Lapsen suhteet isänpuolen sukulaisiin.

Joo mun vauvan isyyttä ei ole tunnustettu, lapsi ei tosin ole vielä kahta kuukauttakaan, mutta tiedän et biologinen isä ei vapaaehtoisesti suostuisi lasta omakseen tunnustamaan joten en oikeesti jaksa alkaa tappeleen asiasta ja vaatimalla vaatimaan pidemmän kaavan kautta tunnustusta.



Näköjään tuntuu olevan niin, et pitäis isyys olla virallistettu ennenkuin viitsii mummolle asiasta kertoa. Taidan jättää sit väliin ku emmä ton mummon takia jaksa alkaa isyydentunnustus tappeluihin kuitenkaan.



Mut kiitos kaikille mielipiteistä ja vastauksista, mun omassa lähipiirissä ei ole edes lapsia jotka olisivat syntyneet avioliiton ulkopuolella joten mulla ei tod.ollu mitään käsitystä kuinka tärkee toi tunnustus sit on ja yleensäki tää tilanne hieman outo kuitenkin. :-)



-ap-

mietipä, miten vakavasti sä ottaisit asian, jos joku tuiki tuntematpon tulis väittämään, että sä oot jonkun lapsen mummo, eikä olis mitään todisteita tueksi. toi isähän ei virallisesti oo mikään isä, jos ei siitä asiasta oo mustaa valkoisella.

eli jos lapsellasi ei ole virallista isää, ei hänellä ole mitään isän sukuakaan. Ei sillä ole merkitystä, että lapsen isällä on isä ja äiti ja sisaruksia, jos tällä sinun lapsellasi ei ole ko. miestä isäksi asiakirjoihin merkittynä. Eli ei lapsesi saa isovanhempia, jos ei ensin saa sitä isää.

Pärjätäänhän me vauvan kanssa mainiosti ihan munkin suvun voimin.:-)



Mies ei ole halunnut isäksi, joten en aio häntä pakottaa tunnustamaan isyyttä kerta ei itse sitä halua.



Niin ja seurustelimme miehen kanssa vähän aikaa eli tiedän hänen sisaruksensa ja äitinsä (ei pelkästään mummon nimeä niinkuin joku sanoi).

Mut mies ei ole sanonut lapsesta kenellekään sukulaiselle.



Ehkä mä näen joskus vaikka kaupungilla miehen äitiä tai sisaruksia ja nämä huomaavat et mulla on lapsi ja saattavat arvata kenen kanssa lapsi on saanut alkunsa. Jos lasta tulisivat lähempää kattomaan niin sit ainakin näkisivät heti kenen lapsi, on nimittäin aivan isänsä näköinen. :-D



Mut juu, kyl taitaa toi mummoon yhteyden ottaminen jäädä kun ei ole isyydestä mustaa valkoisella. :-)



-ap-

ihan lapsen takia. Sinä pärjäät ilmankin, mutta lapsella on oikeus viralliseen tietoon isästään, viimeistään aikusena hän haluaa tietää taustoistaan kaiken. Ja sitten kun se homma on kunnossa, ota yhteys mummoon, taas lapsen, eikä itsesi takia, eli lapsella on oikeus mahdollisimman moneen rakastavaan sukulaiseen. Tai ainakin tietoon siitä, mitkä hänen biologiset taustansa ovat.



Ymmärrän, että homma on työläs, ja siihen voi liittyä sinuakin nöyryyttäviä ja loukkaaviakin tilanteita, mutta kun ajattelet, että se on lapsellesi tärkeää, niin se silti kannattaa.

eli hänellä on oikeus vaatia tapaamisia ja yhteisiä lomia jne. Periaatteessa jopa viikko/viikko -systeemi on mahdollista saada, jos mies ei ole alkoholisti.



Eli oletko valmis siihen, että lapsesi saa toisen perheen isänsä luona, ehkä toisen äidin ja sisaruksia? Nämä kaikki kun liittyvät tuohon isyyteen.



Miehen veljellä ja vaimollaan ei ole mahdollisuutta yhteiseen biologiseen lapseen, joten lankomiehen syrjähypystä syntynyt tyttö on heillä hyvin paljon. Oikeuden päätös oli, että isä on yhtä pätevä huoltaja kuin äitikin, ja niin sai lapseton perhe lapsen.

