Lue keskustelun säännöt.
Vauva isovanhempien hoitoon viikoksi tai vähän alle, kokemuksia?
06.01.2011 |
Meidän lapset ovat nyt 7kk, 2v 3kk ja 6v kaksoset. Vauvan kanssa on tämä alku ollut todella rankkaa, koska hän on valvottanut lähes 24/7 ja univelkaa on kertynyt ja paljon. Nyt alkaa vähitellen helpottamaan kun on löytynyt useampi syy, miksi vauva on itkenyt lähes koko ajan.
Tämän takia meidän parisuhteemme on aika retuperällä, koska toisiks vanhin on myös ollut vaativa vauva/taapero ja yhteistä aikaa ei ole ollut, koska jos on sattunut olemaan rauhallista niin sillon ollaan molemmat nukuttu.
Olemme nyt harkinneet, että lähtisimme 5-7päiväksi "lomalle" ja nukkumaan pois univelkoja sekä viettämään kahdenkeskistä aikaa. Enkä siis oleta, että tuo aika parantaisi parisuhteemme kuin taikaiskusta vaan kyllä se tulee vaatimaan paljon työtä, mahdollisesti parisuhdeterapiaakin, mutta minulla alkaa terveys pettää tämän valvomisen takia. Kotona on käytännössä mahdotonta nukkua päivällä, koska vaikka olisi isovanhemmat hoitamassa lapsia niin ainakin kaksoset tulevat "häiritsemään" päivällä, jos koitan koko päivän nukkua, kokeiltu on. Siksi on nyt harkittu sitä, että isovanhemmat tulis meille hoitamaan lapsia (tämä oli heidän oma ehdotuksensa) ja me lähtisimme pois.
Tiedämme, että isommat varmasti viihtyvät isovanhempien kanssa ja myös kuopukselle isovanhemmat ovat tutut, mutta silti mietityttää miten pieni mahtaa reagoida. Olen kyllä lukenut, ettei pientä vauvaa saisi jättää useaksi päiväksi hoitoon, koska hän voi saada siitä traumoja, mutta onko sekään sitten lapsille hyväksi, että äiti on univelan aiheuttaman väsymyksen takia kiukkuinen, suuttuu herkästi ym, siis sellainen jollainen ei muuten olisi? Enkä myöskään usko, että tuo muutaman päivän poissaolo poistaisi koko univelkaa, mutta varmasti vähentäisi sitä huomattavasti.
Kommentit (106)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idioottikin jo tietää vauvan hylkäämisen vaikutukset psyykeeseen myöhemmässä elämässä, välittömsitä vaikutuksista puhumattakaan... Mikis et siis sinä tiedä? Et ainakaan voi kirkkain silmin väittää etteikö viikkko olisi hylkääminen noin pienelle!!!!
Mutta idiootti voisi myös yrittää ymmärtää, että jos vakavia ongelmia ei hoida ajoissa, ero lapsesta, ja myös hylkäämisen kokemus, voi olla paljon pitkäaikaisempi.
Ja ap:lle, jos tilanteenne on oikeasti vakava, siis et oikeasti jaksa, ja pelkäät mielenterveytesi puolesta, niin tottakai kannattaa yrittää tuota. Pelkän virkistäytymisen ja parisuhteen hoidon takia en suosittelisi. Parisuhteen suhteen voi sopia, että nyt ei tehdä ratkaisuja, kun tiedetään, mistä elämän rankkuus johtuu, vaan sitten kun vauva-aika on ohi, panostetaan uudestaan suhteeseen.
ja te menisitte lähelle hotelliin ja päivät olisitte kuitenkin yhdessä "lomalla"?
Täällä on juuri keskusteltu monta päivää mitä lapsipsykologit ovat mieltä aiheesta.
Luehan tuo ketju.
Lapsipsykologeja tuskin kiinnostaa missä kunnossa suhteenne on, järki käteen nyt! Lapset mummolaan päiväksi ja nukkumaan univelkoja!Ei tarvitse lähteä matkalle ja "hylätä"7kuukautista vauvaa,sillä hylkäämisenä hän sen kokee.
