Sanokaapa rehellinen mielipide 40- ja 47-v. vanhemmista pikkuvauvalla?

hyvin alkanut ketju muuttuu nuoret vst vanhemmat äidit.

Tuo yksikin jo heitti ilkeämmin, "ei tartte etsiä kadonnutta nuoruutta".

syntyi sama ikäero seuraavaan kuin teillä. Hienosti on mennyt, tytär ei ollenkaan kärsi siitä että ollaan "vanhoja". Päinvastoin, saa nautia meidän vanhempien lisäksi myös isojen sisarusten hemmottelusta.



Hyvin on jaksettu yövalvomiset, uhmaiät yms. Äitinä ainakin koen tämän iän helpommaksi kuin esikoisen syntymän kun olin 21v tai kolmosen syntymän kun olin 30v ja edellinen avioliitto veti viimeisiään.

elinaikaa enemmän kuin 30 vuotta. Ja vaikka olisi vain 30, niin ei kolmekymppinen sillä tavoin enää tarvi vanhempia.



Kyllä mun tuntemat "mummoäidit ja vaari-isät" ovat nauttineet vanhemmuudesta enemmän silloin iäkkäämpänä kuin nuorena. Ovat keskinmäärin parempia vanhempia mitä tulee kärsivällisyyteen, kykyyn asettaa lapsen tarpeet edelle ja lapsen arvostukseen. Tottakai. Onhan se selvä, että ikä tuo viisautta ja kykyä asettua toisen asemaan. Ei se tarkoita, että vanhempi on automaattisesti viisaampi, mutta sama yksilö on taatusti viisaampi nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä. Tietenkin jo fiksu parikymppinen voi olla viisaampi kuin umpipölö nelikymppinen, mutta se fiksu parikymppinen on vielä fiksumpi nelikymppisenä kuin parikymppisenä.

miten kummasti sitä jaksaa 40vuotiaana:-) En ainakaan itse kokenut sitä raskaana, ensikuukausien koliikin jälkeen. Ja koliikkia pitää myös nuoret raskaana. Itse asiassa vanhempana jaksaa paremmin, henkisesti ainakin. Valvominen ei niin haitannut, ja nautin kotona olemisesta ja rauhaisista päivistä. Ei ollut enää minnekkään kiire, ei lapsi estänyt.

ja sen kirjoitin. Sen jälkeen sainkin sitten jo inhottavia "sinun iässäsi minä nautin nuoruudestani enkä vaihtanut paskavaippoja" -kommentteja. Minusta se ei ole kovin asiallista eikä varsinkaan kypsää, mitä voisi jo 40+ -ikäiseltä "jo nuoruutensa eläneeltä" odottaa toisin kuin tällaiselta "kakaralta".

t. se 26-vuotias

Kyllä se tuleva lapsi joutuu teitä häpeämään.

Hoh hoh, mitä häpeämistä tuossa on? Mun kaveri sai juuri vauvan 40-vuotiaana. Eikö tule mieleen että ihminen saa jälkeläisiä jos niin on tarkoitettu?

Luonto hoitaa asian ja sitten kun hedelmällinen aika on ohi, vauvoja ei enää saa. Niin yksinkertaista se on.

vauvan on tarkoitus tulla jos on tullakseen. Jos miehesi on 47v ei se ole mikään vanha vielä, meidän piirissä yks yli 50v mies oli tullut vielä isäksi parisen kertaa. Onnea!

ässä kysyttiin rehellistä mielipidettä,



Lainaus:

miten kummasti sitä jaksaa 40vuotiaana:-) En ainakaan itse kokenut sitä raskaana, ensikuukausien koliikin jälkeen. Ja koliikkia pitää myös nuoret raskaana. Itse asiassa vanhempana jaksaa paremmin, henkisesti ainakin. Valvominen ei niin haitannut, ja nautin kotona olemisesta ja rauhaisista päivistä. Ei ollut enää minnekkään kiire, ei lapsi estänyt.





ja sen kirjoitin. Sen jälkeen sainkin sitten jo inhottavia "sinun iässäsi minä nautin nuoruudestani enkä vaihtanut paskavaippoja" -kommentteja. Minusta se ei ole kovin asiallista eikä varsinkaan kypsää, mitä voisi jo 40+ -ikäiseltä "jo nuoruutensa eläneeltä" odottaa toisin kuin tällaiselta "kakaralta".



