Miksi vanhemmat antavat lapsensa "kyläillä" tuntikausia...

että keskustelisit näistä asioista lapsesi kavereiden vanhempien kanssa?

Meidän kersa on sellainen, ettei aina edes välitä syödä. Syö toki jos tarjotaan, mutta ei tosiaan aina edes kotona ollessaan halua syödä välipalaa tms. Meillä ruokitaan kaveritkin, jos ruoka kelpaa.

Aika nololta vaan tuntuu. "Hei! Täällä Pekan äiti. Teidän Ville on tässä viime viikkoina ollut meillä leikkimässä klo 13-18. Olen tuolloin hätistellyt Villen kotiin syömään. Olisiko mahdollista, että sopisitte kotona, että Ville edes joskus osaisi lähteä ilman eri kehoitusta...?"



ei ap

Aika nololta vaan tuntuu. "Hei! Täällä Pekan äiti. Teidän Ville on tässä viime viikkoina ollut meillä leikkimässä klo 13-18. Olen tuolloin hätistellyt Villen kotiin syömään. Olisiko mahdollista, että sopisitte kotona, että Ville edes joskus osaisi lähteä ilman eri kehoitusta...?"

ei ap

Mun lapsilla on kavereita jotka lähtee sovittuna aikana ja sitten niitä jotka saisi olla aika pitkään, mutta meille se ei käy. Mä patistan ne kotiin ja ei siinä mitään ongelmaa ole. En mä koe että se olis hankalaa tai noloa tai että tekisin väärin.

myös meidän lapset toimii niin. klo 19 on aika, jolloin vieraat poistuu ja meidän lasten on aika tulla kotiin. mulle ei oo mitään ongelmaa kertoa näistä säännöistä. uskoisin, että säkin onnistut kertomaan oman kotisi säännöistä ihan suoraan noille lapsille.

Yksi esikoisen kaveri esimerkiksi asui meillä viikonloput ja oli viikolla aina illat meillä. Lomaili meidän kanssamme jne. Hänen äitinsä välillä soitti että kuin sillä Ninnulla siellä menee, hän oli sairas ja masentunut monen lapsen äiti ja leskeksi jäänyt tapaturmaisesti. En minä ole koskaan ajatellut että kavereista on harmia, meillä on avoimet ovat edelleenkin vaikka ei olekaan iso koti.

Naapurin 5 v tyttö tulee useamman kerran viikossa meille 2v pojan kanssa "leikkimään" : omii tavaroita, komentelee "älä ota sitä (omaa leluasi)", ja sanoo että on syönyt tänään vain sipsejä (päivät päiväkodissa ja yh isä ja sisarukset iltaseurana kotona). Tulee usein n klo 18 ja lähtee vasta kun patistan kotiin (viimeistään iltapala-aikaan klo 20). Onko tavallista? Pojastani on hauskaa kun saa leikkiseuraa, mutta minusta tyttö on melko rasittava tyyppi...

Vastaavasti minä lähetän kaverit kotiin, jos en heitä meillä enää kaipaa. Tai jos on pyydetty että lähtee johinkin aikaan kotiin.



Harvalla kouluikäisellä on vanhempia kotona katsomassa onko käynyt välipalalla ja mitä on suuhunsa laittanut.

soittaa minulle töihin ennen kuin menevät kaverille. Silloin sovimme kauanko on lupa olla.En ikinä anna lapsen olla kylässä yli kolmea tunti ja kotiin on aina tultava syömään. Ellen itse ole sopinut kaverin vanhemman kanssa muusta järjestelystä.



Ongelma ei olekaan se, etteikö lapselle voi sanoa, että nyt on aika lähteä. Vaan se, että lapsen vanhemmat eivät ota vastuuta oman lapsensa neuvomisesta tässä asiassa. Ymmärrän hyvin, että tuo rasittaa.

Meillä lapsi on vasta päiväkodissa, joten tulee automaattisesti sovittua kyläilyistä vanhempien kesken. Minusta on ollut ihan kätevää, että lapsi on mennyt suoraan päiväkodista kaverille (sama toisinkin päin) ja on ruokittu kyläpaikassa. Kyläilyt ovat kestäneet 2-3 tuntia.



