Auttakaa ymmärtämään miesten ajatusmaailmaa tai musta tulee miesvihaaja!

eli itellä syynä oli että en kokenut isän roolia omaksi vaikka luulin niin vielä vaimon raskausaikana ja lapsi oli yhdessä haluttu. Vauva syntyi niin pian tuli epämukava tunne että tässäkö se elämä nyt on. Erosin henkilökohtaisen kasvukriisin takia, näin olen kuullut saman tilanteen käyneiltä miehiltä. Lasta en oppinut tuntemaan ja moni sanoo että kadun jälkeenpäin mutta itestä ei tunnu siltä kun en siihen alusta saakka kiintynyt. Miehenä olen vakaasti sitä mieltä että mies ei luonnostaan sovi kotirooliin ja ani harva mies sopii vanhemmaksi. Monesti turhautuminen kohdistuu vaimoon tai näkyy osallistumattomuutena, kun ei haluta myöntää itselle että lapseen kiintyminen ei onnistu ja alkaa suututtaa kuinka lapsi vie kaiken ajan. Harva mies uskaltaa sanoa tämän ääneen.

halusi tai ei. Sinä et halunnut. Turha etsiä syytä ulkopuolelta, sillä siellä ei ole mitään. Syy on sinussa ja sinun. Olet selkärangaton.

eli itellä syynä oli että en kokenut isän roolia omaksi vaikka luulin niin vielä vaimon raskausaikana ja lapsi oli yhdessä haluttu. Vauva syntyi niin pian tuli epämukava tunne että tässäkö se elämä nyt on. Erosin henkilökohtaisen kasvukriisin takia, näin olen kuullut saman tilanteen käyneiltä miehiltä. Lasta en oppinut tuntemaan ja moni sanoo että kadun jälkeenpäin mutta itestä ei tunnu siltä kun en siihen alusta saakka kiintynyt. Miehenä olen vakaasti sitä mieltä että mies ei luonnostaan sovi kotirooliin ja ani harva mies sopii vanhemmaksi. Monesti turhautuminen kohdistuu vaimoon tai näkyy osallistumattomuutena, kun ei haluta myöntää itselle että lapseen kiintyminen ei onnistu ja alkaa suututtaa kuinka lapsi vie kaiken ajan. Harva mies uskaltaa sanoa tämän ääneen.

- on ollut esikoisen kans puoli vuotta kotona + tehnyt lyhennettyä työpäivää kuopuksen ollessa pieni jotta mä pystyin ottamaan vastaan kiinnostavan ja rahakkaan työtarjouksen.

- huolehtii tiskeistä aina, pyykit pyörittää ja ripustaa kuivumaan, laittaa ruokaa tarvittaessa, hoitaa ruokakaupan aina, samoin lasten päiväkotikyydit eestaas ja esikoisen harrastukseen kuljettamisen.

- ei notku baareissa, ei polta

- on hyvännäköinen, koulutettu, huumorintajuinen, uskollinen ja hyvä sängyssä

- pointtini siis: kaikki miehet eivät ole epäkypsiä pikkupojuja.

Sama kriisi oli exälläni mutta ei lähtenyt lätkimään - - lapsilleen kyllä oli ihan hyvä isä ja on vieläkin eron jälkeen ja hoitaa siellä osan arjestakin.

Jaa. En minä tuota kriisiksi kutsuisi, jos suurimman osan ajasta vituttaa tehdä kotihommia, niin se on vituttanut aina. Tiesin kumminkin jo etukäteen, että tämä aika tulee olemaan yhtä helvettiä helppoon elämään tottuneelle äijälle. En halunnut lasta, sellainen kuitenkin vain tuli. En tästä silti ole mihinkään lähtemässä, sinkkuelämä nyt vaan on ehkäpä pysyvästi ohi ja vaihdettu ainakin jouluisin kinkkuelämään. Ja teen lapsen kanssa sen minkä kohtuudella jaksan, vaikka en häneen mitenkään ole kiintynytkään.

