Lue keskustelun säännöt.
Muuten täydellinen parisuhde - vain intohimo puuttuu
12.05.2014 |
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta neljä vuotta. Lapsia ei ole. Olemme kumpikin alle kolmekymppisiä, joten voisi kuvitella, että seksielämä kuuluisi nyt olla kiihkeimmillään. Toisin kuitenkin on. En tunne ollenkaan haluja poikaystävääni kohtaan. Suudelmat ja kosketukset eivät saa minussa juuri minkäänlaisia tunteita aikaan. Seksiä meillä oli alussa usein, pariinkin otteeseen päivässä. Nykyään hädin tuskin kerran kuussa, yleensä harvemmin. Seksin määrä on vähentynyt jo vuosia sitten. Oikeastaan aktiivista seksielämää oli vain ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Nykyään kun seksiin ryhdytään on se yleensä ihan hyvää, mutta aina en saa orgasmia. Yleensä harrastan seksiä poikaystäväni kanssa vain velvollisuuden tunnosta.
Poikaystäväni on muuten lähes tulkoon täydellinen: huomaavainen, tekee kotitöitä, komea, urheilullinen, hyvä koulutuksinen, käy töissä, ei petäisi koskaan ja tykkää samoista asioista kuin minä. Hän on paras ystäväni.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö haluaisi seksiä ollenkaan. Haluja minulla kyllä löytyy ja pari viikkoa sitten baarissa tapasin miehen jonka kanssa olin melkein valmis pettämään poikaystävääni. Ihan vain seksin vuoksi.
Me ollaan puhuttu seksin vähyydestä aina silloin tällöin, mutta poikaystäväni sanoo että hän toki haluaisi sitä enemmän, mutta ei häntä haittaa vaikka sitä on vähemmän. Olen sitten aina vain tyytynyt ajatukseen, että no ok meidän suhteessa sitä on vähän. Nyt olen kuitenkin alkanut tosissani pohtimaan, että riittääkö tämä enää minulle? Haluaisin harrastaa seksiä kovastikin, en vain syty poikaystävästäni.
Kysynkin nyt onko täällä muita jotka olisi olleet samassa tilanteessa? Tai kuulisin mielelläni kokemuksia myös muiden parisuhteista, onko teillä säilynyt intohimo vuosien jälkeekin? Olenko hullu jos lopetan muuten täydellisen parisuhteen sen takia ettei intohimoa löydy? Onko seksi niin tärkeää?
Kommentit (67)
Hän on paras ystäväsi, mutta ei paras rakastajasi. Näiden asioiden äärellä monet joutuvat priorisoimaan. Minä valitsin intohimon, rakastaja voi olla myös ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilllä samankaltainen ongelma. Yhdessä 5vuotta, ei yhteisiä lapsia. Olen halukas, mies on halukas, mutta kumpikaan ei ole kovin hyvä tekemään aloitteita.
Ennen seksiä oli useammin, mutta haluaisin tuntea olevani haluttu, jos en tee aloitteita, seksiä on vain kerran viikossa tai kahdessa ja silloin alan olla jo todella kriittinen virheliikkeistä, koska olen puutteesta kiukkuinen.
Jos tekisin alotteita, saisin useammin, puhuminenkin varmaan helpottaisi... Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta saisin tehtyä asialle jotain.
Tämä ei ole eron syy, vaan itsetutkiskelun paikka. Kaikki asiat ei erolla korjaannu. Exän jätin seksittömyyden takia, mutta hän oli muutenkin jo pistänyt hanskat tiskiin, koska menimme naimisiin.
Nykyinen kuitenkin selvästi välittää ja rakastaa ja on luotettava, joten toivottavasti tämä tilanne korjautuu, koska tätä on jatkunut vain about puolisen vuotta jos sitäkään.
toista on hankala muuttaa
muuta omaa toimintaa, asennetta, lähestymistä.
suhde väistämättä muuttuu.
Tuon viestin perusteella nyt ei teistä voi paljoa tietää, mutta minulle tuli ensimmäiseksi mieleen, että teillä on kaikki puitteet ja asiat päällisin puolin niin hyvin, että jostain vain on saatava ongelma.
