Sanokaapa rehellinen mielipide 40- ja 47-v. vanhemmista pikkuvauvalla?

Valvominen on 40-vuotiaana aika raskasta, mutta jos teillä on jo kokemustakin niin eihän se sitten niin rankkaa ole. Osatte ottaa vähän rennommin kuin ensimmäisensä saaneet. Ja onhan sen lapsen saaminen kertakaikkiaan ihanaa.



Itse menisin ja meninkin kromosomitestiin, mutta sehän on jokaisen oma valinta.



Toivotan onnellista raskautta, toivottavasti kaikki menee hyvin. Minulla meni.

Eihän 40v vielä mikään vanha ole :) Anoppini sai mieheni 42 vuotiaana, eikä miestäni ole hävettänyt koskaan :)



Lapset nyt keksivät sitä häpeämisen aihetta jopa tikusta. Milloin liian nuoret vanhemmat, liian vanhat, ei ole rahaa, ruma talo yms. Niitä "häpeämisen" aiheita nyt kyllä riittää :)

jossa vauvan synnyttyä äiti oli 39-vuotias ensisynnyttäjä, isän ollessa 50-vuotias. Miehellä, joka oli jäänyt leskeksi, oli aiemmasta liitostaan 24-vuotias tytär. Sisaruksilla 24 vuotta ikäeroa.



Sain työpaikkani lehti-ilmoituksesta, jossa haettiin vastasyntyneelle kotiin hoitajaa; äiti tarvitsi tukea vauvan hoitoon, koska ei ollut kokemusta ennestään ja oli epävarma.



Työnanatajani olivat aivan ihanat vanhemmat pienelle vauvalle ja aina hänen kasvaessaan, aikuinen tytär oli jo itsenäsesti asuva.



Minä tulin kuudennen lapsen äidiksi 39 vuoden ikäisenä, vanhimman lapsen ollessa 17v. Hyvin aika on mennyt lasten kasvaessa.



Onnea kaikille odottajille.

Päin vastoin:-). Aikuiset, järkevät ihmiset saavat vauvan, eikä se ole ensimmäinen. Mun äitini oli 39, kun synnyin. Kuopukseni syntyi, kun olin 30. Nyt olen tuon 39 täyttänyt, ja toivoisin uusperheessä vielä yhtä lasta..miksi en? En ole vanha, en huonossa kunnossa:-D. Olen jo kolmen lapsen äiti, siis suht koht viisas lasten suhteen:-).

Meille kanssa tulossa vauva,mulla ikää 43 ja miehellä 50.Tällähetkellä nuorin on 11v. Ei huolta:)

Äiti sai minut 38-vuotiaana ja sisareni 42-vuotiaana. Ei valittamista liene suuntaan tai toiseen. Meillä on kyllä aika suuri perhe, yhteensä seitsemän lasta, eli ihan mielettömän pitkiä taukoja lasten välillä ei ole.



Kyllä te pärjäätte eikä siinä ole tosissaan mitään vikaa. Niin ja mieheni vanhemmat olivat 37 ja 38 hänet saadessaan, mies on ainut lapsi. Ihan täyspäinen hänkin ja vanhempansa myös. :) Onnea vauvasta!

Itse olen "vanhojen" vanhempien lapsi. Häpeä tulee joka tapauksessa, oli vanhemmat sitten nuoria tai vanhoja, mutta se mikä itseäni harmittaa on se, että olin 13v kun isälläni 60v todettiin etuotsalohkodementia ja se siitä normaalista murrosiästä, kun elämä heittää ihan häränpyllyä.

Mutta jokainen tekee just niinku parhaakseen näkee.

sai kuopuksensa ihan suunnitellusti 44 vuotiaana. Itse sain 33 vuotiaana. Tuntuu, että ystävä jaksaa lastensa kanssa ehkä paremminkin kuin minä. Minusta 40 on vielä ihan ok ikä ja isällä 47.

itse sain kuopuksen 43-v:nä ja mies minua 2v vanhempi. Isot lapset asuu jo omina perheinään.

20-vuotias tarvitsee unta 1-2 h enemmän kuin 40 v.

Tältä pohjalta yövalvominen on jopa helpompaa iäkkäämmälle.

Olen 38-v ja odotan kolmatta lastani, mies on 45-v. Kuopuksemme on 14-vuotias. Antakaa palaa vaan.

Ja varsinkin jos 47-vuotias on isä, koska miesten keskimääräinen elinikä on alhaisempi kuin naisten. Tilastot puhuvat sen puolesta, että lapsi menettää isänsä alle kolmekymppisenä. Ei kiva.



Ylipäänsä ihmettelen tätä asennetta, että isä saa olla vanhakin, mutta äidin pitäisi olla nuorempi. Eikös lapsi tarvitse molempia vanhempiaan? ja naiset elävät keskimäärin vanhemmiksi kuin miehet. Minun logiikallani isän iän suhteen pitäisi olla tiukempi kuin äidin iän suhteen ettei lapsi menettäisi vanhempiaan liian nuorena!

