Lapsen suhteet isänpuolen sukulaisiin.

isiydentunnustus kuntoon, sillä on lapsen kannalta tulevaisuudessa suuri merkitys, esimerkiksi perintöasioissa joskus. Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus edes viralliseen isään.

isiydentunnustus kuntoon, sillä on lapsen kannalta tulevaisuudessa suuri merkitys, esimerkiksi perintöasioissa joskus. Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus edes viralliseen isään.

yhdenillan jutusta. Tosin sillä erolla, että isä halus olla lapselle isä :)

Alusta asti otin myös isän suvun mukaan lapsen elämään. Kutsuin isovanhemmat kastajaisiin, soittelin ja kävin kylässä ollessani samalla paikkakunnalla. Tutustuin myös isän siskon perheeseen ja kyläilin myös siellä pojan kanssa jne.



Asiat on paljon kiinni omasta asenteesta ja siitä miten asiat ilmoittaa. Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä mummiin ja kertoa lapsesta vaikkapa kirjeen ja muutaman kuvan kanssa. Antaa hänen rauhassa sulatella asiaa ja ottaa sitten yhteyttä.



Muistat vaan kertoa asiasta syyttämättä millään tavalla isää ja muutenkin iloiseen sävyyn, niin varmasti onnistaa :)



Meidän poika on nykyisin 10 vuotias ja edelleen on paljon tekemisissä isän ja suvun kanssa :) Samanlainen suhtautuminen suvulla on poikaan kuin isän muihinkin lapsiin.

että tässä on poikani lapsi, eikä lapsen isyyttä olisi tunnustettu, niin toteaisin kylmästi, että hyvä yritys. Kiitos, mutta kiitos ei. En ryhdy isoäidiksi, jos ei edes isyyttä ole menty varmistamaan. Kuka tahansa voisi väittää tuollaista.

tämä osaa tarpeeksi ajoissa järjestää perintöasiat siten, että ei tule yllätyksiä kenellekään, vähiten sinulle.

Olen yksin pienen vauvani kanssa ollut alusta asti ja koko odotusajan. Lapseni isällä ei kiinnosta yhteydenpito lapseen enkä ole siitä itselleni ongelmaa ottanutkaan.

Minusta olisi kuitenkin todella mukavaa, jos lapsi saisi silti joihinkin isänsä puoleisiin sukulaisiin tutustua.

Olen usein miettinyt, että kehtaisinko laittaa viestiä lapsen mummolle et hänellä on lapsenlapsi.

Tiedän kuitenkin kuka lapseni mummo on, mutta emme ole koskaan olleet missään yhteyksissä eikä tämä nainen tiedä lapsen olemassa olosta mitään.

Mitä luulette miten mummo suhtautuisi asiaan,kiinnostaisiko edes?

Asia vaivaa minua todella, mutta en toisaalta haluaisi itselleni taas pahaa mieltä jos mummoa ei kiinnostaisi yhtään ja suhtautuisi asiaan yhtä kylmästi kuin poikansa.

Onko lapseni isän tehtävä kertoa sukulaisilleen olevansa isä, onko edes minun asiani mennä heidän sukuaan sotkemaan?

Auttakaa kenellä on kokemusta ja muutkin mielipiteitä!

Mulla ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta mun siskopuoleni otti yhteyttä isääni ja meihin sisaruksiin pari vuotta sitten. ON perheineen ihan älyttömän kivaa sakkia, ja kovasti ollaan harmiteltu, miksei aiemmin olla tunnettu. Kun siinä olijust sitä jännitystä molemmin puolin niin paljon... Ihan tyhmää, että 30 vuotta on mennyt hukkaan, kun koko aika oltaisiin voitu olla tekemisissä.

Joten ota yhteyttä nyt! Sittenhän sen tiedät, eikä tarvitse ihmetellä.

OIkeasti! Sotket monen ihmisen mielenterveyden tuolla tavalla. Millä tavalla olet lapsesi saanut aikaiseksi? Seurustelitko edes lapsen isän kanssa? Oliko teillä tunteita toisianne kohtaan?



Mutta jokatapauksessa ei ole kenellekään hyväksi, jos otat yhteyttä lapsen isän äitiin tms. Päinvastoin!

tekemisissä oman lapsensa kanssa eikä ole kertonut tästä kellekään. Isyytensä on tunnustanut ja aikamoinen yllätys voi joskus tulla perunkirjoituksessa, ellei tilanne tästä muutu.