Että pääsette käymään kotona päivisin. Tai otatte loman pienimmän kanssa ja isovanhemmat hoitavat isoimpia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pääsette käymään kotona päivisin. Tai otatte loman pienimmän kanssa ja isovanhemmat hoitavat isoimpia lapsia.
vauvansakaan kanssa...
Hänen turva on äiti ja/tai isä ja on hänen oikeus että jompikumpi on paikalla lähes koko ajan. Uskon että itsekin tiedät tämän asian, niin kuin moni muukin tekee. Silti jokainen tekee omat valintansa sen hetkisen tilanteen perusteella. Niitä mahd seurauksia ei näy heti, ensi kuussa tai ensi vuonna lapsessa, mutta johonkin sisimpään hylkääminen jää traumana joka VOI nousta pinnalle muun ikävän tapahtuman yhteydessä vaikka 6vuotta myöhemmin. Tämmöinen "ikävä" tapahtuma voi esim olla vanhempien ero - lapsi joka jätetty pienenä voi usein paaljon huonommin kuin lapsi joka ollut 3 ekat vuodet lähellä omaa turvaa (eli iskä/äiti). Tästä tehty monta tutkimuksia. Alle vuoden ikäiselle lapselle on suuri trauma että äiti tai isä ei ilmesty kun hänellä on hätä. Jos ujokausi alkanut (noin 7kk-11kk on vielä pahempaa).
Silti - onhan teidän hyvinvointi ja jaksaminenkin tärkeää. Olisiko joku muu ratkaisu mahdollinen? Voisitteko käydä pari päivä vuorotellen jossain, sittenhän toinen vanhemmista on läsnä? Oletan että parisuhde on niin vahva että se kestää vauvaaikaa ilman viikon lomia. Oletko neuvolassa jutellut asiasta, oisko sieltä saatavana apua? Toisaalta en oikeesti usko että nauttisit jos jättäisit pientä lastasi moneksi päiväksi, näin yleensä on vaikka itse luulee toisin. Äiti varsinkin on niin kiinni vauvassa henkisesti että on todella vaikeaa olla ja rentoutua jos ei ole lapsi lähellä, varsinkin kun tiedät että se ei ole hänelle hyväksi. th
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ryyppäävät ja vetävät huumeita eikä välitä pätkääkään missä lapset ovat (toivottavasti huostaanotettuja), niistäkin lapsista kasvavat joskus ihan ns normaaleja nuoria joten....jokainen tekee niin kuin kokee parasta. Itse en uskaltaisi riskeerata oman lapsen hyvinvointia, olen siitä aivan varma. Pitää punnita sit miten huonossa kunnossa itse on, jaksaako vielä kuukauden, tai kaksi, tai kolme jos se takaa että vauva voi hyvin - TAI onko raja tässä jo että en jaksa metriäkään enää enkä enää välitä mistään....eikö se näin on?
He elämässään olla ihan järkeviä ja menestyviä. Elleivät vaurioidu jo ennen syntymäänsä.
Yksi tuttuni on sijaisäiti huumeäidin lapselle ja käy lapsen kanssa tukiryhmässä. Siellä useimmilla lapsilla on jo sikiöaikana tulleita vaurioita, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, jopa vakavia ongelmia kuten skitsofreniaa.
jotka ryyppäävät ja vetävät huumeita eikä välitä pätkääkään missä lapset ovat (toivottavasti huostaanotettuja), niistäkin lapsista kasvavat joskus ihan ns normaaleja nuoria joten....jokainen tekee niin kuin kokee parasta. Itse en uskaltaisi riskeerata oman lapsen hyvinvointia, olen siitä aivan varma. Pitää punnita sit miten huonossa kunnossa itse on, jaksaako vielä kuukauden, tai kaksi, tai kolme jos se takaa että vauva voi hyvin - TAI onko raja tässä jo että en jaksa metriäkään enää enkä enää välitä mistään....eikö se näin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikkea kyse on siitä, että minun on saatava vähennettyä univelkaa, koska tällä hetkellä minulla on niin fyysisiä kun psyykkisiäkin ongelmia, jotka johtuvat vain ja ainoastaan väsymyksestä.
