Sodista puheenollen: tiedätkö missä ja milloin (iso)isoisäsi taisteli ja miten hänelle kävi?

Asiasta ei ole koskaan puhuttu, eikä minulla ole enää ketään keneltä kysyä.

En muista olivatko molemmissa sodissa, hengissä selvisivät.

olleet sotimassa, koska syntyivät sotien aikana.



Tiedän vain, että isoisoisäni oli taistelemassa Kannaksella 1943 (muistaakseni). Oli lähettänyt puhdetyönä tekemänsä rasian vaimolleen, jossa oli paikka ja aika.

Selvisi kyllä sodasta hengissä mutta en tiedä, vammautuiko tms.

Vasta papan kuolinilmoituksesta tajusin hänen olleen rintamamies. Missä, milloin ja miten haavoittui, sitä ei taida tietää enää kukaan.

Toinen ehti vapaaehtoisena jo sisällissotaan 1918, ja osallistui myös talvi- ja jatkosotiin, paikkakuntia en muista.

oli 17 vuotiaina jatkosodassa. toinen oli syvärissä. hengissä selvisivät.

oli sodassa, en tiedä missä, kranaatin sirpaleita sai reiteensä. Kun yritin pikkutyttönä kysellä käskettin olla hiljaa :( Joten en tiedä tuon enempää.

molemmat sodassa. toinen esikuntatehtävissä ja toinen meni 16 v. jatkosotaan lääkintätehtäviin.



molemmat selvisivät kotiin ja toinen elää yhä.



Te, joilla ei ole tietoja, niin tietoja kyllä saa, jos niitä haluaa etsiä. Sukuselvityksiä tekeviä tahoja on ja itsekin voi niitä penkoa, virkatodistuksia, kirkonkirjoja, lääkärinlausuntoja, kirjeitä rintamalta ym. voi olla tallessa.

että molemmat ovat olleet taistelemassa ja hengissä selvisivät. En tiedä, olivatko molemmissa sodissa.



Toinen isoisä ei koskaan halunnut sota-aikaa muistella ja toinen kuoli 20 vuotta ennen syntymääni (molemmat mummot ovat kyllä puhuneet sota-ajasta jonkun verran, mutta kotirintaman näkökulmasta).



Vanhempani ovat tekemässä innokkaasti sukututkimusta ja kaikesta päätellen tuota rintama-asiaakin selvittämässä. Niistähän on tietoa nykyään saatavilla.

joten en tiedä.

Mikäli isoisänne on jo kuolleet, voitte pyytää heidän sotilaskantakorttinsa Kansallisarkistosta. Niistä selviää taistelutiedot.

Kopion tilaaminen maksaa muutaman euron.



http://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/kansallisarkisto/aineistot-ja-ko…

olivat sen ikäisiä, että olisivat voineet olla sodassa, mutta sattumalta heillä molemmilla oli sellainen sairaus, että eivät joutuneet rintamalle. Toisella oli armeijassa saatu silmävamma, toisella huono sydän (kuolikin sitten aika nuorena sydänkohtaukseen).

Sieltä löytyy aikatarkat tiedot(syntymäaika, missä kaatunut jne. ) Aika karua luettavaa, vaikka tiesinkin että ukki jäi ryssän puolelle.

Mun pappani oli vielä sotien jälkeen miinanraivaustöissä eli joutui olemaan "rintamalla" vielä paljon muiden jälkeen. Fyysisesti oli palatessaan terve, mutta henkisesti... Uskon, että näki liikaa - ei suostunut koskaan puhumaan sodasta. Mun mielestä hyvä niin, siinä ei ole mitään ihannoitavaa. Pelkkää tuskaa ja kärsimystä kaikille osapuolille :(

toinen meni jatkosotaan myös 17v vapaaehtoisena. En tiedä missä taisteli mutta pohjoisen poikana (Rovaniemi) varmaan jossain pohjoisessa.



Toisesta en tiedä, en ehtinyt koskaan tavata (mummoni ja pappani erosivat kun äitini oli lapsi ja asiasta ei ikinä ole meillä avoimesti puhuttu)

lapsilleen tai lapsenlapsilleen.

Mummini on kertonut, että pappa näki ikuisesti painajaisia. Heräsi yöllä omaan huutoonsa.

Tiedän papastani, koska isäni on minulle jotain kertonut. Pappa itse ei koskaan puhunut sodasta vaikka olikin aktiiviveteraani.

Poteroon tuli "täysosuma".

Isoisäni oli kuollessaan 26-vuotias.



Isoisäni nimi on Lappeenrannan sankarihautausmaan graniittimuuriin kaiverrettujen Karjalan sankarihautoihin haudattujen tai kadonneiden siunattujen sankarivainajien joukossa.



Isän isällä ei mainittavia sotamuistoja.

toinen pappa taisteli jossain syvärillä jatkosodassa ja haavoittui, mutta elää vieläkin. toinen pappa lähti vapaaehtoisena 17v jatkosotaan, mutten tiedä minne, ei juurikaan sodasta puhunut...

isoisät olleet sodassa, ei hajuakaan vuosista eikä paikoista. Ei näistä puhuttu koskaan lapsuudessani, nyt molemmat kuolleet jo yli 20 v sitten. Toinen isoisä menetti käden sodassa.

Mun molemmat isoisät olivat jo vapaussodassa (sisällissodassa, punakapinassa, mitä nimeä siitä nyt kukakin käyttää) nuorina miehinä valkoisten puolella. Isänisä oli ainakin Tampereella, äidinisästä ei mulla tietoa. Isänisän lonkkavamma juontaa juurensa näihin aikoihin.



Molemmat menivät myös talvisotaan, josta isänisä palasi hengissä, mutta äidinisä kaatui sodan viimeisinä päivinä Heinjoella. Isänisä oli vielä jatkosodassakin, kuten vanhin setänikin. Oma isä oli tuohon aikaan vielä pikkupoika, on kyllä syntynyt jo ennen viime sotia. Isänisäni kuoli jo 70-luvun alkupuolella, eli minulle asti ei omia kertomuksia ehtinyt kuulua. Isä ja tädit ovat kertoneet ns. toisen käden tietona sota-ajasta.