Auttakaa ymmärtämään miesten ajatusmaailmaa tai musta tulee miesvihaaja!

Sama kriisi oli exälläni mutta ei lähtenyt lätkimään vaan tutustui vauvaansa, opetteli hoitamaan, siivoomaan, laittamaan ruokaa mitä ei siis osannut siinä vaiheessa ollenkaan.

Paljon kyllä liiteli omilla teillään ja luisteli kotihommista, mutta lapsilleen kyllä oli ihan hyvä isä ja on vieläkin eron jälkeen ja hoitaa siellä osan arjestakin.

eli itellä syynä oli että en kokenut isän roolia omaksi vaikka luulin niin vielä vaimon raskausaikana ja lapsi oli yhdessä haluttu. Vauva syntyi niin pian tuli epämukava tunne että tässäkö se elämä nyt on. Erosin henkilökohtaisen kasvukriisin takia, näin olen kuullut saman tilanteen käyneiltä miehiltä. Lasta en oppinut tuntemaan ja moni sanoo että kadun jälkeenpäin mutta itestä ei tunnu siltä kun en siihen alusta saakka kiintynyt. Miehenä olen vakaasti sitä mieltä että mies ei luonnostaan sovi kotirooliin ja ani harva mies sopii vanhemmaksi. Monesti turhautuminen kohdistuu vaimoon tai näkyy osallistumattomuutena, kun ei haluta myöntää itselle että lapseen kiintyminen ei onnistu ja alkaa suututtaa kuinka lapsi vie kaiken ajan. Harva mies uskaltaa sanoa tämän ääneen.

Minä en ollut koskaan pitänyt pientä vauvaa sylissä ennen omani syntymää. Ja pidin lapsia lähinnä ärsyttävänä. Kyllä siinä oli opettelemista että minusta kuoriutui pullantuoksuinen mamma joka jättää omat menot väliin taaperon nuhakuumeen takia tai kuuntelee korviahuumaavaa meteliä kun mieluummin katsoisi sopranosin uusimman jakson.



En silti koskaan, koskaan miettinyt että lähdempä tästä bilettämään vuorokausiksi tai lätkimään koko perheestä kun ei ole kivaa. Miehillä tällainen ajattelu taitaa olla yleistä, kun ei hotsita niin nokka kohti uusia seikkailuja.

josta ap puhuu, mutta mies on joutunut matkustamaan työn takia enemmän (lähtee pian taas kuukaudeksi), ja luulen, että kun mies on pitkään poissa, vastuu perheestä tavallaan siirtyy äidille, joka ei heti uskalla siitä luopuakaan kun mies on taas läsnä. Ja tästä voi sitten seurata noidankehä. Mitä vähemmän vastuuta mies saa, sitä vähemmän hän haluaa sitä ottaa. Sama toimii tietysti naisenkin kohdalla, jos mies omii vetovastuun perheestä.

osaa sanoa, koska omassa lähipiirissäni näin ei ole. Miehet huolehtivat oman osansa perheestä ja lapsista ja kodeista.

Minkä ikäinen miehesi on? Minkalainen arvomaailma? Mikä koulutus? En edes tiedä liittyvätkö nämä mitenkään koko asiaan, kunhan tuli mieleen.

tarkoita sitä että antaa luistaa vanhemmuudesta. Vaan sitä ettei niuhota vääränvärisistä potkareista ym. epäoleellisesta mitä moni nainen harrastaa. On se tälläkin palstalla nähty miten paljon on näitä äitejä jotka ripustautuu lapseen eikä lasta uskalleta jättää edes isälleen hoitoon kun se saattaisi tehdä jotain väärin ja äiti on ainut joka kelpaa hoitajaksi.

