Opettaien työn raskaudesta

ihminen, joka ei ollut kai päivääkään ollut opena, päätti muuten vain kadehtia opemiehensä lomia. (Ja ehkä on vähän kade, kun miehellä työkavereina ihania naisopeja? Jos meinaan se mies on oikeesti niin hyvä ope kuin ap kertoi, luultavasti sillä on aikamoinen ihailijahovi koulussaan niin opeissa kuin tyttöoppilaissa.)



Joten jos vaan ne saa sanoa jotain, joilla on viis vuotta pätevänä oloa sekä opena että muuna ammattilaisena, ei taida kauhean moni pystyä vastaamaan. Ja vissiin vielä pitäisi olla yhtäaikaa ollut sekä luokanope, aineenope että ammatinopettaja...

ne vähän hiljaisemmat (=ei parhaat mahd. sosiaaliset taidot) ja johonkin yhteen aineeseen (esim. kielet) hurahtaneet tytöt. Sosiaalisesti lahjakkaat ja muutenkin akateemisesti laaja-alaisemmin lahjakkaat hakeutuivat juuri lääkäreiksi, juristeiksi, DI:ksi jne.

eivät opettajiksi. Minä uskon, että opettajat eivät ole ihan niin suurella kapasiteetilla varustettuja, kuin näihin vaikeampiin ammatteihin (valintakokeet, opiskelu) hakeutuvat eivätkä myöskään ole muuta työtä tehneet, joten eivät voi tietää työelämän kuormittavuudesta yleisellä tasolla.

Voiko joku oikeasti olla tätä mieltä?!

Lääkäreitä ei todellakaan voi pitää automaattisesti "akateemisesti lahjakkaina", sehän on ammattitutkinto joka ei vaadi lainkaan omaa ajattelua! Työtä se toki vaatii, ja vastuullisuutta.

Joka ikisessä ammatissa on enemmän ja vähemmän lahjakkaita, niin lääkäreissä, insinööreissä kuin opettajissakin.

Silloinhan tämä vertailu olisi OIKEAA vertailua, eikä mutuun perustuvaa. Esim 5 vuotta muulla alalla niin johan olisi kokemuksen tuomaa luotettavuutta vertailla!

yksityisellä töissä, ennen kuin aloin opetustyöhön. Entinen työni ja nykyinen työni kuormittavat eri tavalla: yksityissektorin työskentelyä leimasi tuloshakuisuus ja jatkuva kiire, opetuspuolella taas oppilaiden erilaiset tarpeet. Se oikeastaan yllättikin, että opetustyössä joutuu laittamaan niin paljon omaa itseään likoon. Ei se mene niin, että valmistelet tunnit, pidät ne ja arvioit. Joutuu myös käsittelemään paljon tunne-elämän juttuja, johon en varautunut.

Mutta kyllähän opettajan lomat olisi kelvanneet yksityispuolellakin. Mutta niin kuin jo tiedättekin... Ammatinvalintakysymys.

Olen toiminut yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana kohta 10 vuotta. Työni oli mielekästä ja hauskaa ensimmäiset vuodet, vaikka tein kaikki opetusmateriaalit itse ja suunnittelin tunteja jokaikinen viikonloppu. Viikolla tein töitä koululla 8-16 ja iltaisin vielä pari tuntia. Kesälomat tuntuivat pitkiltä, ja ehdin hyvin palautua arjen rankkuudesta niiden aikana. Muutosta on tapahtunut viimeisen 4-5 vuoden aikana. Oppilasaines on yhä epätasaisempaa. Alakoulun jälkeen hallussa ei ole kirjoittaminen, ei tiedetä, mikä on esseevastaus, ei osata vastata kysyttyyn kysymykseen eikä löydetä vastausta tekstistä. Luokassa joka toisella on diagnoosi, joka vaikeuttaa työtäni. Jokaikisessä luokassa on ainakin yksi "ongelma"vanhempi, joka parhaimmillaan kyllä ajaa lapsensa etua hiukan liioitellen, huonoimmillaan häiriköi täysin kohtuuttomasti opetusta jatkuvalla ohjeistuksellaan, miten hänen lapsensa kanssa pitää toimia, miten lapsi ei saa istua näiden vieressä ja miten lapselta ei saa kysyä näitä asioita kokeessa.



