Mua jaksaa ihmetyttää häätouhuissa se, että...

eikä kyse ole huonosta itsetunnosta (käyn monissa eri paikoissa ilman siippaani) vaan kyse on siitä että kokisin sen epäkunnioittavana kjäytöksenä miestäni kohtaan. Häissä sentään ollaan juhlimassa sitä avioliittoa joten miksi juhlistaisin moisen moukan liittoa kun hän ei osaisi kunnioittaa minunkaan. Jos taas saisin kutsun työporukkaan kuuluvan (ei niinkään ystävän) häihin voisin siellä käväistä mutta tuskin jäisin pidemmäksi aikaa. En muutenkaan tajua miksi joku kutsuisi koko työporukkansa vains en takia kun ollaan samassa paikassa töissä!

Jos kyse siis avopuolisosita niin miten on mahdollista että olet muka läheinen serkkusi kanssa mutta hänen avokkinsa sulle vieras? Taitaa kuule läheisyytenne olla kauan sitten kuopattu juttu :D

intoillut häistä. Kyllä ne ovat nykyisin morsiamen oma prinsessajuhla, ikävä kyllä.

mikä lienee tuli nyt selväksi ettet pitänyt riittävän arvokkaansa vieraana. No ehkä ajan kanssa sitten hänkin saa osoittaa jollain tapaa että sinäkin haluat tutustua häneen ja sitten pohdit että kelpaako.

ja jättää hänen uuden/vanhan puolison kutsumatta.

Jos kyse siis avopuolisosita niin miten on mahdollista että olet muka läheinen serkkusi kanssa mutta hänen avokkinsa sulle vieras? Taitaa kuule läheisyytenne olla kauan sitten kuopattu juttu :D

Silti voi mielestäni olla läheinen jonkun kanssa, onhan meillä jo yli 30 vuoden historia takana! Suurin osa suvustani/mme asuu eri paikkakunnalla kuin me, pitääkö heihin katkaista välit kokonaan??

Ja sanalla puoliso tarkoitan myös tyttö- ja poikaystäviä. Kun emme olleet vielä naimisissa, niin käytin myös miehestäni nimitystä puoliso. Tässä iässä nuo tyttöystävät ja poikaystävät kuulostaa joskus hassulta.

kutsuin ystävämme puolisoineen omiin häihimme, vaikka kaikkia puolisoita en ollut edes tavannut. Ajattelin että osaavat itse arvioida haluavatko lähteä mukaan jos eivät tunne ketään muita kuin puolisonsa. Työkavereita kutsuttiin myös, mutta heidän puolisoitaan ei. Siinä kulkee mun raja. Eikä voisi vähempää kiinnostaa mitä puolisonsa tykkäsivät kun ei lähetetty avec-kutsua.

jotka menee ensin maistraatissa naimisiin kun on lapsi tulossa (tai kun on rahaa vähän tai toinen ei kuulu kirkkoon).



Sitten muutaman vuoden päästä leikitään häitä eli haetaan siunaus kirkosta ja pannaan hääpuvut päälle ja on lahjalistat ja sormukset ja pidetään leikkeineen päivineen juhlat.



Ja pari on jo oikeasti vihitty:D



Mutta tuosta avec-kutsusta. Mun mies kutsuttiin serkkunsa häihin. Hän ei lähtenyt, koska minua, siis hänen aviovaimoaan ei kutsuttu. Sanoi, että jos hänen vaimonsa ei kelpaa häihin niin ei tarvitse edes odottaa onnittelukorttia.

Mutta joillekin on niin vaikeaa asettua toisten asemaan, ja käsittää että jotkut haluavat häihin vain ihmisiä jotka oikeasti tuntevat!



Ja kyllä; joillakin on se tapa, että sinun kaverisi ovat minun kavereita, eli ei ole yhtään omia ystäviä. Mutta meillä menee niin, että ei minua edes kiinnosta kaikki miehen kaverit, eikä häntä minun kaverit, puhumattakaan em. puolisoista.