Sopimusasioita.

ja tarkistetaan että kaveri on tehnyt samoin ja sitten leikin aika. Sitten saakin olla kylässä, joko meillä tai kaverilla siihen asti kunnes on iltaruokailun aika. Ei ongelmia.

näissä tilanteissa kannattaisi käyttää jonkinlaista oman sietokyvyn ja lähimmäisenrakkauden välistä yhdistelmää. Siis että jos naapurustossa on joku lapsi, joka kyläilee toisten luona erityisen paljon, on tullessaan nälkäinen, haluaa viipyä pitkään, ja vaikuttaa, että hänellä ei oikein ole mitään rajoja kotoa käsin, niin siinähän me vanhemmat, joilla nämä asiat ovat hanskassa, voimme tehdä ison palveluksen tälle lapselle ja olla niin kamalasti ärsyyntymättä. Ehkä joku, jolla on ollut jotenkin kotiasiat rempallaan voi aikuisena muistaa hyvällä kaverin kotia, jossa oli turvallinen olo, sai ruokaa, ystävällistä kohtelua aikuisilta jne. Ihan "asumaan" ei kavereita tietysti tarvitse ottaa, pois voi tietysti hätistää kun käy hermoille. Ja kodin säännöt koskevat käsittääkseni myös siellä vierailevia kavereita, esim miten leikitään, käyttäydytään jne.

Naapurin 5 v tyttö tulee useamman kerran viikossa meille 2v pojan kanssa "leikkimään" : omii tavaroita, komentelee "älä ota sitä (omaa leluasi)", ja sanoo että on syönyt tänään vain sipsejä (päivät päiväkodissa ja yh isä ja sisarukset iltaseurana kotona). Tulee usein n klo 18 ja lähtee vasta kun patistan kotiin (viimeistään iltapala-aikaan klo 20). Onko tavallista? Pojastani on hauskaa kun saa leikkiseuraa, mutta minusta tyttö on melko rasittava tyyppi...

Onko tavallista? No ei varmaan ole tavallista. Jos ei ole tavallista niin pitääkö siinä tapauksessa mielestäsi ottaa tiukka hajurako tällaiseen epätavalliseen lapseen. Hui jos vaikka huono-osaisuus tarttuu.

Koittakaa myös kestää sitä, että joudutte itse sanomaan lapsenne kavereille että nyt on aika lähteä. Eivät lapset pidä sellaista mitenkään nolona. Oman kokemukseni mukaan tottelevat ihan asiallisesti eikä siitä mitään jää hampaankoloon. Ei pidä olla niin kamalan herkkiä ja tarkkoja omasta tilasta...

Naapurin 5 v tyttö tulee useamman kerran viikossa meille 2v pojan kanssa "leikkimään" : omii tavaroita, komentelee "älä ota sitä (omaa leluasi)", ja sanoo että on syönyt tänään vain sipsejä (päivät päiväkodissa ja yh isä ja sisarukset iltaseurana kotona). Tulee usein n klo 18 ja lähtee vasta kun patistan kotiin (viimeistään iltapala-aikaan klo 20). Onko tavallista? Pojastani on hauskaa kun saa leikkiseuraa, mutta minusta tyttö on melko rasittava tyyppi...

Onko tavallista? No ei varmaan ole tavallista. Jos ei ole tavallista niin pitääkö siinä tapauksessa mielestäsi ottaa tiukka hajurako tällaiseen epätavalliseen lapseen. Hui jos vaikka huono-osaisuus tarttuu.

Koittakaa myös kestää sitä, että joudutte itse sanomaan lapsenne kavereille että nyt on aika lähteä. Eivät lapset pidä sellaista mitenkään nolona. Oman kokemukseni mukaan tottelevat ihan asiallisesti eikä siitä mitään jää hampaankoloon. Ei pidä olla niin kamalan herkkiä ja tarkkoja omasta tilasta...

Mä en kanssa saa oikein kiinni siitä miksi olisi noloa sopia lasten vanhempien kanssa kyläilyjen pelisäännöistä. Onko teistä noloa, että tulee samalla myöntäneeksi välittävänsä omista ja muiden lapsista?



