Mua jaksaa ihmetyttää häätouhuissa se, että...
moni hääpari kuvittelee sen juhlansa olevan jotain elämää suurempaa. Siitä tehdään jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää kuin onkaan. Totta kai se sitä onkin sillehääparille mutta ei todellakaan niille kutsuvieraille, kaasoille yms jotka pahimassa tapauksessa joutuvat uhraamaan kohtuuttomasti aikaa häävalmisteluihin kun eivät kehtaa kieltäytyä. Sit on nää jotka ottavat syvään nokkaansa jos joku vieras ei pääse tai halua tulla syystä tai toisesta.Kutsutaan moukkamaisesti vain toinen puolisoista jne...jos ette voi kutsua molempia jättäkää sit molemmat kutsumatta...
Kommentit (71)
enää yksiäkään häitä typerine leikkeineen ja morsiamenryöstöineen.
Jos ei kehtaa kieltäytyä, ongelma on kieltäytymiskyvyttömällä, ei pyytäjällä.
ja pyytää liikaa...ei ole kaikki muumit laaksossa.
Ensin paheksutaan ihmisiä, joille häät ovat iso juttu, ja haluavat toimia sen mukaan, ja olettavat muidenkin toimivan, ja sitten itse väitetään, että on olemassa joku elämää suurempi hääetiketti, jota on vieraita kutsuttaessa ehdottomasti noudatettava.
Ap, kumpaa mieltä olet, häät ovat vain juhla juhlien joukossa, toki tärkeä toisiinsa sitoutuvalle hääparille, vai jotakin sellaista, missä on pakkomielteisesti noudatettava jotain kuvitteellista normistoa, josta ei saa lainkaan poiketa?
Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että häät ovat iso juttu nimenomaan hääparille, koska he siinä tekevät yhden suurimmista sitoumuksistaan elämässään. Muu on sitten vain sitä muuta, jos haluaa pitää isot juhlat aveceineen, niin siitä vaan, ja jos ei, niin ihan sama, mikä ihmeen hinku teillä on vieraiden ihmisten häihin?
vika siinä, että nämä morsiamet ovat katsoneet liikaa tosi-tv -sarjoja, näitä erilaisia kilpailuja ja muita kun tulee nykyisin vähän joka kanavalta. Sieltä on huomattu yhtä ja toista kivaa ja ne kaikki jutut pitää saada sopimaan niihin omiin unelmahäihin -tietysti mieluiten niin, että joku muu toteuttaa ja maksaa ja morsian haukkuu kaiken väärin tehdyksi ja itkee dramaattisesti joka välissä ihan kuin olisi itsekin tv-sarjassa...
Tähän soppaan vielä lisätään suomalaiskansallinen tapa juoda liikaa häissä, niin hyvä tulee!
On karannu käsistä monilla tuo häätouhu. Esim. oma tuttavani, hän sekä miehensä molemmat pienituloisia, hyvä kun ruoan ja vaatteet saavat perheelleen. Järjestivät isot häät kaikkine krumeluureineen, sormuskin maksoi 2000e. Rouva oli niin prinsessaa kyseisenä päivänä, helppohan se oli olla kun muut (molempien vanhemmat) maksoivat kaiken. Häälahjalistan halvin tavara oli 120e ja listaa olisi pitänyt noudattaa ehdottomasti. Ei menty häihin, onnittelukortti laitettiin.
Pointti on se, että häät toki isot juhlat mutta jokin suhteellisuuden taju säilytettävä ja tajuttava että se etiketti ja hyvät tavat menevät sen oman halun edelle! ap
Pointti on se, että häät toki isot juhlat mutta jokin suhteellisuuden taju säilytettävä ja tajuttava että se etiketti ja hyvät tavat menevät sen oman halun edelle! ap
Kuka sinusta on keksinyt, että nimenomaan häät ovat ne ainoat juhlat maailmassa, joiden on aina pakko olla avec-juhlat? Ja miksi niiden pitäisi olla? Noudatatko itse kaikkia asioita, mitä on ikinä mihinkään etikettiin laitettu, vai valitsetko kuitenkin niistä vain järkevimmät ja mukavimmat. Tavatkin muuttuvat, naiset saavat yksin kävellä nykyään kaupungilla, vaikka sinun mielestäsi tietysti sinulla pitäisi olla aina esiliina, eihän omat halut saa mennä hyvien tapojen edelle, eikä tapoja saa muuttaa!