Työhön on tullut lisänä entistä laajemmat yhteydenpidot vanhempiin. On vanhempainvartteja, lv-tunteja, teemapäivä, avoimia ovia - näitä on toki järjestetty vuosikaudet, mutta nyt näiden oikeasti haasteellisten oppilaiden vanhemmilla on paljon enemmän asiaa. Opettaja harvoin saa tehdä työtään rauhassa. Vanhemmat soittelevat iltaisin siitä, mitä koulussa on tapahtunut. Juuri ennen joulua kollegani pyysi oppilasta ottamaan lippiksen pois päästään joulujuhlassa. Oppilas ei suostunut, joten kollega otti lippiksen itse. Illalla vanhemmat soittavat rehtorille, kun oppilas oli kertonut kotona, että opettaja oli repinyt lippiksen hänen käsistään ja käyttänyt väkivaltaa. Viisas tämä oppilas ei ollut, sillä itse hän oli 180-senttinen urheilijanuorukainen, ja lippiksen ottanut opettaja 155-senttinen hento nainen. Jopa vanhemmat tajusivat jutun juonen, kun tapasivat tämän opettajan (sitä ennen eivät asiaa uskoneet ja uhkasivat poliisilla ja vaikka millä, vaikka koulun juhlasali oli täynnä todistajia tapahtumasta).



Opettajan työn raskaus johtuu siitä, että palaute on lähes aina negatiivista, oman työn suunnitteluun voi puuttua lähes kuka vaan ja pätevyyttä ja ammattitaitoa kyseenalaistetaan jatkuvasti. LIsäksi oppilasaineksen heterogeenisuus on haastavaa eikä sille anneta työkaluja tai ohjeita miltään taholta.



Vielä pakko lisätä, että oma mielipiteeni on, että kieltenopettajien haastavin homma on kokeiden ja kuulustelujen korjaaminen (yläkoulussa paljon sanakokeita, lukiosta en tiedä), mutta kaikki materiaali löytyy helposti valmiina esim. kirjasarjojen kokeet, tehtävämonisteet, lisätehtävät jne. Monesti näitä yhdistelemällä saa ihan kelvollisen tunnin aikaan, ja vuosien kokemus auttaa myös. Lisäksi kielten opetusvelvollisuus on pienempi kuin omassa aineessani. Näin opettajat eivät edes ole vertailukelpoisia uupumisessaan. Omassa aineessani on seurattava jatkuvasti uutisia, politiikkaa, taloutta ja maailman tapahtumia. Opetusmateriaali vaihtuu jatkuvasti, valmiita kokeita tai edes tehtäviä ei löydy jne. OMat haasteensa on varmasti jokaisella aineella, mutta senpä takia on turha puhua opettajista yhtenäisenä ryhmänä. Opettajina toimii erilaisia ihmisiä ja myös työtehtävät ovat erilaisia, vaikka usein se sama päämäärä onkin.

En tiedä, mihin mieheni palkka perustuu, mutta tässä joitain tietoja:

- Opetustunteja on paljon, mutta en tiedä tarkkaa määrää. Vähemmän kuin 30 joka tapauksessa.

- Opetusta kahdessa kielessä

- Opetusta yläkoulussa ja lukiossa

- Luokanvalvojan tehtävät

- Kaksi korkeakoulututkintoa

- Kokemusta n. 10 v



Ap on itse tehnyt opettajan töitä (epäpätevänä sijaisena), mutta ei riittävästi voidakseen omakohtaisesti arvioida sen raskautta.