Sama kriisi oli exälläni mutta ei lähtenyt lätkimään - - lapsilleen kyllä oli ihan hyvä isä ja on vieläkin eron jälkeen ja hoitaa siellä osan arjestakin.

Jaa. En minä tuota kriisiksi kutsuisi, jos suurimman osan ajasta vituttaa tehdä kotihommia, niin se on vituttanut aina. Tiesin kumminkin jo etukäteen, että tämä aika tulee olemaan yhtä helvettiä helppoon elämään tottuneelle äijälle. En halunnut lasta, sellainen kuitenkin vain tuli. En tästä silti ole mihinkään lähtemässä, sinkkuelämä nyt vaan on ehkäpä pysyvästi ohi ja vaihdettu ainakin jouluisin kinkkuelämään. Ja teen lapsen kanssa sen minkä kohtuudella jaksan, vaikka en häneen mitenkään ole kiintynytkään.

olisikaan erityisen kiintynyt nyt. Koska se lapsi kasvaa, ja ainkin itse tykkään lapsista sitä enemmän, mitä isompia ne ovat. En minäkään erityisemmin rakasta hoivaamista, aivottomia taaperoita jne.

Mutta sellainen kouluikäinen, jonka kanssa voi jo käydä lenkeillä, keskustella, jonka kanssa voi katsoa elokuvia, jotka ovat itselle olleet merkityksellisiä jne. se alkaa jo olla todella kivaa.

Jos hanskat lyö tiskiin silloin kun lapsi on rasittava vauva, ei koskaan pääse tuohon pisteeseen asti. Ja varsin monella se katumus iskee viimeistään sitten kun oma lapsi alkaa olla aikuinen, ja huomaa, että helvetti tuohan on ihan tolkullinen ihminen, ja minä en ole ollut sille vanhempi. Siinä on aika vaikea alkaa rypistelemään enää. Ei siinä enää oikeaa suhdetta synny.

Olisi kiva jos voisitte vähän valottaa mistä nämä perheissä niin yleiset ongelmat johtuvat. Kiva jos miehiltäkin tulisi kommentteja, tosin he taitavat pyöriä vaan tuolla seksi-palstalla. Mutta asiaan. Miksi ihmeessä -mies on perheessä aina se, jonka harrastukset ovat etusijalla -mies on se, jolla on "vaikeuksia kasvaa isäksi" vaikka hän joutuu ehkä tunnin-pari leikkimään lasten kassa vaimon hoitaessa muut -mies kokee mustasukkaisuutta vaimon lapsille antamasta huomiosta, vaikka lapset ovat ihan yhtä paljon hänenkin -mies valittaa lasten myötä menetetystä vapaa-ajasta, vaikka hänellä on sitä kuitenkin moninkertaisesti vaimoon nähden Selittäkää minulle please ennenkuin otan eron. Koko lähipiiri on täynnä burn outin partaalla olevia äitejä ja omissa menoissaan juoksevia miehiä, jotka sitten vielä vaatii glooriaa jos tunnin katsovat muksujaan.

Eikä varsinkaan oma mieheni ole todellakaan tuollainen. Ikinä ei ole valittanut menetetystä vapaa-ajastaan, ja meillä minä olen se, joka on ollut enemmän pois kotoa töiden&harrastusten&biletysten takia.

Meillä kumpikin saa mennä silloin kun haluaa, ja jos on päällekkäisyyksiä, ei ikinä ole tarvinnut riidellä kumpi saa lähteä. AIna on ollut helppo nähdä kumman meno on tärkeämpi.

Mies ei myöskään ole koskaan ollut mustasukkainen lapsille ja aina hoitanut heitä yhtä paljon kuin minä.

Minäkään en taas ole yrittänyt luoda ympärilleni jotain pyhää äitimyyttiä en arvostellut miehen isyyttä, vaikka tuo on mm. välillä kaivellut lapsille vaatteita likapyykkikorista, kun ei ole kaapille löytänyt jne.

ap:n kuvaamia miehiä.