Ihan suunniteltu raskaus.

Meitä ei muiden mielipiteet hetkauta. Tämä on meidän elämämme. Aina ei käy kuin elokuvissa ja lapsia TEHDÄ silloin kun huvittaa. Tai kumppania ei löydy, silloin kun HALUAA.



Jos elämä ja kohtalo antoivat meille lapsen, olimme siitä ikionnellisia. Olkaa tekin.



Meillä ikäeroa on 14 vuotta lasten välillä. Ovat aivan onskuina toisistaan - vaikkakin sisaruspuolia niinkuin oikeasti. Teini on veli ja liikuttavaa nähdä suuri rakkaus sisarukseensa (´:

kun mäs synnyin. Ei mulla ollut erikosita valittamista vanhemmistani. Ikä ei ollut mikään este. Toki murrosiässä käytiin taisetluja, mutta niin kävi kaverinikin nuorempien vanhempien kanssa. varsinkin isän kanssa mulla oli erittäi läheinen ja luottamuksellinen suhde, Isällä oli aina paljon aikaa minulle. Onnea vain paljon teille:-)

Ihan suunniteltu raskaus.

Meitä ei muiden mielipiteet hetkauta. Tämä on meidän elämämme. Aina ei käy kuin elokuvissa ja lapsia TEHDÄ silloin kun huvittaa. Tai kumppania ei löydy, silloin kun HALUAA.

Jos elämä ja kohtalo antoivat meille lapsen, olimme siitä ikionnellisia. Olkaa tekin.

Meillä ikäeroa on 14 vuotta lasten välillä. Ovat aivan onskuina toisistaan - vaikkakin sisaruspuolia niinkuin oikeasti. Teini on veli ja liikuttavaa nähdä suuri rakkaus sisarukseensa (´:

Vanhemmalla iällä raskaus ja vauva-aika olivat AIVAN ERILAISIA. Nautin koko ajasta täysillä, koska tiesin, että se on sitten siinä. Lisäksi olin tyyni kuin viilipytty ja varma otteissani. Vauva oli helppo tapaus ja osasin ottaa koko vauva-ajasta kaiken irti verrattuna ekaan kertaan (vaikka olin silloin "jo" 29-v.).

Minunkin vanhempani olivat nelikymppisiä, kun saivat minut. Uskon olevani nuorekkaampi vanhempi lapselleni kuin omani - sota-ajan kokeneet - olivat.

Nauti raskaudestasi ja nauti tulevasta vauvastasi. Muista että jos imetät, raskaushormonit pitävät huolta siitä, että jaksat. Kroppani etc. on vasta nyt palautunut ennalleen ja taapero on täyttää juuri 2 vuotta.

Kyllä vanhemmuudesta nauttii eri lailla kun itse ei ole enää pentu.

Voi teitä raukkoja. Itse olen nyt 26 v ja kun itse olen 40, lapseni ovat jo 16v ja 14 v. En ikimaailmassa jaksaisi aloittaa vaippa-valvomisrumbaa tuossa iässä uudestaan, kun nytkin tekee tiukkaa vaikka nuori olenkin.

Voi teitä raukkoja. Itse olen nyt 26 v ja kun itse olen 40, lapseni ovat jo 16v ja 14 v. En ikimaailmassa jaksaisi aloittaa vaippa-valvomisrumbaa tuossa iässä uudestaan, kun nytkin tekee tiukkaa vaikka nuori olenkin.

Päinvastoin - paljon vähemmän kuin ensi kerralla 29-vuotiaana.

Itse pidin hauskaa 26-vuotiaana ja nautin elämästäni, sinkkuudestani, matkustelusta etc. Mitään ei jäänyt kokematta, koska elin nuoruuteni nuorena. Minun ei 40-vuotiaana tarvitse enää etsiä kadonnutta nuoruuttani ( :

Olen 45-vuotias ja mieheni 48 vuotta. Meille tuli ylläripyllärivauva, onpi nyt viisivuotias terhakka nuori "mies". Ihanaa, että näin kävi! Kivaa on myös se, ettei nuo nuoremmat mammat ole mitenkään vinoon katsoneet, vaan kavereita on heistäkin tullut.



Kovasti onnea teille! Ja kyllä, tuossa iässä isäkin osaa ja haluaa olla iskä, mikä näin isänpäivänä mainittakoon.

miten kummasti sitä jaksaa 40vuotiaana:-) En ainakaan itse kokenut sitä raskaana, ensikuukausien koliikin jälkeen. Ja koliikkia pitää myös nuoret raskaana. Itse asiassa vanhempana jaksaa paremmin, henkisesti ainakin. Valvominen ei niin haitannut, ja nautin kotona olemisesta ja rauhaisista päivistä. Ei ollut enää minnekkään kiire, ei lapsi estänyt.