Myös kieltenopettajamieheni seuraa erittäin aktiivisesti omien opetuskieltensä kielialueiden ajankohtaisia tapahtumia, kulttuuria, uutisia, ym ja tuottaa niihin liittyvää opetusmateriaalia oppilailleen. Yhteiskuntaopin tai historian opettajalle tämä on tietysti välttämättömyys, toisin kuin kieltenopettajalle, mutta ymmärtääkseni hyvin usein myös kieltenopettajat tekevät tätä jatkuvaa alan seuraamista.

niihin lapsiin aivan varmasti väsyy. En kyllä jaksaisi, vaikka lapsista pidänkin.

Nyt olen ammatiltani maanviljelijä suunnilleen saman ajan. Ja eihän kahta eri työtä ja ammattia voi noin vain verrata toisiinsa. Kummassakin hommassa on omat juttunsa, kiireajat, vapaa-ajanmahdollisuudet ja palkkauksensa.



Yhteistä näille minun ammateilleni on se, että kummassakin olen kokenut, että työllä, jota teen, on merkitystä.



Maanviljelijänä pidän siitä, että vapaan ja loman ajankohdan voi itse määrätä. Opettajana on vaikea saada yhtäkään vapaapäivää loma-aikojen ulkopuolella, vaikka kuinka olisi halukas korvaamaan päivän muulloin.



Opettajan työssä iso plussa on se, että siinä pääsee helposti suurempiin ansioihin ja eläkekertymiin kuin maanviljelijänä. Mulla on maanviljelijänä kertynyt samassa ajassa vain kolmannes siitä eläkkeestä mitä opettajana kertyi. Vaikka eläkemaksut maksetaan samansuuruisen teoreettisen palkan mukaan.



Vaikka en voi sanoa toista työtä yksiselitteisesti paremmaksi kuin toista, niin kyllä opettajavuosilta on jäänyt mieleen se henkinen kuormittavuus. Opettajan työ osaa olla todella uuvuttavaakin, jos niin on ollakseen. Ja kyllä sitä ihan tutkittukin on, että työuupumusta esiintyy eniten opettajilla ja hoitoalalla, missä kummassakin työtä tehdän laittaen oma persoona likoon.

sanoisin, että työ sinänsä ei ole kauhean vaativaa, mieheni valtion virkamiehenä korkeassa asemassa tekee paljon enemmän töitä kuin minä. Vain lähinnä joulun ja kevätjuhlien alla stressiä tulee varsinaisesta työstä.



Oppilaiden kanssa oleminen sen sijaan kuluttaa. Se on yhtä aikaa paras ja raskain osa työstä, parhaimmillaan yläkoululainen on hauska ja oivaltava, mukava seuralainen, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi. Pahimmillaan saa miettiä yökaudet, mitä jonkun kanssa tekisi. Kotona voi olla vaikka mitä juttuja, insestiä, vanhempien itsemurhaa, alkoholismia, väkivaltaa, huostaanottoja, jne. Näitä kaikkia on ollut omilla oppilaillani, ja päivällä pitää vain koulussa jaksaa. Jotkut oireilevat sisäänpäin, jotkut ulospäin. Ja on ihanaa välillä ottaa siitä etäisyyttä. Ei niin, etteivätkö esim sosiaalityöntekijät sitten kaipaisi yhtä paljon lomia.

Itse olin 9 vuotta yksityisellä asiantuntijana/esimiehenä ja nyt opena 6 vuotta takana. Palkkaero ei ole läheskään niin iso kuin kuvittelisi ja erityisesti, kun yksityisellä joutui maksamaan kaikenlaisille lapsenvahdeille loma-aikoina, ottamaan lomarahoja lisälomana jne. Työ taas... Olen ihmisläheinen, tulen kaikkien kanssa toimeen ja tykkään nopeatempoisesta työstä, joten opettajan työ sopii mulle. Opettajana työ on enemmän tilanne kerrallaan, kun taas tuossa edellisessä työssä piti olla paljon enemmän pitkäjänteisyyttä. Tykkään myös siitä, että työpaikalla ei tarvi notkua pitkiä päiviä ja lomathan on ihanat!