Meillä on laaja tuttavapiiri eikä oikeasti yksikään ole tuollainen mies. Päinvastoin. Ovat todella perhekeskeisiä. Pari kertaa vuodessa järkkäävät jotain miesteniltoja + tietty työmenot ja reissut mutta muuten ovat kotona. Naisilla ei ole mitään vaikeuksia saada omaa aikaa tai lähteä jopa reissuun itsekin.



Mitä yhteistä näissä miehissä on? Kaikki vähintään AMK-tutkinnon omaavia, suurin osa korkeastikoulutettuja. Ovat saaneet juosta menonsa aikanaan sinkkuina tai seurusteluvaiheessa. Monet näistä ovat olleet vähintään 5 vuotta yhdessä nykyisen vaimonsa kanssa ennen lastentuloa. Olisiko kuitenkin suurin osa näistä omaan napaan tuijottelevista miehistä reilusti alle kolmekymppisiä ja vain muutama vuosi yhdessä vaimonsa kanssa olleita? Ei moni näistä meidänkään tutuista olisi ollut valmis isäksi kaksvitosena, kun kaverit ja yöelämä kiinnosti vielä aika paljon...

Ja kyseessä myös korkeasti koulutetut, n. kolmikymppisenä tai vanhempina isäksi tulleet miehet.

Mä en kyllä oikeasti ymmärrä missäpäin sikiää ap:n kuvaamia miehiä.

Meillä on laaja tuttavapiiri eikä oikeasti yksikään ole tuollainen mies. Päinvastoin. Ovat todella perhekeskeisiä. Pari kertaa vuodessa järkkäävät jotain miesteniltoja + tietty työmenot ja reissut mutta muuten ovat kotona. Naisilla ei ole mitään vaikeuksia saada omaa aikaa tai lähteä jopa reissuun itsekin.

Mitä yhteistä näissä miehissä on? Kaikki vähintään AMK-tutkinnon omaavia, suurin osa korkeastikoulutettuja. Ovat saaneet juosta menonsa aikanaan sinkkuina tai seurusteluvaiheessa. Monet näistä ovat olleet vähintään 5 vuotta yhdessä nykyisen vaimonsa kanssa ennen lastentuloa. Olisiko kuitenkin suurin osa näistä omaan napaan tuijottelevista miehistä reilusti alle kolmekymppisiä ja vain muutama vuosi yhdessä vaimonsa kanssa olleita? Ei moni näistä meidänkään tutuista olisi ollut valmis isäksi kaksvitosena, kun kaverit ja yöelämä kiinnosti vielä aika paljon...

Jos hanskat lyö tiskiin silloin kun lapsi on rasittava vauva, ei koskaan pääse tuohon pisteeseen asti. Ja varsin monella se katumus iskee viimeistään sitten kun oma lapsi alkaa olla aikuinen, ja huomaa, että helvetti tuohan on ihan tolkullinen ihminen, ja minä en ole ollut sille vanhempi. Siinä on aika vaikea alkaa rypistelemään enää. Ei siinä enää oikeaa suhdetta synny.

Nämä perheensä jättäneet luuserimiehet ovat juuri niitä, jotka sitten kännissä soittelevat aikuisille lapsilleen ja yrittävät luoda jonkinlaista suhdetta, kun se niin menevät pubiruusun kanssa onkin tullut bänät ja Kawasakilla ei uskalla enää ajaa. Kaikkein ällöimpiä ovat ne, jotka heräävät vasta kun sairastuvat vakavasti esim. syöpään ja sitten yrittävät tilata jälkikasvuaan sairaalasängyn ympärille itkemään vaikkeivat ole välittäneet näiden elämästä aikasemmin paskaakaan.