Lähtisin miettimään, saisiko sitä intohimoa syttymään uudestaan jollain tavalla. Muistelkaa yhdessä suhteen alkuaikoja, tehkää yhdessä jotain kivaa. Jos olette kovin tiivisti yhdessä, niin erossa oleminenkin voi tehdä hyvää.
Asiasta kannattaa myös puhua avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kun ei sitä voi oikein vaihtamatta tietää, onko vika suhteessa vai sinussa. Voi olla, ettet vain kestä suhteen arkipäiväistymistä oli kumppani kuka tahansa. Tai ehkä sinulla on joku paha poika -fetissi, jota et ole päässyt toteuttamaan, joten kiltti mies ei sytytä. Useimpien pitää ensin saada siipeensä, että alkaa oikeasti arvostaa niitä ihania kilttejä miehiä. Nyt varmaan väität, että arvostat kyllä, mutta selvästi et tarpeeksi, jos se on täysin epäseksuaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on sitä surullisenkuuluisaa lopun alkua.
Samassa veneessä. Lapsia on kolme, seksi hiipui siinä toisen lapsen syntymän jälkeen n. viisi vuotta sitten. Yhdessä ollaan oltu jo 15 vuotta. En eroaisi tämän takia, mutta kyllähän se surettaa, kun oma mies ei halua. Sillä ei vaan ole mitään kiinnostusta seksiin. On ihan myöntänyt, ettei kyse enää ole pikkulapsivaiheen haluttomuudesta, vaan seksi ei enää tunnu tärkeältä. En ole lihonnutkaan, jotta kyse ei voi siitäkään olla. Minulla haluja riittäisi kyllä häntä kohtaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellistä parisuhdetta ilman intohimoa ei ole olemassa! En tajua miten joku nainen voi jäädä suhteeseen miehen kanssa joka ei häntä halua. Sehän siitä seuraa jossain vaiheessa että löytyy joku jota hän haluaa tai haluttomuuden kohde löytää haluajan. En sitä jäisi odottelemaan.
En jäisi koskaan riippumaan mieheen joka ei minua haluaisi, kyllä ihminen ansaitsee jotain parempaa.
Voiko sitten kaiken saada? Muuten täydellisen parisuhdeen ilman intohimoa, tai intohimollisen suhteen jossa muita asioita on pielessä. Siinäpä valinta.
Onko teillä kaikilla perheellisillä vahva intohimo puolisojanne kohtaan valloillaan jatkuvasti, vuosienkin kuluessa? On kai kaikilla kausia jolloin ei sitä intohimoa niinkään ole, toisinaan taas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun ja mun ex miehen suhteelta. Naiset on kiihkeimmillään vasta täytettyään 35v, nuorena en ollut tosiaan tällainen. Olen eronnut enkä kyllä kaipaa parisuhteeseen takaisin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:17"]
Täydellistä parisuhdetta ilman intohimoa ei ole olemassa! En tajua miten joku nainen voi jäädä suhteeseen miehen kanssa joka ei häntä halua. Sehän siitä seuraa jossain vaiheessa että löytyy joku jota hän haluaa tai haluttomuuden kohde löytää haluajan. En sitä jäisi odottelemaan.
En jäisi koskaan riippumaan mieheen joka ei minua haluaisi, kyllä ihminen ansaitsee jotain parempaa.
[/quote]
Nyt puhutaan siitä, kun nainen ei halua miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 20:13"]
Pistä poikki, ei se tuosta parane. Noi ongelmat tosin voi tulla uudessakin suhteessa.
[/quote]
Tätä pelkäänkin. Entä jos aloitan uuden suhteen jossa intohimoa on taas aluksi, mutta se loppuu sitten taas kuten tässäkin suhteessa? Ja jos uusi suhde olisi muuten nykyistä huonompi? Sehän se tässä pelottaakin.
[/quote]
Minulla tämä on käynyt jokaikisessä suhteessa. Enää en aio vaihtaa kumppania, mutta tunnen itseni vialliseksi.