Ei olla tekemässäkään tässä vauva-taaperoaikana parisuhteessa päätöksiä suuntaan tai toiseen, mutta minun terveyteni kannalta minun on pakko saada nukkua ja kotona se ei onnistu.
ap
Idioottikin jo tietää vauvan hylkäämisen vaikutukset psyykeeseen myöhemmässä elämässä, välittömsitä vaikutuksista puhumattakaan... Mikis et siis sinä tiedä? Et ainakaan voi kirkkain silmin väittää etteikö viikkko olisi hylkääminen noin pienelle!!!!
Mutta idiootti voisi myös yrittää ymmärtää, että jos vakavia ongelmia ei hoida ajoissa, ero lapsesta, ja myös hylkäämisen kokemus, voi olla paljon pitkäaikaisempi.
Ja ap:lle, jos tilanteenne on oikeasti vakava, siis et oikeasti jaksa, ja pelkäät mielenterveytesi puolesta, niin tottakai kannattaa yrittää tuota. Pelkän virkistäytymisen ja parisuhteen hoidon takia en suosittelisi. Parisuhteen suhteen voi sopia, että nyt ei tehdä ratkaisuja, kun tiedetään, mistä elämän rankkuus johtuu, vaan sitten kun vauva-aika on ohi, panostetaan uudestaan suhteeseen.
Näin me teemme, ihan pakko koska minulla on jo ihan fyysisiä oireita pitkästä univelasta. Vanhin 6v nuorina alle 2v ja nuorin nukkuu tosi levottomasti.
Ei joka yö tarvitse nukkua erillään, mutta muutama yö peräkkäin kerran viikossa tekee jo ihmeitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei se ole varsinaista lomaa vaan univelkojen pois nukkumista pääsääntöisesti. Jos pystyisin niin nukkuisin kotona päivisin, mutta se ei onnistu ja öisinkin joudun yhä heräilemään useita kertoja, tosin nämä heräilyt kyllä vähenevät pikkuhiljaa, onneks.
ap
ja te menisitte lähelle hotelliin ja päivät olisitte kuitenkin yhdessä "lomalla"?
Voisitko lähteä "lomalle" yksin ja isä (ja isovanhemmat) hoitaisivat lapsia?
Tällöin ainakin toinen vanhemmista olisi vauvankin kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitus oli olla meidän mökillä. Siitä ei paljoa apua ole, jos otetaan nuorin mukaan niin sitten saa heräillä samalla lailla kun kotona ja nukkuminen jää yhtä vähiin.
ap
Että pääsette käymään kotona päivisin. Tai otatte loman pienimmän kanssa ja isovanhemmat hoitavat isoimpia lapsia.
tarkoitus oli olla meidän mökillä. Siitä ei paljoa apua ole, jos otetaan nuorin mukaan niin sitten saa heräillä samalla lailla kun kotona ja nukkuminen jää yhtä vähiin. ap
Että pääsette käymään kotona päivisin. Tai otatte loman pienimmän kanssa ja isovanhemmat hoitavat isoimpia lapsia.
Miksei isä voi jäädä hoitamaan lapsia?
Ihme selittelyä taas....
ja tein tämän aloituksen.
ap
Täällä on juuri keskusteltu monta päivää mitä lapsipsykologit ovat mieltä aiheesta.
Luehan tuo ketju.
Lapsipsykologeja tuskin kiinnostaa missä kunnossa suhteenne on, järki käteen nyt! Lapset mummolaan päiväksi ja nukkumaan univelkoja!Ei tarvitse lähteä matkalle ja "hylätä"7kuukautista vauvaa,sillä hylkäämisenä hän sen kokee.
Ei saatu sillonkaan kun itki 24/7. Tuo vuorotellen saattaisi olla mahdollista, tosin hankala järjestää, koska isovanhemmat ovat työelämässä, samoin mieheni on töissä eli päivällä olisi ongelmia kuka hoitaa lapset ellen minä.