Mitä yhteistä näissä miehissä on? Kaikki vähintään AMK-tutkinnon omaavia, suurin osa korkeastikoulutettuja. Ovat saaneet juosta menonsa aikanaan sinkkuina tai seurusteluvaiheessa. Monet näistä ovat olleet vähintään 5 vuotta yhdessä nykyisen vaimonsa kanssa ennen lastentuloa. Olisiko kuitenkin suurin osa näistä omaan napaan tuijottelevista miehistä reilusti alle kolmekymppisiä ja vain muutama vuosi yhdessä vaimonsa kanssa olleita? Ei moni näistä meidänkään tutuista olisi ollut valmis isäksi kaksvitosena, kun kaverit ja yöelämä kiinnosti vielä aika paljon...

Nolona tunnustan, että oma mies ja tuttavapiiri koostuu lähinnä duunareista. Mitään kakaroita ei tässä olla, vaan reilusti yli kolmekymppisiä ja kyllä suurin osa on elänyt ja rellestänyt vuosia ennen lapsia mutta mikään ei tunnu riittävän. Olisiko tuo koulutustausta sitten se juju? Tosin oma isäni oli korkeasti koulutettu ja oli lähes neljäkymppinen meidät saadessaan, ja kyllä meillä silti äiti (uranainen hänkin) teki kotona melkein kaiken. Ap

Kuvauksesi voisi olla omasta tuttavapiiristäni. Meidän ympyröissä on kyllä vähemmistönä ne isät jotka laittavat omat menonsa etusijalle. Perhekeskeisiä isiä joilla silloin tällöin omia menoja, ei todellakaan jatkuvasti. Koulutettua 35+ väkeä olemme.

naiset hoiti lapset ja mies juoksi peurat kiinni ja kävi vähän viljelemässä siementään. Se oli aikoinaan ainoa keino pysyä hengissä ja lisätä omaa geneettistä jatkumoa. Pukit teki enemmän lapsia...

kotitöitä tekevää, lapsirakasta tyyppiä, ei hänestä kyllä sellaista yht'äkkiä tule lasten syntymän myötäkään.



Oma mieheni on ollut yhteen muuttaessamme mm. paljon parempi ruuanlaittaja kuin minä itse, eikä hänelle ole olemassa "naisten töitä" ja "miesten töitä". Lapsirakas hän on myös aina ollut, sen näki heti jo hänen suhtautumisestaan sisarustensa lapsiin. Näillä eväillä ei ollut aikoinaan vaikea arvata, että hänestä tulee myös hyvä isä.



36

kotitöitä tekevää, lapsirakasta tyyppiä, ei hänestä kyllä sellaista yht'äkkiä tule lasten syntymän myötäkään. Oma mieheni on ollut yhteen muuttaessamme mm. paljon parempi ruuanlaittaja kuin minä itse, eikä hänelle ole olemassa "naisten töitä" ja "miesten töitä". Lapsirakas hän on myös aina ollut, sen näki heti jo hänen suhtautumisestaan sisarustensa lapsiin. Näillä eväillä ei ollut aikoinaan vaikea arvata, että hänestä tulee myös hyvä isä. 36

Näin juuri! Mekin (kuten moni meidän tuttavista) asuimme yhdessä 5 vuotta ennen esikoisen syntymää. Kyllä siinä ehti nähdä, millaisesta aineksista mies on tehty. Jos yhdessä asuessamme olisin todennut, että mies jättää jatkuvasti omat likaiset sukkansa olohuoneen pöydälle tai tiskikasa vaan rauhassa kasvaa ilman, että tarttuu tiskiharjaan, niin olisin heivannut pihalle.