Mun mielestä isyyteen ei voi ketään pakottaa.

On miehen valinta olla poissa lapsen elämästä ja mies kantaa itse vastuun valinnoistaan.

Eli lapsi voi joskus aikuisena syyllistää isäänsä ja äitiänsäkin isän valinnoista ja silloin isän pitää kantaa vastuunsa.



Jos isyys tunnustettaisiin ja isä vaatisikin tapaamisia niin antaisin tietysti tavata, antaisin tavata vaikka isyyttä ei tunnustetaisikaan.

Tosin en tiedä miten isän rikosrekisteri vaikuttaisi tapaamisoikeuksiin.



Miehellä ei ole kumppania eikä tietääkseni muita lapsiakaan, tai ainakaan perhettä ei ole.



Mun täytyy vain hyväksyä kohtaloni ja tehdä itse kaikkeni lapseni eteen. :-)

Eli jos poikani saisi lapsen, toivoisin saavani tietää lapsenlapsestani :). Tosin myös toivoisin, ettei poikani käyttäytyisi siten, ettei kantaisi vastuutaan lapsestaan.



Riippuu tietysti paljon mummosta olisiko hän samaa mieltä kuin minä. Mutta itse olettaisin haluavani olla läsnä mahdollisen lapsenlapseni elämässä.



Kaikkea hyvää sinulle AP. Ja ihan lapsesi vuoksi: koita jaksaa vaatia lapsen isän isyyden selvittämistä. Lapsellasi on oikeus siihenkin.

Se olisi lapsen parhaaksi. Hän saisi mahdollisen isän puoleisen perinnön ja lisäksi varmuuden juuristaan. Ne ovat tärkeät, vaikkei isää tapaisikaan.



Nyt hoidat isyyden tunnustamisen kuntoon. Sun ei tartte muuta kuin kertoa lastenvalvojalle, kuka isä on. Hän hoitaa loput.

seurustelin miehen kanssa, joka ei tiennyt olevansa isä (kertalaaki...). Kun nainen vihdoin selvitytti lapsensa isyyden, oli lapsi 2v ja koska isä ei välittänyt pojastaan, vei äiti tämän miehen äidille kertoen asiasta oman versionsa.



Lapsi ei saanut isoäitiä eikä kivaa yökyläpaikkaa, kuten äitinsä oletti. Isoäiti totesi, että hänelle ei kuulu poikansa tekemiset, sopii ottaa tähän yhteyttä. Ei hän muitakaan poikansa lapsia tapaile.

Et isoäitiä ei kiinnostais tippaakaan.

Naisella ei ole muita lapsenlapsia

joten en osaa sanoa miten hän suhtautuisi yleensä mummouteen.



Mun lapseni isä kuitenkin on tiennyt aivan raskauden alusta asti isyydestään et tollasta ylläriä ei ainakaan tulis. Mielestäni asia olisikin nyt ajankohtainen (eikä sit vasta 2v) kun lapsi on vielä pieni vauva ja elämäämme ns.mahtuisi vielä uusia sukulaisia.



-ap-

kyllä minä ottaisin yhteyttä isän puolen sukulaisiin. Jos et ota yhteyttä et voi tietää haluaako mummo olla mummo vai ei, voisi hyvinkin ilahtua?

Ja minä ainakin haluaisin tietää jos lapsellani olisi lapsia jossain.



Tämä vähän varsinaisen aiheen vierestä mutta meillä toinen isoäiti ei halua olla tekemisissä, vanhin lapsista jo 14 v. ja kovin niukkaa on yhteydenpito. Eli ei kaikkia vaan kiinnosta.

kyllä minä ottaisin yhteyttä isän puolen sukulaisiin. Jos et ota yhteyttä et voi tietää haluaako mummo olla mummo vai ei, voisi hyvinkin ilahtua?

Ja minä ainakin haluaisin tietää jos lapsellani olisi lapsia jossain.

Tota mä oon kans miettiny et periaatteessa mummolla olis oikeus tietää lapsenlapsen olemassaolosta vaikkei varsinaisesti asiasta ilahtuisi. Et teenkö väärin mummoa ja ennenkaikkea lastani kohtaan jos en edes yritä..?

