuista olen huomannut, että kaupungin keskustassa asuvat on paljon aktiivisempia monella saralla kuin maalla asuvat. Lähiöt on ehkä siinä välimaastossa. Usein maalla on ainakin aikuiset aika laiskoja liikkumaan, jos siis vain asuvat maalla eivätkä harjoita siellä esim. karjanpitoa tai maanvilejelystä. Aktiivisena touhukkaana ihmisenä tarvitsen muutakin toimintaa kuin mitä luonto ja koti tarjoaa ;)
lapsesi jää vaille keskeistä hahmottamisen oppimista kun ei opi kulkemaan koulumatkaa itse. Aika harva pitäisi positiivisena, ellei sitten taustalla ole joku sellainen todellinen vaaratekijä, joka oikeasti on tärkeämpi kuin tuo oppi.
Maallaolossa on hyviä puolia mutta on huonojakin. Yhteisöt on on usein pieniä ja ne ovat sekä omistaan huolta pitäviä yhteisöllisiä ehteisöjä että samaan aikaan ahdasmielisiä ja ulkopuolisia kohtaan tosi sulkeutuneita. Rauhaa on ja puut on kivoja, mutta joskus olis kiva nähdä muitakin. Etenkin yläkouluvaiheessa monet heräävät siihen, että jatkokoulutusmahdollisuuksia on tosi vähän ja ne kaikki vaativat kulkemista vähintään lähikaupunkiin ja yleensä vielä kauemmaskin. Samoin harrastuksiin joutuu kulkemaan ja kuljettamaan lapsia kauas, jos nämä etenevät vähänkään pitemmälle. Aikuiselle toki maaseutu on hyvä paikka, samoin pikkulapsille, mutta tuossa 10-25 vuosien iässä yleensä isompi maailma tuo enemmän vaihtoehtoja.