t. se 26-vuotias





Mä vain totesin, että saatat yllättyä itsekin, ettei 40+ ole ihan romu. Se on mun kokemus. En sanonut mitään paskavaippojen vaihdosta. En arvostellut ketään, totesin vain että vanhempanankin jaksaa. Ehkä se, että ajan kiivaan kulumisen tuntee jo, joten voi rauhassa heittäytyä nauttimaan hetekestä. Eli ei enää ole kiire, kaikki tärkeä on tässä ja nyt. Jos koit sen loukkaukseksi, niin ylitulkitset asioita.

ässä kysyttiin rehellistä mielipidettä, Lainaus: miten kummasti sitä jaksaa 40vuotiaana:-) En ainakaan itse kokenut sitä raskaana, ensikuukausien koliikin jälkeen. Ja koliikkia pitää myös nuoret raskaana. Itse asiassa vanhempana jaksaa paremmin, henkisesti ainakin. Valvominen ei niin haitannut, ja nautin kotona olemisesta ja rauhaisista päivistä. Ei ollut enää minnekkään kiire, ei lapsi estänyt. ja sen kirjoitin. Sen jälkeen sainkin sitten jo inhottavia "sinun iässäsi minä nautin nuoruudestani enkä vaihtanut paskavaippoja" -kommentteja. Minusta se ei ole kovin asiallista eikä varsinkaan kypsää, mitä voisi jo 40+ -ikäiseltä "jo nuoruutensa eläneeltä" odottaa toisin kuin tällaiselta "kakaralta". t. se 26-vuotias Mä vain totesin, että saatat yllättyä itsekin, ettei 40+ ole ihan romu. Se on mun kokemus. En sanonut mitään paskavaippojen vaihdosta. En arvostellut ketään, totesin vain että vanhempanankin jaksaa. Ehkä se, että ajan kiivaan kulumisen tuntee jo, joten voi rauhassa heittäytyä nauttimaan hetekestä. Eli ei enää ole kiire, kaikki tärkeä on tässä ja nyt. Jos koit sen loukkaukseksi, niin ylitulkitset asioita.

vaan viestille nro 41. Eikö sekään sinun mielestäsi ollut loukkaava? Pahoittelut, että lainasin sinua. Eikä minun mielipiteeni ole nelikymppisenä välttämättä yhtään muuttunut, vaikka sinun kokemuksesi onkin erilainen. Mielipiteet on mielipiteitä.

t. se 26 v

minun syntyessäni. Oman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että säälin syntyvää lastanne. Mutta meitä ihmisiähän on niin monenlaisia ja joten mitäpä minä olen siihen sanomaan. Ehkä te voitte tarjota omallenne kuitenkin vähän toisenlaisen lapsuuden ja tuen kuin mitä minä olen saanut (tai olen ollut saamatta..).

Aika samanlaiselta nyt 5v ja 6v lastemme lapsuus vaikuttaa kuin heidän kavereidensa lapsuus. Kavereiden vanhemmat ovat minua pääsääntöisesti n 5-10 v nuorempia. Yksi äiti on kyllä minuakin vanhempi... Perheen yhteisten puuhien osalta erot johtuvat mielestäni enemmän vanhempien erilaisista intresseistä, toiset painottavat enemmän urheilullisia ja toiset enemän kultturelleja harrastuksia. Vaikkakin ympäristömme perheistä taitaa suurin osa harrastaa molempia.

Lapsemme harrastavat samoja juttuja kuin kaverinsa, porukalla puuhaamme kaikkea mahdollista, liikumme, kalastamme, veneilemme, käymme leffassa, teatterissa, taidenäyttelyissä jne jne. Matkustelemma aika paljon. Minä ns vanha äiti annan lastemme kokeilla fyysisesti rajojaan esim. kiipeilyssä jne usein enemmän kuin esim. nuoremmat ystäväni. Uskon, että tämäkin on enemmän persoona kuin ikäkysymys. Omalla kohdallani luulen, että olisin nuorempana ollut tiukkapipoisempi.

Tässä iässä meillä on hyvin aikaa ja energiaa nauttia lapsistamme eikä taloudellisia huolia tms.

Onnea teille, ihanaa odotusta!!