Miksi minä väkisin tunkisin kalastumatkalla mukaan, kun en kalastamisesta pidä? Miksi mies tunkisi itsensä mukaan shoppailumatkalle, kun hän ei todellakaan kaupoissa kiertämisestä nauti?

Mielummin teemme ystävien kanssa sitä mistä nautimme (koska töiden/välimatkan/ym. vuoksi kaikkia ei edes kovin usein näe) ja sama juttu miehellä. Ja tästä syystä me harvoin istumme iltaa tmv. vaan olemme jossain menossa ystävien kanssa.



Ja suoraan snaottuna, en ymmärrä sitäkään, että minun pitäisi kovin syvällisesti tutustua miehen kaverin puolisoon tai miehen minun kaverini puolisoon, JOS ei mitään yhteistä ole. Ja tuon yhteyden joko löytää tai ei löydä parin tapaamisen aikana. Jos toinen jauhaa jokkiksesta ja toista kiinnostaa kalastus ja muuta puhuttavaa ei löydy, niin tylsäähän tuo on. Miksi siis pitäisi väkisin tutustua ja nähdä isommalla porukalla, jossa kaksi nauttii ja kaksi kärsii?



Ja tottakai meillä on myös hyviä ystäväpariskuntia/-perheitä, mutta kaikkien kanssa ei vaan synkkaa, eikä tarvitsekaan. Joten ymmärrän ihan hyvin ettei joku miehen lapsuudenkaveri kutsua minua häihin, ja luojan kiitos mieheni on sen verran fiksu ettei hänkään tuosta loukkaannu. Ja sama toisinpäin.



Niin, ja onnittelukortin lähetämme aina jos minä/mies/me emme pääse jostakin syystä häihin.

Ei meilläkään perhe, suku ja ystävät elä missään yhdessä symbioosissa, elämä on niin monihaaraista. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa ratkaisua.



T: minä, joka olen yrittänyt selventää sitä, miksi aina kutsut eivät ole avecillisia (jätin serkun puolison kutsumatta)



Ps. Tuo serkun puoliso oli vain yksi esimerkki, oli niitä muitakin parittomia häissämme, mutta niistä en jaksa edes alkaa jauhaa... :)

Mielestäni on kohteliasta kutsua puoliso, jos tämän puolison on tavannut ja jotenkuten tuntee. Jos puolisoa ei ole ikinä tavannut, ei sitten. Ja edelleen rajan vedän siihen, että ollaan naimisissa tai kihloissa tai asuttu yhdessä muutamaa kuukautta enemmän. Pääsääntöisesti naimisissa oleville puolisoille kuuluu kutsu etiketin mukaan, ei tyttö- tai poikaystäville tai avokeille, jos nyt etikettiä halutaan tähän väkisin vetää mukaan.



Silti vielä muistuttaisin, että kutsuja päättää, keitä kutsuu, ja jos harmittaa, että kutsu ei koskenut puolisoa/lapsia/koiraa/mummoa, niin aina voi sanoa kohteliaasti ei kiitos. On jotenkin huvittavaa kuunnella hyvistä käytöstavoista ja etiketeistä, kun samalla kuitenkin laitetaan välejä poikki, kun loukkaannutaan kutsusta. JOs ihan oikeasti haluatte puhua tavoista ja etiketistä, niin siihen kutsuun vastataan kohteliaasti ja se siitä. Mentiin paikalle tai ei. Kaiken maailman raivoamiset ja soittamiset haukkumisineen ja vaatimuksineen on noloa - nolompaa kuin se, että joku ei ole kutsunut koko "perhettä".



Ja vielä korostan sitä, että "perhe" on nykyään aika joustava käsite, ja jos etiketistä puhutaan, niin vain aviopuolisot ovat niitä oikeutettuja saamaan kutsu avecina. Noloa on sekin, että eräällä korkeassa asemassa olevalla tutullani oli vuosikymmeniä rakastajatar, jota sitten toi avecinaan firman juhliin. Vaimo kelpasi mukaan sukutapahtumiin. Tämä mies käsitti siis perheensä vähän laajasti, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän muiden pitäisi tajuta, kenet hän milloinkin haluaa juhliin mukaan.