Minä jouduin kouluttamaan isäksi koska miehen saama isänmalli oli se että isä ei tee mitään, äiti tekee kaiken. Eli käytännössä en kuunnellut mussutuksia siitä että vaipanvaihto on naisten hommaa ym. vaan laitoin sen kakkapyllyn miehen syliin ja sanoin että vaihda. Ei siinä paljon vaihtoehtoja ole jos vanhemmat ovat pilanneet poikansa, joko koulutat, ryhdyt marttyyriksi tai otat eron. Jos alkaa vaan itkemään että kohtuutonta niin on ilmeisesti sen marttyyrinviitan jo valinnut.

miehet pitää alusta saakka kouluttaa siihen että ollaan tasa-arvoisia, toiset miehet osaavat luonnostaan, toiset ovat oppineet että äiti hoitaa ja siirtävät tämän mallin parisuhteeseensa. Jo alussa ei saa antaa lipsua, kurssia voi korjata myöhemmin mutta se on vaikeampaa. Miehet menevät helposti siitä missä on aita matalin kotitöiden ja lastenhoidon suhteen. Naisilla on usein joku uhrautumisgeeni, oma itse laitetaan syrjään jotta tasapaino ja riidaton ilmapiiri perheessä säilyy, miehet luonnostaan itsekkäämpiä. Minä olen kouluttanut kaksi teinipoikaa ja yhden aikuiseksi saakka pilalle lellityn miehen jonka kotona isä ja pojat eivät tehneet mitään, äiti teki kaiken. Ei saa vaan olla liian kiltti ja antaa periksi naiset.

Minusta on kohtuutonta, että sen lisäksi että nainen hoitaa lapset, pitää vielä ottaa projektiksi "miehen koulutus isäksi" tai hyväksyä vaan "miehen tapa olla isä omalla tavallaan" eli käytännössä se että mies ei ole vanhempi lainkaan. Sitten syytellään naisia kontrollifriikeiksi, mutta jollain kummalla tavalla sekin ettei mies eväänsä lotkauta on naisen vika?!?

Sulla on niin asenteellinen lähtökohta, että siirry vain suoraan siihen eroon. Miesvihaajahan sinä oletkin jo.

miehet on huolettomampia kuin naiset, eikä ne osaa ajatella etukäteen. Kun ne on halunneet lapsia, on niillä ajatus kiltisti leikkivistä pikkupojista, jotka voi laittaa isona NHL:ään, eikä ne osaa ajatella mitä kaikkea negatiivista lapsist seuraa, ja tämä tulee sitten yllätyksenä eikä siihen kyetä sopeutumaan.

Myös Isyystesti on hyvä, voisit lukaista.

Voisit aloittaa sen kasvamisen esimerkiksi hankkimalla tietoa muualtakin kuin juoruilemalla ja av:ta lukemalla. Sinulle ei ilmiselvästi ole koskaan esimerkiksi juolahtanut mieleen, että ne kuulemasi tarinat ovat yhden osapuolen katkeraa tilitystä, eivät lähelläkään objektiivista totuutta.



Minä voin omasta näkökulmastani kertoa, että lähipiirini on täynnä osallistuvia miehiä, ja ne parisuhteet, joissa näin ei ole kärsivät mielestäni enemmän raastavasta marttyriäitiydestä kuin miesten harrastuksista.



Mene töihin, AP, niin se tasoittuu - sekä työnjako, että mielentilasi.

ap ei kuulosta miesvihaajalta, ihan hyviä ja asiallisia kysymyksiä. Vaikea vastata, kukin perhe on omanlaisensa...Joskus se että alunperin poikaa ei ole kasvatettu vastuuseen, vaikuttaa. Eli pojalta ei ole vaadittu esim. kotitöiden tekemistä. Lapsuudenperheessä on saanut lusmuta. Lapsellisena, kypsymättömänä suhteeseen ja lastenhankintaan ryhtyminen, haluaa elää kuin poikamies. Joskus äiti ominut lapsen liiaksi vauvasta asti, joten isä ei ole saanut kehitettyä suhdetta lapseensa. Nainen voi myös valituksesta huolimatta tehdä hommat itse, sen sijaan että jättäisi ne tekemättä ja antaisi olla tekemättä kunnes mies tekee ne...



