Taas opin uutta: avioliitossa tärkeintä onkin miehen kuolema

Mun mielestä avioliitossa on tärkeintä rakkaus ja yhteinen loppuelämä. Sitä varten me mentiin naimisiin.

Me olimme tehneet testamentit jo avoliitossa ollessamme ja avioehtoa meillä ei edes ole (tosin eipä kummallakaan kauheasti mitään omaisuuttakaan ole).

Menimme naimisiin, koska se tuntui "kruunaavan" suhteemme vaikka olimme olleet asuneet yhdessä jo vuosia ja saaneet yhteisen lapsenkin.

Miksi sitten ihmiset tekevät avioehtoja yms? :)

Juu, rahahan siinä on ihan varmasti kyseessä ;)

Eli miehen ei tarvitse maksaa edesmenneen vaimonsa suvulle siitä että saisi jäädä kotiinsa asumaan :) Ei myöskään joudu maksamaan niille sukuaisille että saa pitää viihde-elektroniikkansa ja huonekalunsa.



Sukulaisethan (avo)vaimon omaisuuden perii, ellei pariskunnalla ole lapsia.

Näin on tietysti myös avioliitossa, mutta silloin perinnöjako suoritetaan vasta kun toinenkin puolisoista on kuollut.



Yleensä kuitenkin käy niin, että jompikumpi puolisoista kuolee ensin. Miksi eloon jääneen turvasta ei saisi huolehtia?

Puolison kuolema nyt joka tapauksessa on raskas asia vaikka ei sen lisäksi tulisikaan taloudellisia huolia.

Mun mielestä avioliitossa on tärkeintä rakkaus ja yhteinen loppuelämä. Sitä varten me mentiin naimisiin.

avioliitto takaa yhteisen loppuelämän?

Onhan noi kuitenkin ihan tärkeitä pointteja. Kyllä se on parempi olla naimisissa, jos on pieniä lapsia. Ei sitä voi ennustaa kuka kuolee millonkin.



P.S. Tämä on minun vaatimaton mielipiteeni ja toteutan sitä omassa elämässäni. Muut saavat tehdä oman mielensä mukaan.

kaiken itse ostamansa viide-elektroniikkansa ja talon?

Eli miehen ei tarvitse maksaa edesmenneen vaimonsa suvulle siitä että saisi jäädä kotiinsa asumaan :) Ei myöskään joudu maksamaan niille sukuaisille että saa pitää viihde-elektroniikkansa ja huonekalunsa.

Sukulaisethan (avo)vaimon omaisuuden perii, ellei pariskunnalla ole lapsia.

Näin on tietysti myös avioliitossa, mutta silloin perinnöjako suoritetaan vasta kun toinenkin puolisoista on kuollut.

Yleensä kuitenkin käy niin, että jompikumpi puolisoista kuolee ensin. Miksi eloon jääneen turvasta ei saisi huolehtia?

Puolison kuolema nyt joka tapauksessa on raskas asia vaikka ei sen lisäksi tulisikaan taloudellisia huolia.

Kyllä siinä vaakakupissa tottakai painoi myös se, ettei miehen tarvi ostaa omaa kotiaan vanhemmiltani tai päin vastoin. Nyt kun on lapsia, niin nehän perii tietysti.

näinhän se on, jos lakipykäliä katsoo. Meillä oli jo pitkälti toistakymmentä vuotta pitkä parisuhde takana, joten ei tuntunut, että avioliitto enää suhdettamme mihinkään muuttaisi.



Menimme kuitenkin naimisiin, ja isona syynä oli lailliset syyt. Tuttavapiirissä kuoli muutamia ikäisiämme ja aloimme miettimään, että joskus meistä jompi kumpi kuolee, joten olisi järkevää järjestää asiat lesken kannalta helpoiksi. Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan, mutta koska suunnittelemme olevamme lopun elämäämme yhdessä, jossain vaiheessa sekin tulee vastaan.



Eikä tällä ole mitään tekemistä huonojen tai hyvien lähtökohtien kanssa pitkälle parisuhteelle. Ne lähtökohdat olivat jo siellä 90-luvulla. Ihan yhtä paljon meillä on rakkautta nyt sormuksilla kuin ilmankin.