-ap-

Ap, onko isyys tunnustettu virallisesti?

Lapsen isä teki jo raskauden alussa selväksi ettei häntä kiinnosta, joten en ole sit oikeastaan edes miettinyt isyydentunnustusta.

jossa ihana "mummo" sanoi, että ei se lapsi edes ole hänen lapsenlapsensa vaan onpahan poikansa panotouhujen tuotos....



Tällä superihanalla mummolla on muita lapsenlapsia mutta ilmeisesti yhtä huonot suhteet kaikkiin.



Ap, et voi tietää mummon suhtautumista jos et asiasta häneltä kysy. Useimmat normaalit ihmiset ottavat varmasti tuollaisen tiedon positiivisesti vastaan, jos lapsen syntymään ei liity mitään "epäilyttävää" (esim. että isää on jotenkin huijattu ja isä kertoo asiasta suvulleen). Tämä tietämäni "mummo" ei taida olla terve päästään millään osa-alueella, on alko-ongelmaa ja ties mitä muutakin.

jossa ihana "mummo" sanoi, että ei se lapsi edes ole hänen lapsenlapsensa vaan onpahan poikansa panotouhujen tuotos....



Tällä superihanalla mummolla on muita lapsenlapsia mutta ilmeisesti yhtä huonot suhteet kaikkiin.



Ap, et voi tietää mummon suhtautumista jos et asiasta häneltä kysy. Useimmat normaalit ihmiset ottavat varmasti tuollaisen tiedon positiivisesti vastaan, jos lapsen syntymään ei liity mitään "epäilyttävää" (esim. että isää on jotenkin huijattu ja isä kertoo asiasta suvulleen). Tämä tietämäni "mummo" ei taida olla terve päästään millään osa-alueella, on alko-ongelmaa ja ties mitä muutakin.

Pitää vielä miettiä.

Ehkä mä pistän jotain viestiä naiselle asiasta ja jätän sit pallon hänelle ilman sen suurempia odotuksia.

-ap-

Kokemusta ei ole. Mutta voinhan kertoa oman mielipiteeni ja sen mitä luultavasti tekisin itse samassa tilanteessa.



Todennäköisesti ottaisin lapsen isään ensin yhteyttä ja "varottaisin". Että ei sitten tule hänelle mutkien kautta tietoon. Ja seuraavaksi alkaisin ottaa yhteyttä lapsen isoäitiin, selittäisin tilanteen rehellisesti ja kysyisin haluaako hän lapseen minkäälaista suhdetta. Siinähän se selviäisi. Samalla voisin kysäistä voiko muihin sukulaisiin ottaa yhteyttä.



Päätös pitäisi tietysti jättää ehdottoman selvästi isoäidin ja noiden muiden sukulaisten tehtäväksi.

Ja olisinpa ainakin yrittänyt, se nyt loppu peleissä on tärkeintä, riippumatta siitä mitä isän puolen sukulaiset asiaan sanovat.



Tsemppiä! =)

ja muodostaa suhteen lapseen, jos olisin tämä mummo. Minusta siitä kannattaa kertoa, eihän siinä mitään menetä. Huonoimmillaan saa pettyä ihmiseen, jota ei muutenkaan tunne, ja parhaimmillaan saa lapselle tärkeitä sukulaisia ja ihmissuhteita.

Todennäköisesti ottaisin lapsen isään ensin yhteyttä ja "varottaisin". Että ei sitten tule hänelle mutkien kautta tietoon.

Ei olla lapsen isän kanssa missään puheväleissä edes, ja sit tuntus kurjalta silti tätä miestä kohtaan kuin "salaa" ottaa yhteyttä hänen äitiinsä.

Fiksuinta olisi varmaankin lähettää lapsen isälle viesti et aion ilmottaa hänen äidilleen lapsen olemassa olosta, etten nyt vaan sais sitä kieron akan leimaa heti kättelyssä. :-D

Juu ja itse kanssa haluaisin ehdottomasti tietää jos minulla joskus olisi lapsenlapsi(a) jossain.

Ja mulla itsellä on ollut aina niin läheiset välit kumpiinkin isovanhempiini et tuntuu omituiselta et oma lapsi ei edes tietäisi toisen puolen isovanhempia.

-ap-