No en tiedä nauttisinko vai en, jotenkin silti ajattelen, että oma terveyteni on myös tärkeä ja jos tämä heräily jatkuu ja univelka kasvaa niin seuraavaksi olen sairaalassa ja mahdollisesti pitkään.
Lääkäri on sanonut suoraan, että jos en tavalla tai toisella saa univelkaa vähennettyä niin olen väistämättä alta aikayksikön sairaalassa, koska terveyteni romahtaa niin henkisesti kun fyysisestikin, nyt mennään jo niin rajoilla.
ap
Hänen turva on äiti ja/tai isä ja on hänen oikeus että jompikumpi on paikalla lähes koko ajan. Uskon että itsekin tiedät tämän asian, niin kuin moni muukin tekee. Silti jokainen tekee omat valintansa sen hetkisen tilanteen perusteella. Niitä mahd seurauksia ei näy heti, ensi kuussa tai ensi vuonna lapsessa, mutta johonkin sisimpään hylkääminen jää traumana joka VOI nousta pinnalle muun ikävän tapahtuman yhteydessä vaikka 6vuotta myöhemmin. Tämmöinen "ikävä" tapahtuma voi esim olla vanhempien ero - lapsi joka jätetty pienenä voi usein paaljon huonommin kuin lapsi joka ollut 3 ekat vuodet lähellä omaa turvaa (eli iskä/äiti). Tästä tehty monta tutkimuksia. Alle vuoden ikäiselle lapselle on suuri trauma että äiti tai isä ei ilmesty kun hänellä on hätä. Jos ujokausi alkanut (noin 7kk-11kk on vielä pahempaa).
Silti - onhan teidän hyvinvointi ja jaksaminenkin tärkeää. Olisiko joku muu ratkaisu mahdollinen? Voisitteko käydä pari päivä vuorotellen jossain, sittenhän toinen vanhemmista on läsnä? Oletan että parisuhde on niin vahva että se kestää vauvaaikaa ilman viikon lomia. Oletko neuvolassa jutellut asiasta, oisko sieltä saatavana apua? Toisaalta en oikeesti usko että nauttisit jos jättäisit pientä lastasi moneksi päiväksi, näin yleensä on vaikka itse luulee toisin. Äiti varsinkin on niin kiinni vauvassa henkisesti että on todella vaikeaa olla ja rentoutua jos ei ole lapsi lähellä, varsinkin kun tiedät että se ei ole hänelle hyväksi. th
valvonut tässä viime kuukausina ja paljon. Mies tekee kaiken lisäksi työtä, jossa vaaditaan tarkkuutta ym. eli univelka on hänelle riski, että tekee virheitä töissä.
ap
tarkoitus oli olla meidän mökillä. Siitä ei paljoa apua ole, jos otetaan nuorin mukaan niin sitten saa heräillä samalla lailla kun kotona ja nukkuminen jää yhtä vähiin. ap
Että pääsette käymään kotona päivisin. Tai otatte loman pienimmän kanssa ja isovanhemmat hoitavat isoimpia lapsia.
Miksei isä voi jäädä hoitamaan lapsia?
Ihme selittelyä taas....
ettekö tosiaan pääse edes päiväksi välillä kotiin? Kysyn, koska minullakin on viiden vuoden univelat, yksivuotias joka korvatulehduskierteessä ja kaksi vanhempaakin valvottavat, ja uskoisin että sinuaKIN auttaisi jo se, että saisi nukkua yöt, ei päiviä lomailla lapsista...
Oli silloin reilu puolivuotias, itki koko ajan. Oli todella lohduton, melkein koko ajan äitini sylissä, vain hetkittäin lopetti itkun.
Kaverini oli risteilyllä, kun tytär 5-6kk. Vauva isän ja sisarusten kanssa. Vauva oli itkenyt putkeen tuntikausia ja lopettanut syömisen. Mummo kutsuttiin apuun, sitten lapsi vähän rauhoittui.
Siskoni oli viikon laskettelemassa, kun esikoinen vuoden. Vauva ei tuntenut äitiä tämän palatessa, ei reagoinut mitenkään.