Mutta ei tuollaiselle käytökselle ole mitään puolustusta.

miehet on huolettomampia kuin naiset, eikä ne osaa ajatella etukäteen. Kun ne on halunneet lapsia, on niillä ajatus kiltisti leikkivistä pikkupojista, jotka voi laittaa isona NHL:ään, eikä ne osaa ajatella mitä kaikkea negatiivista lapsist seuraa, ja tämä tulee sitten yllätyksenä eikä siihen kyetä sopeutumaan.

Onhan monelle naisellekin yllätys miten työläitä lapset on, mutta suurin osa silti hoitaa kunnialla lapsensa, oli se sitten tylsää tai ei. M

Luulisin että miehiltä puuttuu, tai heillä on vähemmän empatiaa kuin naisilla. Täten he eivät ymmärrä/huomaa kun nainen väsyy ja että he eivät tee yhtä paljon kuin nainen. Kannattaa siis asiallisesti keskustella asiasta ja siitä että sinäkin haluaisit omaa aikaa yhtä paljon kuin mies..Ja selittäisit, että se aika kun olet kotona lapsen kanssa on samainen aika kuin se kun mies on töissä. Eli se on työpäivä sinulle, et sinä siellä kotona vain lorvi vaan teet niitä kotitöitä yms.



Lisäksi, jos teillä on mahdollisuus niin viekää lapsi vaikka illaksi/päiväksi mummille ja viettäkää aikaa yhdessä. Se vahvistaisi teidän jaksamista yhdessä ja vaivan kanssa.

av.lta, että naisen tärkein tehtävä on olla isotissinen ja viivapilluinen ja miellyttää miestä ja saada mieheltä seisomaan ja saada mies himoamaan seksiä.



Naisella ei tarvitse olla omia toiveita ja tarpeita. Riittää kunhan vain mies tuijottaa tissejä ja haluaa kouria niitä.



Eli laihduta, laitata silikonit ja mene hellan ja nyrkin väliin. Sitä nykyajan naiset tuntuvat toivovan.

minulla on 3 läheistä miespuolista kaveria. Heistä jokainen on pitänyt jokaisen lapsensa kohdalla 6-12kk hoitovapaata. Oma mieheni on pitänyt yli vuoden omamme kanssa ja tekee kotitöitä ilman mitään vaatimisia tms. vähintää yhtä paljon kuin minä, myöskin suunnittelee ruokailua, lomia, vaatehuoltoa, neuvoloita jne.

Lähimpien lapsellisten naispuolisten kaverieni miehistä 2 on pitänyt hoitovapaata, 2 ei, mutta näissäkin perheissä vaimo voi todellakin harrastaa/käydä työmatkoilla/kaverien kanssa ulkona siinä missä mieskin (tosin kukaan ei käy juuri nyt kovin paljon, kun kaikilla pienet lapset). Kaikki ollaan myös saatu lapsia vasta 3-kymppisinä.

MUTTA ei minusta myöskään ole järkeä syyttää naisia, että mitäs teit lapsia tuollaisen kanssa. Esim. minä voisin nyt jälkeenpäin viisastella, että valitsin vastuuntuntoisen ja tasa-arvoisen miehen ja olen ansainnut onneni. Tosiasia kuitenkin on, että rakastuin mieheeni ja menin siksi hänen kanssaan naimisiin ja tein lapsen. Uskon kyllä, että olen taipuvainen rakastumaan kiltteihin ja vastuullisiin miehiin, mutta sehän ei ole omaa ansiotani.

kotitöitä tekevää, lapsirakasta tyyppiä, ei hänestä kyllä sellaista yht'äkkiä tule lasten syntymän myötäkään. Oma mieheni on ollut yhteen muuttaessamme mm. paljon parempi ruuanlaittaja kuin minä itse, eikä hänelle ole olemassa "naisten töitä" ja "miesten töitä". Lapsirakas hän on myös aina ollut, sen näki heti jo hänen suhtautumisestaan sisarustensa lapsiin. Näillä eväillä ei ollut aikoinaan vaikea arvata, että hänestä tulee myös hyvä isä. 36

Näin juuri! Mekin (kuten moni meidän tuttavista) asuimme yhdessä 5 vuotta ennen esikoisen syntymää. Kyllä siinä ehti nähdä, millaisesta aineksista mies on tehty. Jos yhdessä asuessamme olisin todennut, että mies jättää jatkuvasti omat likaiset sukkansa olohuoneen pöydälle tai tiskikasa vaan rauhassa kasvaa ilman, että tarttuu tiskiharjaan, niin olisin heivannut pihalle.