Olen lapseni isään yhteydessä säännöllisen epäsäännöllisesti ja toivon tämän tulevan itse järkiinsä enkä halua olla hänen vanhempiinsa yhteydessä, kun ei itsekään halua lapsestaan kertoa.



Lapsi on siis 3v.

eli äitiimme otti yhteyttä nainen, joka väitti vauvaansa veljeni lapseksi. Ei halunnut mitään isyydentunnustuksia, mutta raha olisi kelvannut. Äitini sanoi, että palataan asiaan, kun tiedät, kuka sen lapsen isä on.



Poika on nyt 5v ja omituisen tummaihoinen ollakseen meidän sukua.

Toisin kuin monet vastaajista olettaa, ei mun ole tarkoitus mitään rahoja vaatia enkä mieheltä rahaa haluaisikaan, väärin olis häntäki kohtaan. Pärjään ilmankin.:-)



Ihan vaan lapseni elämää ajattelin et kannattaisiko sohaista kepillä jäätä ja kokeilla miten isoäiti suhtautuisi. Koska siitähän voisi seurata myös hyvää.



-ap-

yhteyttä :) Voittaa voit paljonki, mutta hävitä et :)

isyys pitää selvittää (virallistaa) vaikka isä ei haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä. Lapsella on oikeus tietää isänsä. Ja lapsella on oikeus varmuuteen asiasta.

Isyyden selvittäminen ei anna isälle huoltajuutta automaattisesti, jos sitä pelkäät. Elatusvelvollisuuden kyllä, tosin jos et sitä halua, ei ole pakko siltikään maksaa (ilmoitatte että sovitte keskenänne). Tosin kunnan maksaman elatustuen menetät.



Miehen sukulaisille on luultavasti merkitystä sillä, onko isyys vahvistettu. Se mummo voisi olla siitä iloinen, vaikka isä ei olisikaan. Biologisen siteen vahvistaminen lapsen ja isoäidin välillä voi olla molemmille merkityksellistä.



Toki, jos otat mummoon yhteyttä, voit myös kysyä hänen mielipidettään asiaan.



Minusta mummolla on oikeus tietää. Kerro myös, että vaikka sinulla ei ole epäilystäkään, isyyttä ei ole virallisesti vahvistettu. Mummo voi tuntea olonsa huijatuksi, jos aluksi luulee että on vahvistettu ja sitten saa selville että ei ole.



Mutta ota yhteyttä, soita vaikka. Mummo voi itse sitten päättää. Sano myös, että voi miettiä rauhassa ja ottaa myöhemminkin yhteyttä.

Ap, onko isyys tunnustettu virallisesti?

Lapsen isä teki jo raskauden alussa selväksi ettei häntä kiinnosta, joten en ole sit oikeastaan edes miettinyt isyydentunnustusta.

mutta nyt mielipiteeni on eri kun luin tämän että isyyttä ei ole vahvistettu.

Itsellä se tilanne että isyys on vahvistettu, mutta mummo ei asiasta tiennyt. Ilmoitin hänelle asiasta kirjeitse, johon laitoin yhteyden tiedot ja kuvan vauvasta että voi ottaa yhteyttä. Ei ole ottanut. Nyt hän kuitenkin tietää asiasta ja on itse saanut tehdä päätöksensä.

Teillä kun isyyttä ei ole vahvistettu on tilanne ihan eri. Mummo ei voi mistään tietää varmaksi että vauva on hänen poikansa lapsi.

Miksi mummolla olisi "oikeus" lapsenlapseensa, kun kasitin etta mies ei halunnut lasta tai olla lapsenkanssa tekemisissa ja olet hyvaksynyt asian, jatkanut raskautta ja paattanyt kasvattaa lapsen yksin. Miksi sinulla olisi nyt oikeus tuputtaa tata lasta sukuun josta et tieda mitaan muuta kuin mummon nimen?



Jos kerran hyvaksyit kasvattavasi lapsen yksin ilman isaa, koskee se mielestani myos koko miehen sukua.



eniveis, itse en suosittelisi yhteydenottoa. Olet valintasi tehnyt ja nyt on jo liian myohaista alkaa kertomaan.

Jos minun poikani olisi käyttäytynyt noin typerästi, olisin onnellinen jos saisin tietää vauvasta. Lapsella on oikeus sukulaisiin.

Oli vanhemmat kuinka riidoissa tahansa, ei se ole lapsen vika, eikä hänelle saa "kostaa;

Uskoisin että pystyisin rakastamaan pienokaista ehdotta.