Kaikki tuntemani intohimon metsästäjät, joille se mystinen "kipinä" (lue: pöksyt kastuu) on tärkeintä ovat ikisinkkuja tai suhteessa ääliömiesten kanssa..
Minulla intohimo loppuu vuodessa. Kun se kerran menee niin takaisin on turha odotella. Olen ollut useamman kerran parisuhteessa, suhteet ovat päättyneet viimeistään parin vuoden kohdalla. Hölmönä olen luullut että intohimo säilyisi hyvässä suhteessa loputtomiin. No, ei säily ei, ainakaan minun kohdallani. Nykyään olen miehen kanssa jolla on ollut samanlaisia ajatuksia intohimosta ja kokemusta sen puutteesta. Suhteemme on avointa laatua. Se on yksi ratkaisumalli.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 23:33"]
Miehenä sanoisin: voi helekatti, miten monimutkaista...
[/quote]
Miehenä sanon, että niin se on miehilläkin. Monet miehetkin uhraavat perheensä ja omaisuutensa älyttömiin seksiseikkailuihin, kun kyllästyvät seksuaalisesti omanikäisiin rupsahtaviin puolisoihinsa.
Toisilla on kyky saada nautintoa samasta kumppanista ja samanlaisesta seksistä yli vuosikymmenien, mutta toisilla ei. Eikä sitä voi itse valita, onko kyllästyvää sorttia vai ei. Kummankin ryhmän on liki mahdotonta ymmärtää toiseen kuuluvien elämänratkaisuja. Ensimmäisiin kuuluville jälkimmäisten älyttömät riskit, ongelmasuhteet, perheiden hajottamiset ja omaisuuksien jaot vaikuttavat laitoshoitoa vaativalta mielenvialta ja jälkimmäiset varmaankin arvelevat, että ensimmäinen ryhmä, joka sinnittelee koko elämänsä tylsän harmaata turvallisuushakuista elämää muutoksia ja suuria tunteita vältellen, on viettänyt jo lapsuudessaan intensiivihoitojakson lobotomialaitoksessa.
Hei
Minulla ollut kolme miestä eka lasten isä, seksiä silloin tällöin, jotain hiomoa kuitenkin, mutta rakastelua harvoin. Tuttua ja turvallista tyydytti minut. Toinen mies elämäni uskomattomin rakastaja, narsisti mustis mies, joka rakasti palvoi tyydytti monta kertaa peräkkäin halusi minulla olevan tyydyttynyt olo, olikin, kuitenkaan en voinut elää väkivallan vuoksi. Nyt kolmas mies, kaikki muu sujuu, mutta ei kovin hyvin seksi, tyydytytn kerran kuussa. Vertaan toiseen narsisti mieheen, jota kaipaan ainoastaan seksin vuoksi. Nykyinen tyydyttyy mutta minä en, en tiedä miksi?? Kuitenkin nykyinen paras kaveri juttu luistaa ja on hauskaa ja huumoria. En tiedä mikä tämä elämä oikein on. En halua enää yhtään miestä koska uusista menee sekopäisksi ja rupeaa vertailemaan. Ole tyytyväinen ja rakasta miestäsi, puhu, puhu ja puhu. Olkaa rehellisiä
Olisiko aika puhua vaikka molempien seksitoiveista tai ehkä kokeilla jotain uusia seksileluja jne.?
Kait sitä jokainen valitsee ne kriteerit hyvälle parisuhteelle, jotka ovat itselle tärkeitä. Minulle intohimoa tärkeämpää on kumppanuus, luottamus, kunnioitus, toisen huomioiminen, tukeminen, huumori, yhteinen elämänkatsomus ja arvot sekä tietenkin rakkaus. Nämä kaikki löytyy nykyisestä, 17 vuotta kestäneesta suhteestamme. Kiimaa oli silloin parikymppisenä, kun tavattiin. Sitä on toki kiva muistella, mutta en lähtisi vaihtamaan että saisin kokea sen uudelleen.