Opettaien työn raskaudesta

Miehelläsi on opettajaksi tavallista korkeampi palkka. Ehkä hän myös menee työssään siitä, missä aita on matalin? Opettaja voi tehdä perusteellista työtä, kehittää opetustaan, välittää oppilaistaan jne. tai toistaa vanhoja kuvioita piittaamatta, kenen opettaja on. Palkkaan se ei vaikuta. Olen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, eikä palkkani ole tuota luokkaa ylitunneista huolimatta. Pidän työstäni, enkä ole valinnut sitä palkan perusteella. Olen kutsumusammatissa, jossa saan käyttää lahjojani monipuolisesti ja pääsen lähelle nuoria ihmisiä. Rakastan lukemista, ja iso osa työstäni on sellaista, että voisin tehdä sitä harrastukseksi. Työni laatuun voin vaikuttaa paljon. Mieheni on insinööri. Hänen palkkansa on paljon omaani suurempi. Hän ei erityisemmin pidä työstään. Lastemme mielestä minä teen enemmän työtä, koska teen paljon työtä myös kotona. Luen opiskelijoiden tutkielmia ja portfolioita, teen sähköistä oppimateriaalia jne. Olen palkkani ansainnut kyllä ihan perustyöpanoksellakin. Tosiasia on myös, ettei kuka tahansa pystyisi työhöni. Kykenen suunnittelemaan kokonaisuuksia, joissa todellinen oppiminen on mahdollista ja hauskaa. Osaan reagoida nopeissa opetustilanteissa. Olen hyväntuulinen ja innostava sekä pidetty opettaja. Työni on älyllisesti vaativaa ja intensiivistä - enkä vaihtaisi sitä.

*reps*



Eiköhän ole ihan selvää, että osalle on rankkaa, osalle ei ja paljon on opettajia siltä väliltä.



Ja opettajat sinällään ei vaadi, että lomia pitää olla niin ja niin paljon, että jaksaa, mutta kun niitä loma on, miksi niitä poiskaan antaisi?

Monelle voi yksi peruste valita opettajan ammatti olla juuri se, että työhön kuuluu loma-ajat, jotka helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista. Se on ihan ok.

Minä olen tehnyt pitkiä (1v) sijaisuuksia epäpätevänä opettajana. Palkkaa taisin saada reilu 2000€/kk. Palkassa siis todella näkyi epäpätevyyteni, vaikka käytännössä toimin yhtä vastuullisesti kuin kuka tahansa ope. Kyllä työ on henkisesti rankkaa,mutta kyllä minä koin työajat ja lomaedut mahtaviksi.

Ja on ihmisiä, joilla menee yksinkertaiseenkin työhön hirveä aika ja panostus, kun joku lahjakkaampi heittää vasemmalla kädellä. Ei opettajan työ tuosta eroa: jotkut tekee paremmin, jotkut huonommin. Jotkut on lahjakkaampia ja tehokkaampia, ja toisilla menee taas tajuton aika ja energia työn hoitamiseen.



Siinä ap olet oikeassa, että opettajan työkin voi olla ihan jees ja palkka kohdillaan. Mun vanhemmat on opettajia (tai oikeastaan eläköityivät vuosi sitten) ja kumpikin on tosi pettyneitä siihen, mitä veljen kanssa tehdään ja kuinka paljon rankempaa se on kuin opettajan työ pitkine lomineen. Lisäksi ihmettelevät, että "eikö noi palkat yksityisellä olekaan suurempia, kun opettajatkin tienaa yhtä paljon..." Nykyään heidän katsantokantansa on, että opettajan työ on oikein hyvä ja turhaan valittavat, kun vertaa yksityisen koulutettuihin asiantuntijoihin ja niiden tulospaineeseen. Suosittelevat meitä kovasti harkitsemaan vielä alanvaihtoa.

mun työ esim on toiselle ihan helppo nakki mutta mun päälle se ei oo sopivaa mutta en mä palkasta valita vaikka onkin vaan 1800€ ja se on erikoisliikkeen myyjäll jo hyvä palkka maaseudulla koska taulukon mukaan se ei tuosta enää juurikaan tule nousemaan.



Lomia on 5 viikkoa vuodessa sais tietty olla enemmän, mukavintahan sitä varmaan useimpien mielestä olis olla enemmän lomalla ja vähemmän töissä ja saada silti saman verran palkkaa?

muustakin työstä. On totta, että opettajan työ on muuttunut paljon raskaammaksi ja velvollisuudet lisääntyneet. Ei sovi silti unohtaa, että sama on tapahtunut kaikissa töissä. En usko, että Suomessa on montaakaan työtä, joka ei olisi muuttunut raskaammaksi viimeisen 20 vuoden aikana.