Minusta tuo on normaali toimintatapa, jota ainakin kaikki meidän lasten kaverien vanhemmat harrastavat. Meillä päin siis kouluikäiset voivat itse sopia kyläilyjä naapureihin, mutta tosiaan pelisäännöt on sovittuna. Meilläkin on se sopimus, että vanhemmalle pitää ilmoittaa ensin. Kotiin lähetetään syömään ellei erikseen ole sovittu ruokailusta. Samoin kotiin lähetetään jos isäntäperhe on tekemässä jotain omin väin.



Ja kyllä multakin sen verran lähimmäisenrakkautta löytyisi, että jos kaveripiirissä olisi joku, josta ei kotona huolehdittaisi, niin kyllä meiltä saisi huolenpitoa.



Jotenkin karmivaa, että niin monet alakoululaiset ovat täysin omillaan kaveriasioissa eivätkä vanhemmat viitsi huolehtia.

Lapset ja kaverit pyörivät aika ajoittain kenenkin kotona. Välipala syödään yhteisesti siellä kenen kotona ollaan. Meidän lapsi voi siis syödä kylässä tai se kaveri taas meillä. Ei ongelmaa.



Koulun jälkeen on näppärä mennä yhdessä kaverin kanssa kotiin, niin ei tarvitse olla yksin. Lisäksi ei tarvitse ensin tarpoa matkaa kotiin ja sitten sieltä taas kaverille, joka voi olla ihan eri suunnassa.



Ruoka-ajan lähes kaikki lapset menevät kotiin. Mutta ruoka-aikakin vaihtelee perheistä riippuen 17-19välillä. Ruokaa saatetaan tarjota kaverillekin, syö tai on syömättä. Parhaimmillaan joku syö ruoan kylässä ja kotona. Joku toinen syö kylässä kun joku toinen taas kotona.



Ei se ole niin suuri ongelma ja homma toimii.

Menevät suoraan koulusta ja tulevat miehen kyydissä kun tämä tulee töistä. Noin klo 18.Julkista liikennettä ei meilläpäin ole. Tämä pitkä kyläily ei ymmärtääkseni ole ollut ongelma. Ja jos olisi niin toivoisin että kyläpaikassa voitaisiin sanoa että kyläily ei tälläkertaa onnistu.

Lapset ja kaverit pyörivät aika ajoittain kenenkin kotona. Välipala syödään yhteisesti siellä kenen kotona ollaan. Meidän lapsi voi siis syödä kylässä tai se kaveri taas meillä. Ei ongelmaa. Koulun jälkeen on näppärä mennä yhdessä kaverin kanssa kotiin, niin ei tarvitse olla yksin. Lisäksi ei tarvitse ensin tarpoa matkaa kotiin ja sitten sieltä taas kaverille, joka voi olla ihan eri suunnassa. Ruoka-ajan lähes kaikki lapset menevät kotiin. Mutta ruoka-aikakin vaihtelee perheistä riippuen 17-19välillä. Ruokaa saatetaan tarjota kaverillekin, syö tai on syömättä. Parhaimmillaan joku syö ruoan kylässä ja kotona. Joku toinen syö kylässä kun joku toinen taas kotona. Ei se ole niin suuri ongelma ja homma toimii.

Ja lisäksi minä kuskaan usein lasten kavereita uimahalliin tai rannalle meidän mukana, sekä luistelemaan jäähallille tai luistelukentälle. Vastavuoroisesti kavereiden perhe saattaa ottaa meidän lapsen mukaan johonkin tapahtumaan tai mökille. Tietenkin yökyläilyjä myös on puolin ja toisin. Eli lapset kulkevat vuoroin vieraissa.

Ne jähmeimmätkin vanhemmat, jotka aikaisemmin eivät vastavuoroisesti huomioineet lapsensa kaveria, ovat oppineet jo "tavoille". Kun heidän lapsensa pääsivät yhteen sun toiseen mukaan ja heille tarjottiin ruokaa, niin ajan myötä heilläkin käsitys siitä mitä lapsen kavereille voi tarjota laajeni. Eli näkyi ilmiö "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".