Sanokaapa rehellinen mielipide 40- ja 47-v. vanhemmista pikkuvauvalla?

nelikymppinen mikään vanha oo

On niitä vieläkin vanhempia odottajia. Jonkin verran isommat riskit ovat odottajalla, mutta kyllä niitä terveitä lapsiakin aivan hyvin vielä syntyy. Ei kun tsemppiä vain, viimeinen hetki olla raskaana vielä :) Ihana juttu!

Itse sain kuopuksen samana vuonna kun täytin 40 vuotta:)

40 vuotta miehelle ei liene ikä eikä mikään tulla isäksi.



Yhteiskunta on kummallinen...

Ja tosiaan meillä minä se 40-vuotias.



ap

ja tuo 40 kuulostaa aina niin hurjalta ja saatan miettiä että hohhoijaa. Sitten läpsäisen itseäni mielessäni poskelle ja mietin että minä en ole mikään sitä sanomaan milloin kukakin lapsensa tekee, kaikki ajallaan!



Moni on mulle todennut kun on ollut rankkaa että onneksi oot nuori, jaksat paremmin. Mutta on tullut mietittyä että voiko tän väsyneempi muka olla ja todettua että ihan varmasti on yhtä rankkaa oli nuori tai vanha. Tai itselleni ainakaan vuosien yöheräilyt eivät ole olleet peace of cake..



Oikein paljon onnea pienestä tulokkaasta!

Itse asiassa viime yönä puhuin miehen kanssa perusteellisesti siitä, että "mitä jos vielä yksi", jos vaan tärppäsi... Kierukan vaihto olisi keväällä. Mitä jos vain ottaisikin sen pois ja alkaisi vauvantekohommiin!



Miehen ainoa huoli oli se, voiko vauvan jälkeen riittää vielä muille lapsille rakkautta yhtä paljon. Mietitään, kahellaan...



Pitäisimme vauvapuuhat ihan salaisina koko suvulta ja kavereilta ;)



40/41

minun syntyessäni. Oman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että säälin syntyvää lastanne. Mutta meitä ihmisiähän on niin monenlaisia ja joten mitäpä minä olen siihen sanomaan. Ehkä te voitte tarjota omallenne kuitenkin vähän toisenlaisen lapsuuden ja tuen kuin mitä minä olen saanut (tai olen ollut saamatta..).

minun syntyessäni. Oman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että säälin syntyvää lastanne. Mutta meitä ihmisiähän on niin monenlaisia ja joten mitäpä minä olen siihen sanomaan. Ehkä te voitte tarjota omallenne kuitenkin vähän toisenlaisen lapsuuden ja tuen kuin mitä minä olen saanut (tai olen ollut saamatta..).

Kyllä se tuleva lapsi joutuu teitä häpeämään.

häpeämiskommentit ovat sellaisia, joita häpeän...

Itse olin 43 ja mies pari vuotta vanhempi.. Olin jo ajatellut että lapset oli tehty, mutta kyllä meidän pikkumies on ainakin toistaiseksi tosi onnellinen koko perheen lellikki. Joten miksi pitäisi häntä sääliä vanhempien iän vuoksi? Aborttiakin harkitsin, mutta vain siksi ,että ajattelin olevani liian vanha. Mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kun hän luomuna haluaa syntyä vanhoille vanhemmille niin oma on vikansa..Olisin joutunut terapiaan moneksi vuodeksi jos oman lapseni olisin tappanut.

Hyvinkin monet tosiaan vasta ensimmäistä lastaan saavat nelikymppisinä. Ja nykyajan nelikymppinen on ihan toista kuin sukupolvi sitten. Onnea!

Ei mitään ongelmaa! Olette varmasti viisaita ja hyviä vanhempia!

Onnea teille kovasti! Toki miehesi on melko vanha sitten kun lapsenne saa lapsia, mutta mitäs siitä...

kaksoset (pikkusisarukseni) syntyivät. Ja hyvin ovat pärjänneet, nyt kaksoset jo murrosikäisiä.



Olen onnellinen teidän puolesta, jos vaan itse uskotte iloitsevanne ihanasta pienestä nyytistä!

ja isä 44 kun synnyin, isoveli 11 v vanhempi, hyvin pärjättiin ja pärjätään edelleen... Tosin äiti kuoli syöpään 63-vuotiaana, mutta syöpä voi iskeä nuoremmmillekin. 78 v isä rakentaa jälkikasvulleen uutta mökkiä ja nauttii lastenlastensa seurasta.



Ainoa haittapuoli iästä on se, että saattaa olla huonokuntoinen lastenlasten syntyessä eikä pääse täysillä osallistumaan heidän elämäänsä, mutta saattaapa säilyä kovin hyväkuntoisenakin.



Mulla ei mitään traumoja "vanhoista vanhemmista".

sai nuorimman lapsensa (tätini) 42-vuotiaana. Mummo oli todella nuorekas persoona joten tuskin häntä edes 1960-luvun lopussa kukaan ihmetteli että onpas vanha äiti. Äitini (vanhin lapsista) ja tätini ikäero on 19 vuotta ja he ovat aikuisiällä tulleet toisilleen todella läheisiksi.



Ja mitä univajeen kanssa selviämiseen tulee, niin ainakin omalla kohdallani iän myötä valvominen on helpompaa kuin nuorempana. Jos olisin saanut lapseni 20-vuotiaana niin olisin ollut burn outin partaalla. Nyt kolmekymppisenä olen selvinnyt paremmin. :)





Onnea ap:lle ja tsemppiä tulevaan!

Eiköhän lapsella ole jossain vaiheessa aina jotain häpeämisen aihetta. Tänä päivänä "iäkkäät" vanhemmat eivät ole mikään suuri poikkeus. Enemmänkin taitaa olla poikkeavaa, että lapset hankitaan kahdenkympin pintaan. Voihan joku lapsi hävetä sitäkin, että äiti on liian "nuorekas". Kuka mitäkin. ;)

Maailman ihanin asia. Tulette näkemään lapsenne ihan eri valossa kuin 12 vuotta sitten ja nautitte vanhemmuudesta enemmän kuin koskaan.:)