Jos olisin pitkäjänteisempi ja introvertimpi, edellinen työ olisi ollut paljon parempi mulle. Toisaalta työelämä on nykyään tylyä ja esimiesvastuu tarkoitti sitä, että piti ottaa niin paljon peetä niskaan jatkuvasti, että opettajan saama palaute on ihan "peace of cake" siihen verrattuna.

Toisaalta työelämä on nykyään tylyä ja esimiesvastuu tarkoitti sitä, että piti ottaa niin paljon peetä niskaan jatkuvasti, että opettajan saama palaute on ihan "peace of cake" siihen verrattuna.

Jos opettajat saavat (kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi) palautetta esim. siitä, että koe oli liian vaikea tai helppo, niin asiantuntijatehtävissä palaute on täysin toista luokkaa.

Meillä palaute on tyyliin "Vitun idiootti, miten helvetissä tulos on näin ala-arvoinen, vaikka sulla oli saatana kolme kokonaista päivää aikaa tehdä tää strategia ja jumalauta selvittää nämä yksityiskohdat edes! "

pahimmillaan. Ja vanhemmiltakin usein huutomerkeillä ja solvauksilla säestettynä. Lisänä vielä uhkauksia viedä asia rehtorille/ylemmäs.



Kai ne samat hullut sitten antaa palautetta sekä sulle asiantuntijatöissä että mulle opena. Ja mulle siis lisänä myös niiden lapset, joita yritän kasvattaa ettei noin saisi töissä tai elämässä yleensäkään toimia.

Ja tämähän johtuu siitä, että opettajat eivät voi käyttää vuosilomiaan haluamanaan ajankohtana, hoitovapaan päätteeksi, kuten esim. asiantuntijatehtävissä yleensä tehdään. Juu, on hölmö systeemi, mutta kuka meistä jättäisi lomansa pitämättä?

Joo ja eivät opettajat itse vaadi sitäkään, että keskeyttävät hoitovapaan kesän ajaksi ja pitävät palkallista "lomaa" palatakseen syksyllä

13-14 viikkoa vuodessa, mukaanlukien juuri ne viikot jolloin suomalainen tavis asiakastöissä puuhaava pitää omat viisi viikkoaan.

jälleen hoitovapaalle, sillä aikaa kun sijainen viettää kesän ilman palkkaa. Hehän vain toimivat etujensa takia niin ja iso paha on kuntatyönantaja, joka ei maksa kesäpalkkaa sijaisopeparalle.

Itse asiassa opettajat saavat palkkaa yhdeksän kuukauden työstä, mutta se vain maksetaan nykyisin jaettuna kahdelletoista kuukaudelle!

Eli sinänsä eivät lomaile "täydellä palkalla" samaan tapaan kuin vaikkapa asiantuntijatyötä tekevät.

Opettajat eivät lomista kuitenkaan päätä, ne päätökset tehdään muualla. Sinänsä aivan turha väittää, että opettajat itse vaatisivat ehdottomasti pitkiä lomia.

Hardest job in the world... 30 years, man and boy...

Kukas se kissan hännän nostaisi ellei ope itse. Pitää olla varsin itseriittoinen kuvitellessaan, että on maailman ainoassa työssä, missä joutuu tekemisiin toisten ihmisten ja hermopaineiden kanssa. Mullekin 13 viikon lomat täydellä palkalla!

ajatella, että kun tavis asiakastöissä uurastava kuli pitää ne viisi viikkoaan yhden koulujen talvilomalla ja loput neljä juhannuksen jälkeen, ope lomailee ne samat plus 9 viikkoa sen päälle. Mahtavaa. Kyllä opettaja on niin paljon enemmän tuon ansainnut.

tuntuu kaikki amatti ryhmät kuvittelevansa että heidän työnsä on raskainta.