Eli, eiköhän viisainta olisi pitää malttia siinä perheen perustamisessa. En ymmärrä, mikä kiire niitä lapsia on saada...

Ja miksi naiset käkkivät päivät kotona eivätkä ole tienaamassa. Yhteisestä kodista eivät suostu maksamaan, miehen pitää maksaa kaikki asumuskustannukset. Ja narisevat kaikesta. Ja mies siis heidät elättää. Haloo!

on mielästäni yleensä syypää siihen jos mies viilettää harrastuksissaa ja nainen hoitaa lapset ja kodin. Pitää vain olla tiukkaa ja mennä kyselemättä ja glooriaa antamatta omiin menoihinsa. Lapset on puoleksi miehen joten vastuu on samoin.

Käytännössä olen huomannut että kun olen nyt kotihoidontuella lapsen kansa kotona ja mies on töissä, niin hän olettaa minun hoitavan kotityöt ja lapsen myös silloin kun on viikonloppu. Mä olen myös mielellään lapsen ykköshoitaja, joten ei se mua haittaa. välillä pitää oikein keksiä joku tekosyy ja lähteä jonnekin pariksi tunniksi että mies saa hoitaa lasta ihan itsenäisesti.

Miehet ja naiset nyt vain on erilaisia, ei kai sille mitän mahda. Mutta on myös naisen omalla vastuulla pitä kiinni omista oikeuksistaan, ettei herää joskus 20v. päästä siihen että on elänyt elämänsä vain perheelle ja kun lapset muuttaa kotoa niin ei oe mitään muuta elämää jäljellä!

- kotoa omilta vanhemmilta opittu roolimalli, ei ole kotona opetettu osallistumaan kotitöihin



- nainen omii alusta saakka lapsen itselleen, ei anna miehen olla isä omalla tavallaan ja mies lopulta vetäytyy



- miehet pitää alusta saakka kouluttaa siihen että ollaan tasa-arvoisia, toiset miehet osaavat luonnostaan, toiset ovat oppineet että äiti hoitaa ja siirtävät tämän mallin parisuhteeseensa. Jo alussa ei saa antaa lipsua, kurssia voi korjata myöhemmin mutta se on vaikeampaa. Miehet menevät helposti siitä missä on aita matalin kotitöiden ja lastenhoidon suhteen. Naisilla on usein joku uhrautumisgeeni, oma itse laitetaan syrjään jotta tasapaino ja riidaton ilmapiiri perheessä säilyy, miehet luonnostaan itsekkäämpiä.



Minä olen kouluttanut kaksi teinipoikaa ja yhden aikuiseksi saakka pilalle lellityn miehen jonka kotona isä ja pojat eivät tehneet mitään, äiti teki kaiken. Ei saa vaan olla liian kiltti ja antaa periksi naiset.

mutta olen taas tänään koko päivän pähkännyt ihan samojen kysymysten parissa... Että osaa olla oikee retale tuo minunkin ukko! :/

Kyse ei ole sukupuolesta vaan persoonista.

Ja miksi naiset käkkivät päivät kotona eivätkä ole tienaamassa. Yhteisestä kodista eivät suostu maksamaan, miehen pitää maksaa kaikki asumuskustannukset. Ja narisevat kaikesta. Ja mies siis heidät elättää. Haloo!

Meillä on kokeiltu myös niin päin, että kotona "käkki" mies ja minä kävin töissä. Silti työnjako oli sikäli sama, että kotityöt + lapset oli ensisijaisesti minun hommani ja mies karkasi ovesta ulos heti kun silmä vältti.