Toisen työ näyttää helpolta. Ja usein menee samaan pinoon ihan eri tavaraa. On eri asia opettaa esim. matematiikkaa tai äidinkieltä.

Jotkut tulevat tunnille täysin valmistautumatta ja kysyvät oppilailta, mitä tänään tehtäisiin. Sitten oppitunti vietetään etsien sopivia työvälineitä tmv.



Toiset tekevät oppimateriaaleja ja suunnitelmia ja miettivät miten saisivat asiat kenellekin parhaiten opetettua. Eli istuvat illat työn ääressä.



Suurin osa varmasti sijoittuu johonkin välimaastoon.

Mieheni on kieltenopettaja ja todella hyvä ja pidetty työssään. Hän valmistelee tunnit hyvin, mutta toisaalta on nopea valmistelemaan niitä. Tekee paljon omaa oppimateriaalia.



Opettajan työssä mieheni näkee muihin töihin verrattuna henkisesti erittäin helpottavana sen, että työtä saa tehdä itsenäisesti, itselleen sopivalla tavalla. Ylemmältä taholta työhön ei puututa, kunhan oppilaat ja heidän vanhempansa ovat tyytyväisiä. Näin on hänen kohdallaan aina ollut.



Vierestä mieheni seuraa kauhuissaan, miten yksityisellä sektorilla saa tämän tästä vähemmän rakentavaa palautetta, joskus syystä ja useimmiten syyttä. Nyt en siis puhu itse saamastani palautteesta vaan työpaikallani muihin henkilöihin kohdistuvasta. Ei kuulemma kestäisi viikkoakaan minun työpaikallani.



Mieheni mielestä on täysin opettajasta kiinni, kuinka kuormittavaksi ja raskaaksi työ muodostuu. Luokassa vallitsee sellainen ilmapiiri, millaisen opettaja sinne luo.

takaa hyvää lopputulosta. Joku voi suunnittelemattakin vetää paljon parempia tunteja kuin se toinen, joka puurtaa niiden kanssa illat. Tai joku toinen tekee yhtä hyvät suunnitelmat tunnissa kuin toisella menee viisi tuntia.



Ihmisten kyvyt ja taipumukset on niin vaihtelevat ja opettajiksikin (kuten kaikkiin ammatteihin) hakeutuu ihmisiä, jotka ovat täysin väärällä alalla. Omalta kouluajalta on esimerkki meidän bilsan opettaja: hiljainen hiiri, aivan huippupapereilla valmistunut, opetusharjoittelusta korkeimmat arvosanat jne. Teki aivan mahdottomasti töitä kaikkien hienouksien mukaan valmistellakseen laadukasta ja hyvää opetusta. Lopputulos oli aivan pannukakkutunnit johtuen ko. opettajan kyvyttömyydestä käsitellä teinejä ja hiirimäisestä tavasta esittää asiat. Sitten vaihtui ope, tuli toinen, joka otti rennosti ja tunteja tuskin suunnitteli edes murto-osaa tuosta edellisestä. Silti kaikki sujui ja biologiakin oli paljon kiinnostavampaa.

paljon minimitunneilla?? En tiedä ainettasi, mutta oletetaan, että opetusvelvollisuus on vaikka 22, niin sinulla jää joka viikko 18 tuntia tuosta 8-16 ajasta tehdä niitä muita töitä. Etkö muka pysty kokeitakin tuossa ajassa tarkastamaan? Kymmenen vuoden jälkeen luulisi tuntienkin suunnittelun olevan jo vähän helpompaa kuin 1:1 eli pidetty tunti= kaksi tuntia työtä.



Tottakai opettajalla on muitakin velvollisuuksia, mutta tuntuu uskomattomalta, että joku joutuisi minimitunneilla tekemään noin pitkiä päiviä. Kannattaisiko tarkastaa työskentelytapoja? Ammatissa kuin ammatissa saa kyllä menemään tolkuttomasti aikaa pientenkin asioiden tekemiseen... Se on kokonaisuuden hallintaa osata tehdä asiat niin, että hommat tulee hoidettua ja samalla jättää turhan puurtamisen pois!

Itse tavallisen isohkon lähiökoulun opettajana olen kyllä saanut niin paljon "ei-rakentavaa-palautetta" ja joutunut seuraamaan sivusta myös kollegoihin kohdistuvaa loanheittoa (siis vanhempien taholta), että huh huh... Monet sanovatkin, että kyllä oppilaiden kanssa vielä jaksaa (vaikka saattavat yläkoulussa hekin olla TODELLA haastavia, ryhmät on isoja jne.), mutta että ne vanhemmat saavat tosissaan miettimään alanvaihtoa.



