Millä perustein aloit kummiksi/miksi kieltäydyit?
Siinähän se jo tulikin :)
Eli enstekkin, mitä ajattelet kummina olemisesta, mitä siihen kuuluu mielestäsi yms?
Ja millä perustein suostuit/kieltäydyit?
Jos kummiksi pyytäjä oli edes hieman "kaukaisempi" kaveri, miksi aloit kummiksi?
Elikkäs joo, neuvoja kaipailen.... Kaveri (äiti) pyysi kummiksi (olisi ensimmäinen kummilapsi minulle) mutten oikein tiedä mitä vastata.. Lapsen äiti ei ole kovinkaan läheinen minulle (puhumattakaan isästä). Joskus harvoin nähdään ja jutellaan niitä näitä. En ihmeemmin pidä äidistä, eli voin kyllä olla tekemisissä mutten voi todellakaan ystäväksi sanoa. Vaikea paikka edessä ja apua tarvitsisin :/
Kommentit (5)
1 Lapsista on sisareni lapsi ja pidän/pidin sitä todella "kunniana" kun he pyysivät minua kummitädiksi.
2 Muuta lasta ovat kavereideni lapsia ja täytyy rehellisesti myöntää etten kehdannut kieltäytyäkkään koska- ei minulla ollut sen kummempaa syytä.
Muistan kaikkia kummilapsia syntymäpäivillä/ jouluina mutta en kyllä muuten sanoisi olevani muuta lapsille kuin lahjan tuoja. Valitettavasti..
että vähän epäröit sitä kummiutta, että et oikein koe, että sinulla on kummilapselle mitään annettavaa. Sano, että uskot, että joku muu olisi parempi kummi lapselle.
Esitä asia nimenomaan lapsen näkökulmasta, älä omastasi.
Muita ei löytynyt.
Kyseessä oli siskoni 15v tyttö, joka piti konfirmoida, mutta ei voitu, koska häntä ei oltu kastettu.
Hänet sitten kastettiin tuntia ennen konfirmaatiota ja muita kummiehdokkaita ei löytynyt.
Olen vain nimi paperissa ilman mitään velvollisuuksia.
Olemme joskus vitsailleet aiheesta, että "Pitääkö minun nyt sitten antaa kristillisiä neuvoja?" :D
Kai nyt jopa täällä joku on kummi tai keltäytynyt kummiksi ryhtymisestä????
AP
Mulla on yks etäisempi kummilapsi mutta en pode siitä huonoa omatuntoa.
Nähdään 1-2 krt vuodessa, lahjan vien tai lähetän synttäreinä ja jouluna. Ei kai kummempaa vaadi tai vanhemmat eivät ainakaan odota kummempaa.
7 muuta kummilasta tulee nähtyä useammin kun ovat läheisten lapsia mutta ei suhteeni moneen heistäkään ole sen ihmeellisempi kuin muihinkaan ystävien lapsiin. Heidän synttärit toki muistan aina ja jouluna annan lahjan.
Ei sen kummiuden tarvitse olla mitään paita ja peppu-meininkiä. Mutta kyllä se edellyttää minusta muistamista eli jos et halua enää kolmen vuoden päästä edes korttia laittaa, kieltäydy.