Edelleen ihmettelen, miksi kukaan haluaisi mennä juhliin, missä tietää olevansa vain se pakollinen avec? Itse olen jonkin verran mieheni työn takia joutunut ihan oikeasti olemaan se pakollinen avec, ja minusta se on aika tylsää. Vapaa-ajan menoihin en enää sellaiseksi lähde.
ja eivät ole enää yksittäisiä henkilöitä vaan ME, jos tulee kutsu vain toiselle niin vedetään kokonainen herneenpalko takaraivoon asti.
Ensin valitetaan kun ei molemmat pääse kun toisen on oltava lapsien kanssa, sitten valitetaan kun ei molempia ole kutsuttu, huoh :/
Mietitääs nyt näin: sain kutsun lapsuuden ystäväni (vuosikymmeniä olimme parhaat kaverit) häihin, mieheni ei saanut eikä ollut koskaan tavannutkaan kyseistä paria.
Miksi ihmeessä he olisivat suht pieniin häihin kutsuneet ihmisen jota eivät ole tavanneet?
Morsianhan oli MINUN kaveri ja he halusivat MINUT paikalle, olisiko pitänyt jättää menemättä?
Tuntuu ettei nykyään mitään voida tehdä itsekseen, aina koko perheenä tai vähintään miehen oltava mukana!!! Mihin katoaa se yksilöllisyys??
Minulla oli oikein mukavat häät, näin paljon nuoruudenaikaisia kavereita joiden kanssa olikin sitten paljon juteltavaa ja tuskin miehellä olisi kovin mukavaa ollut kun ei olisi tiennyt mille milloinkin nauramme.
Välillä tuntuu, että vieraat ovat enemmän minäminäminä eikun anteeksi memememe tyyppejä
ja hyviä tapoja. Nykyään ovat vaan "keskenkasvuisten elämysjuhla missä tarkoitus ryypätä ja rellestää"...itse pidän enemmän vanhan ajan juhlista joissa on arvokkuutta enemmän. Tosin muutenkin nykyään se arvokkuus ja tyylikkyys katoava luonnonvara. Arvomaailma köyhtyy ja ihmisistä tulee enemmän moukkia.
eli että se mikä "rentoudessa"saadaan se arvokkuudessa menetetään. Ihan ok jos joku tosiaan haluaa häistään moiset junttijuhlat mutta ei sitten ole enää niin moukkamaistakaan kai vaan jättää menemättä? Mua ei ainakaan kiinnostaisi osallistua johonkin kumminkaiman juhliin mihin ei miestäni ole kutsuttu. Mut on kai sitten kasvatettu vanhanaikaiseen tyyliin kun mielestäni häät ovat juhla joihin kutsutaan pariskuntina jos sellainen ollaan. Ei ne häät ole mitkään firman pikkujoulut kuitenkaan! Vaikka meno nykyjuhlissa monesti sellaista onkin...
ja hyviä tapoja. Nykyään ovat vaan "keskenkasvuisten elämysjuhla missä tarkoitus ryypätä ja rellestää"...itse pidän enemmän vanhan ajan juhlista joissa on arvokkuutta enemmän. Tosin muutenkin nykyään se arvokkuus ja tyylikkyys katoava luonnonvara. Arvomaailma köyhtyy ja ihmisistä tulee enemmän moukkia.
ryypätty ja rellestetty. Ei kai nykyään enää niinkään. Moni tapa häissä on muuttunut, miksi tämä avec-juttu on niin vakava? Varsinkin jos ap muuten paheksuu hääparin halua saada erilaisia juttuja häihinsä. Onko teidän mielestänne morsiammella oltava ehdottomasti musta hääpuku, sekin on ollut suomalaista perinnetta? Vai onko tämä yksi osa etikettiä jollain tavalla hirveän tärkeä muuten?
Voi hyvänen aika näitä nykyisiä morsiamia, pikkuprinsessoja häineen.