Ja kyse ei ole siitä, että minä tai kollegani oltaisiin jotain hulluja haahkoja ja nipoja, vaan saman päivän aikana voi tulla palautetta siitä, että miksi opettaja ei vaadi tarpeeksi kokeessa ja siitä, että opettaja vaatii liikaa. Jne. jne. Ja tämä siis vanhemmilta. Oppilaiden kanssa asioista selviää onneksi puhumalla, mutta vanhemmat jotka päättävät purkaa jotain muita ahdistuksiaan kouluun, ne on jotain hirveää ja niihin keisseihin menee välillä ihan tuntitolkulla aikaa päivässä. (Mutta ap:lle vielä sitten sekin mietittäväksi, että kertooko opemiehesi sulle kuitenkaan ihan kaikkea, mä en ainakaan jaksa vuodattaa kaikkia työpäivän ongelmakohtia kotona, joten mieheni saattaa hyvin ajatella, etten työssäni ainakaan usein erityisen hankalaa porukkaa kohtaa).

samaa asiaa olen itsekin monta kertaa pohtinut. Itse en ole opettaja, mutta ystävä- ja perhepiirissä heitä on. Monenlaisia mahtuu jo siihenkin joukkoon.

Muutaman kerran on ollut puhetta toistemme ammateista, ja tämä on yksi iso asia joka on aina noussut esiin. Yksityisellä sektorilla on aivan toisenlaiset paineet johtuen tulos- ja kvartaaliajattelusta. Mahdollisimman pienellä väellä yritetään tehdä aina vaan parempi tulos kuin edellisellä kvartaalilla.

Ja esim. omassa työpaikassani on viimeisen kahden vuoden aikana käyty neljät yt:t. Joka kerta on käynyt niin että omat työt ja vastuut ovat lisääntyneet. Työskentelen it-alalla ja ratkon päivittäin asiakkaiden ongelmia. Asiakkaat eivät ole yksityisiä vaan teollisuusyrityksiä. Ja töitä tehdään kelloon katsomatta jos on "tilanne päällä".

En oikein ymmärrä sitä miksi opettajat niin kovasti mainostavat työnsä raskautta. Jotenkin se alkaa kääntyä jo itseään vastaan. Joillekin se varmasti on raskasta, mutta niin kai jokainen ammatti on. Ihmisestä itsestään se on kiinni miten työnsä kokee.

on päivän sana. Tuntuu, että nykyään ollaan niin antamassa aina palautetta, vaikkei se oikeasti ole tarpeenkaan aina. Jos tilanne on paha, on palaute paikallaan. Muuten se aina loukkaa pohjimmiltaan, aiheuttaa ahdistusta jne. En ymmärrä, miksi aikuisen ihmisen pitää olla aina valmis ottamaan "rakentavaa palautetta". Vastustan tätä palautteenantokulttuuria.



Sama koskee esimerkiksi päivähoitajia. Itse olen ottanut sen linjan, että pienet asiat menee ohi ja vain isot nostan pöydälle. Ja eipä tarvinnut esim. pph:n kanssa neljän vuoden aikana kertaakaan "antaa palautetta". Miksi olisi tarvinnut? Ei ikävää palautetta saa kermalla kuorrutettua koskaan niin paljoa, ettei se loukkaisi. Ja miksi haluaisin loukata pph:ta jostain pienestä asiasta, kun hoito oli kokonaisuudessaan loistavaa ja mistään isoista asioista ei ollut kyse?



Sama työelämässä muuallakin. Miksi ihmisen pitää antaa itsensä jatkuvasti alttiiksi kritiikille ja yrittää kehittyä jonkun toisen käskystä? Ei se ole aikuisille ihmisille luontaista. Me olemme, mitä olemme. Itseasiassa tälläinen palaute-kehittymis -tyyli on just niitä asioita, miksi ihmiset palaa loppuun töissä.