Eli, eiköhän viisainta olisi pitää malttia siinä perheen perustamisessa. En ymmärrä, mikä kiire niitä lapsia on saada...

miehet pitää alusta saakka kouluttaa siihen että ollaan tasa-arvoisia, toiset miehet osaavat luonnostaan, toiset ovat oppineet että äiti hoitaa ja siirtävät tämän mallin parisuhteeseensa. Jo alussa ei saa antaa lipsua, kurssia voi korjata myöhemmin mutta se on vaikeampaa. Miehet menevät helposti siitä missä on aita matalin kotitöiden ja lastenhoidon suhteen. Naisilla on usein joku uhrautumisgeeni, oma itse laitetaan syrjään jotta tasapaino ja riidaton ilmapiiri perheessä säilyy, miehet luonnostaan itsekkäämpiä. Minä olen kouluttanut kaksi teinipoikaa ja yhden aikuiseksi saakka pilalle lellityn miehen jonka kotona isä ja pojat eivät tehneet mitään, äiti teki kaiken. Ei saa vaan olla liian kiltti ja antaa periksi naiset.

Minusta on kohtuutonta, että sen lisäksi että nainen hoitaa lapset, pitää vielä ottaa projektiksi "miehen koulutus isäksi" tai hyväksyä vaan "miehen tapa olla isä omalla tavallaan" eli käytännössä se että mies ei ole vanhempi lainkaan. Sitten syytellään naisia kontrollifriikeiksi, mutta jollain kummalla tavalla sekin ettei mies eväänsä lotkauta on naisen vika?!?

eli itellä syynä oli että en kokenut isän roolia omaksi vaikka luulin niin vielä vaimon raskausaikana ja lapsi oli yhdessä haluttu. Vauva syntyi niin pian tuli epämukava tunne että tässäkö se elämä nyt on. Erosin henkilökohtaisen kasvukriisin takia, näin olen kuullut saman tilanteen käyneiltä miehiltä. Lasta en oppinut tuntemaan ja moni sanoo että kadun jälkeenpäin mutta itestä ei tunnu siltä kun en siihen alusta saakka kiintynyt. Miehenä olen vakaasti sitä mieltä että mies ei luonnostaan sovi kotirooliin ja ani harva mies sopii vanhemmaksi. Monesti turhautuminen kohdistuu vaimoon tai näkyy osallistumattomuutena, kun ei haluta myöntää itselle että lapseen kiintyminen ei onnistu ja alkaa suututtaa kuinka lapsi vie kaiken ajan. Harva mies uskaltaa sanoa tämän ääneen.

Toivottavasti lapsesi ei ole poika. Ihmisillä kun on tapana siirtää kotoa opittuja malleja eteenpäin ja taas on seuraavassa sukupolvessa yksi perhe jossa isä loistaa poissaolollaan kun ei ole saanut mistään miehen mallia.

Kuinka vanhan lapsi oli kun heitit pyyhkeen kehään? Puolivuotias? Ei voi kuin haavi auki ihmetellä maailman menoa. Olisi varmaan parasta että naiset pystyisivät lisääntymään keskenään, mitä tällaisilla turhakkeilla "joista ani harvasta on vanhemmaksi" edes tekee...

Meidän perheessä minun harrastukset eivät koskaan ole menneet etusijalle. Kolme lasta on hoidettu alusta saakka yhdessä, on valvottu yöt ja oltu tasapuolisesti pois töistä jos lapsi on ollut kipeä. Vaimon äitiysloman jälkeen minä olin koti-isänä yli vuoden ja hoidin kahta pientä lasta.



Isäksi kasvaminen tapahtuu oman kokemukseni perusteella eri tahtia kuin naisella äidiksi kehittyminen. Se tapahtuu lapsen kanssa olemisen myötä siinä vaippoja vaihtaessa eikä naisen tapaan sillä aikaa kun lapsi on kohdussa tai syntymishetkellä.



Meidän lähipiirissä on paljon samassa vaiheessa olevia lapsiperheitä. En ole sitä mieltä että ap:n kertoma miesmalli olisi mitenkään yleinen. Kyllä meitä osallistuvia isiä on enemmistö.

nimimerkillä: mies taas pois koko viikonlopun, itse ollut yön erossa lapsista vuosi sitten, enkä koskaan koko viikonloppua.