Antaisitteko 8-vuotiaittenne olla jatkuvasti lomilla ja viikonloppuina
poissa kotoa aamukymmenestä iltayhdeksään vailla mitään tietoa heidän olinpaikastaan? Muutamalla lapsen kaverilla tällainen käytäntö, saavat ruokaa kotonaan jos sattuvat olemaan ruoka-aikana kotona (90 prosentissa tapauksista eivät ole), muuten luotetaaan siihen, että kavereilla saa syödä. Kännykät ovat yleensä rikki tai niitä "ei ole pitkään aikaan löytynyt", mutta eivät soi koskaan silloinkaan kun ovat poissa kotoa aamusta iltaan.
Kommentit (12)
Enkä ole antanut. Ei ole vielä 15-vuotiaskaan omilla teillään vaan aina tiedän, missä menee ja kännykällä saa kiinni. Ja kotona ruoka-aikana ellei ole erikseen muuta sovittu.
Meille saa tulla ja kavereille saavat mennä siten, että on sovittu, että kavereiden vanhemille varmasti sopii. En halua, että kulkevat tuolla vielä itsekseen. Eivät tosin itsekkään ole osoittaneet mitään mielenkiintoa moiseen.
Ja ajatelkaa, minä olen vielä yh :) ja silti näin.
Tuohan on ihan heitteille jättöä! Mun 8v tyttöni kun lähtee niin kertoo tasan tarkkaan mihin menee ja jos menee pihapiiriä pidemmälle ottaa puhelimen mukaan. Soitan hänelle kun meillä on ruoka-aika ja tulee kotiin silloin syömään. ei muutenkaan luhnustele koko päivääjossain vaan on kotosallakin kun touhutaan perheen kesken. Voisin kuvitella tuollaista sitten teini-iässä mutta en nyt.
mutta aina jollainlailla pitää kartalla olla
sillä erotuksella, että tiedän missä ovat :) ja juu, syövätkin kotona, ellei toisin ole sovittu.
kodin ja mummolan välillä. Meiltä kotoa matkaa mummon luokse on n. 400 metriä.
Pari kertaa on kuitenkin sydän hypännyt kurkkuun kun minä olen olettanut lapsen olevan mummolla ja mummo on olettanut lapsen olevan kotona. Silloin piti soitella joka ikinen lapsen kaveri läpi. Nykyään ei näitä enää satu kun muksun saa puhelimella kiinni.
..tuo ap:n kuvailema 8-vuotiaan elämä. Oma 8-vuotiaani saa oleilla vapaasti kavereilla ja ulkona, mutta siten, että tiedän missä hän on. Ja ruoka-aikaan on tultava kotiin ja myös illalla klo 8 mennessä. En antaisi notkua kavereilla loputtomiin, en itsekään jaksaisi höösätä lapsen kavereita meillä tuntitolkulla putkeen. Lapset asuvat kuitenkin täällä lähistöllä ja voivat ihan hyvin mennä kotiin syömään jne.
Heitteillejättöä on, mielestäni.
Meilläkin asuu mummu lähellä (alle 500 m), mutta tiedotus pelaa, eli tiedän milloin lapsi lähtee sinne ja milloin tulee kotiin, ja mummu tietää samat asiat.
Kavereilla ei saa ees olla niin pitkään kerrallaan, ellei ole erikseen sovittu esim. yökyläilystä.
Ja ruoka-aikaan pitää olla kotona, ellei poissaoloon ole erityisen painavaa syytä.
Rajat on rakkautta ja rajoista tulee turvallisuus.
täälläkin lapsen kaverit majailee meillä vaikka koko päivän ilman että vanhemmat soittelee perään. Syö meillä mutta koskaan ei ole minkäänlaista vastavuoroisuutta, ts. jos lapseni on joskus heillä ja soitan hänet kotiin syömään - tämä kyläpaikan lapsi saattaa tulla myös meille syömään! Miksei syö kotonaan, en tajua!
Oma lapsi on niin kiltti että antaisi tarvitsevalle vaikka paidan päältään niin perustele siinä sitten miksei naapurin Nico-Petteri saa syödä meillä ihan joka päivä...
vanhempien ja lasten kesken kun eivät tunnu yhdessä viihtyvän. (v kuitenkin aika pieni vielä ja varmasti kaipaisi huolehtivia ja kaipaavia vanhempia :( sehän ei tarkoita etteikö saisi kavereiden kanssa olla mutta kyllä luulisi olevan vielä tärkeää se perheen yhteinenkin aika :(
ap.