Koska häät ovat MORSIAMEN oma päivä, ne saavat olla morsiamen näköiset:
- käytöstavoista piittaamatta he saavat kutsua sinne ketä haluavat (esimerkiksi avioparit ilman puolisojaan, joka on täysin vastoin etikettiä)
- he voivat ystävyyden varjolla langettaa kaikki ikävät hommat kaasoille ja bestmanille ja keskittyä itsensä ehostamiseen
- he voivat hyvällä mielellä laskuttaa kaiken vanhemmillaan, onhan häiden maksajina perinteisesti vanhemmat
- he voivat jopa maksattaa vierailla hääjuhliensa tarjoilut myymällä häihin pääsylippuja ( USKOMATTOMAN RÖYHKEÄÄ)
- he voivat toivoa aivan järjettömän kalliita häälahjoja ja loukkaantua ( ja valittaa av:llä) jos eivät niitä saa
- he voivat loukkaantua mistä vaan ja kelle vaan, onhan heidän tärkeä päivänsä
olevan nyt vaan se avec-juttu. Miten voi yhtä aikaa paheksua sitä, että vanhemmat 'etiketin' mukaisesti maksavat häät, ja paheksua sitä, että 'etiketin' vastaisesti ei kutsuta puolisoineen aviopareja?
Ihmetyttää miten aikuiset? ihmiset "kehtaa" tehdä sen päiväsen shown itsestään naimisiin menon tiimoilta.. Itse en todellakaan halunnut esim. velvoittaa ystäviäni tuhlaamaan kallista aikaansa mun kotkotusten takia, vaan menimme pienimuotoisesti vihille (kirkollinen vihkimys) ja järjestimme sitten ihan itse ja täysin omin rahoin lähimmille suvuille ja ystäville ruokailun/kahvitilaisuuden.
Ihmettelen myös sitä että vanhempien odotetaan maksavan lastensa naimisiinmenohömpötyksistä?! Toki saa maksaa jos haluaa, vastaanottaa jos haluaa, mutta outoa se että pari pettyy jos ei muut maksa..
Tai että petytään vieraiden tuomiin lahjoihin tyyliin "liian halpa lahja, koska jo tarjoilut maksoivat enemmän kuin heidän tuomansa lahja"..
sukujuhla joihin kutsutaan ne sukulaiset ja lähimmät ystävät puolisoineen. Ei niin että kutsutaan ketä huvittaa. Mä kaipaan ihmisiltä tiettyjä tapoja joita nykyään ei pidetä enää arvossa nuorempien keskuudessa. Inhottaa se asenne että voitais toimia ihan miten sattuu huvittamaan yhtään piittaamatta siitä miten se voi esim loukata muita. ja juu toki ennenkin ryypättiin mutta nykyään se hääjuhlakin tuntuu olevan jotain kummallista erikoisuuden tavoittelua ja elämysten kaipuuta.eikö niillä ihmisillä ole muuta elämää? ´Juuri se etiketti pitää yllä hyviä tapoja! Kun se unohtuu tulee ihmisistä todella omanapaisia ja itsekeskeisiä mutta senhän voi jo huomata nykynuorten joukossa. Esim nuoret aikuiset ovat usein hyvin itsekästä sakkia. Itse olen 36v ja olen tämän selkeästi huomannut jo työelämässä. Töissä palloillee nuoria jotka luulevat etteivät säännöt ja tietyt tavat koske heitä koska niitä ei huvita noudattaa. ap
Toki siinäkin kannattaa pitää mielessä se kohtuus eli ei maksateta kaikkea idioottimaisuuksia vanhemmilla! Se juuri on sitä hyvien tapojen noudattamista! ap
Jos mä en ole koskaan tavannut esim kaverini puolisoa tuskin se kaveri on niin läheinen että haluaisin kutsua hänet häihini.Vai onko kyse siitä että häihin pitää saada mahdollisimman paljon porukkaa jotta häät olisivat mahdollisimman näyytävät ja sais paljon lahjoja? Siltä alkaa vaikuttaa...ohis
syy oli se että mun veljeni sattui menemään samana päivänä naimisiin. Tosin teki sen vain maistraatissa joten kaverini mielestä mun olis tietty pitäny arvottaa kaverin juhlat korkeammalle ja jättää veljen pienet kahvikekkerit väliin. Samainen morsio paheksui kun emme olleet valmiita maksamaan kunnolla hänen polttareistaan.Samaa mieltä oli kaasonsa joka sanoi mulle ettei mun sit tarvi tulla ollenkaan kun en ole valmis maksamaan 50 euroa niistä polttareista...ei ollu varaa ei kun olin kotona hoitovaalla. Että ei ole kaikilla morsioilla kaikki intiaanit kanootissa!
"mä voin tehdä mitä lystään kun on kyse MUN suuresta päivästäni"...sen varjolla voi heittää hyvät tavat romukoppaan. Olisi eräille syytä kyllä yrittää palautua maan pinnalle sen suuren päivänsä kanssa.