Itse tavallisen isohkon lähiökoulun opettajana olen kyllä saanut niin paljon "ei-rakentavaa-palautetta" ja joutunut seuraamaan sivusta myös kollegoihin kohdistuvaa loanheittoa (siis vanhempien taholta), että huh huh... Monet sanovatkin, että kyllä oppilaiden kanssa vielä jaksaa (vaikka saattavat yläkoulussa hekin olla TODELLA haastavia, ryhmät on isoja jne.), mutta että ne vanhemmat saavat tosissaan miettimään alanvaihtoa. Ja kyse ei ole siitä, että minä tai kollegani oltaisiin jotain hulluja haahkoja ja nipoja, vaan saman päivän aikana voi tulla palautetta siitä, että miksi opettaja ei vaadi tarpeeksi kokeessa ja siitä, että opettaja vaatii liikaa. Jne. jne. Ja tämä siis vanhemmilta. Oppilaiden kanssa asioista selviää onneksi puhumalla, mutta vanhemmat jotka päättävät purkaa jotain muita ahdistuksiaan kouluun, ne on jotain hirveää ja niihin keisseihin menee välillä ihan tuntitolkulla aikaa päivässä. (Mutta ap:lle vielä sitten sekin mietittäväksi, että kertooko opemiehesi sulle kuitenkaan ihan kaikkea, mä en ainakaan jaksa vuodattaa kaikkia työpäivän ongelmakohtia kotona, joten mieheni saattaa hyvin ajatella, etten työssäni ainakaan usein erityisen hankalaa porukkaa kohtaa).

tällainen hankala vanhempi... Pojalla on kahdella eri testillä todettu ja diagnosoitu lukihäiriö, mutta yläasteella se ei vaan tahdo kaikille opettajille mennä jakeluun. Tukitoimia ja helpotuksia on saanut vaatia ja vaatia ja vielä kerran vaatia. Se on tiedätkö ollut myös meille vanhemmille todella kuluttavaa, mutta olen päättänyt että periksi en anna.

Tässä ei ole mitään epäselvää, testit on tehty ja tulokset selkeät ja opon sekä erityisopettajan ja vielä rehtorinkin mukaan tukitoimet pitäisi tulla aivan automaattisesti.

Useimmat opettajat näin toimivatkin, mutta sitten on pari näitä "jääriä" jotka eivät asiaa tahdo syystä tai toisesta huomioida.

Heidän mielestään olen varmaan juuri tällainen kuin kuvailit :)

Liittyisikö siihen, että täällä on avattu monta ketjua, joissa arvoisat ap:t kauheasti ihmettelee, miksi opettajilla on lomaa. Työ (niin lasten koulutyö kuin opettajien työ) on raskasta, joten lomaa tarvitaan. Saathan säkin sitä paitsi ylitöistä vapaata (saldovapaista kuuluvat ihmiset puhuvan), joten ehkä mä opettajana olen nyt sitten saldovapailla. Joulukuussa paiskin pitkiä päiviä ja pari työntäyteistä viikonloppua, että sain kaiken korjattua ja arvosanat annettua.



Ja kummasti tuntuu näitä ei-opettajia palstalla riittävän nyt, kun eikös teidän pitänyt olla töissä! Ei opettajat ainakaan työpäivän aikana voi netissä istua toisten ammattien raskauksista tai ei-raskauksista kiistelemässä!

kirjoitat, että "tosiasia on myös, ettei kuka tahansa pystyisi työhöni". Tämä on tässä asiayhteydessä täysin epäoleellinen argumentti, sillä juuri kenenkään työhön ei "kuka tahansa" pystyisi - ei sillä ole mitään tekemistä alkuperäiseen aiheen kanssa eli työn raskaus versus lomien pituus. Luulisi, että nimenomaan äidinkielen ammattilainen ymmärtäisi argumentoinnin profiilin?



Työn vaatimukset ovat alalla kuin alalla muuttuneet yhä enemmän asiantuntijatehtävien ja henkilökohtaisen soveltuvuuden painottamisen suuntaan. Jopa vaikka niinkin yksinkertaisena yleisessä mielipiteessä pidetty kuin marketin kassan työ sisältää runsaasti tilannetajuvaatimusta, aggressiivisten ja päihtyneiden asiakkaiden kanssa toimeen tulemista ynnä muuta, joka ei kavennu pelkkään kasssakoneen näpyttelyyn.

En itse ole kassa, työskentelen asiantuntijatehtävissä noin 2000e kuukausipalkalla. Itse olen työhönbi tyytyväinen, vaikka lomaa onkin vain normaali määrä. Siihen en ole tyytyväinen, että opettajien lomaa perustellaan työn raskaudella VERRATTUNA muihin asiantuntija-ammatteihin. Sen sijaan sitä voidaan perustella muilla syillä, joihin en tässä yhteydessä ota kantaa.

Ryhmänohjaajan työt ja erillistehtävät ne imevät mehut kokeneestakin konkarista. Kesälomasta puolet menee seuraavan vuoden suunnitteluun ja hankintoiden valmisteluihin, kaikille opeille ei näitäkään tule.

Ei se, että jotkut ovat yhteydessä ihan pähkähulluista jutuista ja syyttävät ja raivoavat ties mistä, tarkoita sitä, etteikö asiasta saisi olla yhteydessä.