Esimerkiksi sairaanhoitajat, palomiehet, poliisit, lääkärit tekevät potentiaalisesti heenkisesti raskasta ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä, mutteivat he saa pitkiä lomia.



Minusta on aivan ok että opettajilla on pitkät kesälomat, se kuuluu ammattiin ja olisinhan voinut itsekin ryhyä opettajiksi. Minusta erittäin rasittavaa on se kun tutut opettajat tilittävät kuinka kamalaa on että on perjantaina töitä kolmeen kun muut ammattikunnat rutiinisti tekee normaalia työpäivää myös perjantaisin. Tai jos opettajan kokousta joutuu odottelemaan tunnin koululla, mutta silti pääsee kotiin aivan normaalin työajan puitteissa.



Eivätkö he tajua että suurinosa ihmisistä tekee suunnilleen 8 tuntia joka arkipäivä töitä!

Myös yksi pointti. Opetuksessa joudut olemaan koko ajan läsnä ja huomiokyky pitää olla huipussaan. VRT. joka päivä 6 h lastenkutsut kotona. Olisitko sinäkin loman tarpeessa?

No tarvitsee lastenhoitajien, sairaanhoitajienja monen muun pitää huomiokyky huipussaan eikä silti tarvita pitkiä lomia (tai voidaan tarvita muttei suoda). Esimerkiksi neurokirurki on kouluttautunut suunnillee 12 vuotta, saa toki enemmän palkkaa kuin opettajat, mutta tarvitsee huomiokykynsä kanssa ja ihan normaaleilla lomilla mennään.

Vai vetää kielten opet kaikki tunnit muinaisilla monisteillaan... Ei tämä täti ainakaan.



Kun pariin kertaan on korjannut aineet kurssin aikana (esim. 5 opetusryhmää, jokaisessa 30-35 opiskelijaa, yhden aineen lukemiseen ja korjaamiseen menee 5-20 minuuttia) ja lisäksi pitänyt sanakokeita, koonnut kokeet (huom. ei edes laatinut niitä ainakaan kokonaan) ja korjannut ne, niin tietää kyllä tehneensä töitä. Saa tulla kokeilemaan, jos epäilee, että on helppo duuni.

isääni (myös ope) verrattuna paljon enemmän. Äiti on erittäin lahjakas ihminen, kova kokemus/näkemys ja nopea kaikissa toimissaan, ja silti siinä ainepinossa meni yllättävän pitkä aika, vaikka oikeasti yhden aineen tarkastus hänellä oli 2-10 minuutin työ. Mutta niitä on niin pirun paljon lukiossa ja todellakin, äitini oli tehokkuuden huippu ja hurjan kokenut.

Vai vetää kielten opet kaikki tunnit muinaisilla monisteillaan... Ei tämä täti ainakaan.

Kun pariin kertaan on korjannut aineet kurssin aikana (esim. 5 opetusryhmää, jokaisessa 30-35 opiskelijaa, yhden aineen lukemiseen ja korjaamiseen menee 5-20 minuuttia) ja lisäksi pitänyt sanakokeita, koonnut kokeet (huom. ei edes laatinut niitä ainakaan kokonaan) ja korjannut ne, niin tietää kyllä tehneensä töitä. Saa tulla kokeilemaan, jos epäilee, että on helppo duuni.

oppilaan aine, jossa ehkä kerran tai kaksi punakynä tekee jonkun merkinnän. Pystyi arvostelemaan ja korjaamaan kertalukemalla.

lentoemännillähän on lomaa paljon opettajia enemmän. Itselläni on monta tuttua kunnan ja valtion virastotöissä, ja heillä on aina kaikilla 6-8 viikon kesälomat.