Muuten täydellinen parisuhde - vain intohimo puuttuu

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 19:27"]

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta neljä vuotta. Lapsia ei ole. Olemme kumpikin alle kolmekymppisiä, joten voisi kuvitella, että seksielämä kuuluisi nyt olla kiihkeimmillään. Toisin kuitenkin on. En tunne ollenkaan haluja poikaystävääni kohtaan. Suudelmat ja kosketukset eivät saa minussa juuri minkäänlaisia tunteita aikaan. Seksiä meillä oli alussa usein, pariinkin otteeseen päivässä. Nykyään hädin tuskin kerran kuussa, yleensä harvemmin. Seksin määrä on vähentynyt jo vuosia sitten. Oikeastaan aktiivista seksielämää oli vain ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Nykyään kun seksiin ryhdytään on se yleensä ihan hyvää, mutta aina en saa orgasmia. Yleensä harrastan seksiä poikaystäväni kanssa vain velvollisuuden tunnosta.

Poikaystäväni on muuten lähes tulkoon täydellinen: huomaavainen, tekee kotitöitä, komea, urheilullinen, hyvä koulutuksinen, käy töissä, ei petäisi koskaan ja tykkää samoista asioista kuin minä. Hän on paras ystäväni. 

Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö haluaisi seksiä ollenkaan. Haluja minulla kyllä löytyy ja pari viikkoa sitten baarissa tapasin miehen jonka kanssa olin melkein valmis pettämään poikaystävääni. Ihan vain seksin vuoksi. 

Me ollaan puhuttu seksin vähyydestä aina silloin tällöin, mutta poikaystäväni sanoo että hän toki haluaisi sitä enemmän, mutta ei häntä haittaa vaikka sitä on vähemmän. Olen sitten aina vain tyytynyt ajatukseen, että no ok meidän suhteessa sitä on vähän. Nyt olen kuitenkin alkanut tosissani pohtimaan, että riittääkö tämä enää minulle? Haluaisin harrastaa seksiä kovastikin, en vain syty poikaystävästäni.

Kysynkin nyt onko täällä muita jotka olisi olleet samassa tilanteessa? Tai kuulisin mielelläni kokemuksia myös muiden parisuhteista, onko teillä säilynyt intohimo vuosien jälkeekin? Olenko hullu jos lopetan muuten täydellisen parisuhteen sen takia ettei intohimoa löydy? Onko seksi niin tärkeää?

[/quote]

Tämä on vain minun mielipiteeni: Kyllä, intohimo ON tärkeää.

Minä jopa uskon, että intohimo ja hyvä seksi on kantanut minut ja mieheni vaikeidenkin aikojen ylitse (esim rankan pikkulapsi ajan). Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja intohimo on säilynyt. Seksin määrä on muuttuva, välillä sitä on paljon ja välillä vähän, mutta intohimo ei ole sammunut koskaan ja seksin laatu on aina ollut hyvää. Minä en voisi kuvitallakaan olevani ihmisen kanssa jota kohtaan en tuntisi intohimoa, sillä en usko sellaisen suhteen kantavan onnellisena kovinkaan pitkälle. 

Syötkö e-pillereitä? Ne saattavat vähentää haluja. Toisaalta jos kävit jo ihan kiimasena johonkin vieraaseen mieheen, niin tuskin siitäkään on kyse? Ehkä seksinne on vain tylsää? Mitä jos yrittäisitte piristää sitä jotenkin? Tai ehkä miehesi on liiankin hyvä mies muilla osa-alueilla. Luettelit, että hän tekee kotitöitä, on ehdottomasti uskollinen, kiltti ja  plaa plaa. Kivoja piirteitähän noi miehessä on, mutta toisaalta vievät kyllä varmasti haluttavuutta miehestä aika paljon. (valitettavasti). Kyllä se jollain tavalla kiihottaa, että mies ei ole tossun alla ja ei ole liian kiltti. Jo ihan sekin, että ei nyt ihan 100% varma voi olla siitä pettääkö toinen joskus, niin sekin on jollain tavalla kiihottavaa. En tarkoita, että kukaan haluaisi miehensä pettävän tai ei ainakaan kukaan normaali, mutta jos oma mies on sen verran haluttava tapaus, että tietää ottajia (tai antajia) olevan vaikka kuinka paljon, niin kyllä se jostain syystä tekee miestä haluttavamman.

En tiedä ymmärstikö mitä yritin selittää.  

Tismalleen sama tarina täällä! Minunkaan mies ei näe mitään ongelmaa, itse taas haluaisin edes keskustella asiasta. Mies on hyvä ja normaali sänkypuuhissa, mutta seksiä on harvoin. Lisäksi haluaisin miehen olevan sängyssä hallitseva ja käskevä.

En kuitenkaan voi jättää miestäni, koska rakastan häntä, sovimme hyvin yhteen ja haluan tehdä hänen kanssaan lapset. Tyydyn vain ajattelemaan muita miehiä masturboidessa.

"Kiva" kun on kohtalosisaria! Täällä pyöritään samojen teemojen äärellä.. Tosin emme ole olleet edes noin kauaa yhdessä.

Alan hiljalleen kallistua siihen että intohimo on tärkeämpää.. Tavallaan on kuitenkin sellainen olo, että heitän säkillisen kultaa kaivoon, jos eroamme.

Samojen asioiden kanssa painin. Seksi alkoi pikkuhiljaa loppumaan ekan vuoden jälkeen, nyt 2v myöhemmin seksiä on todella harvoin. Vakavissani harkitsin eroa, mutta sitten oli seksiä ekaa kertaa kuukauteen ja tulinkin raskaaksi. Tässä sitä nyt sitten ollaan muuten täydellisessä suhteessa, raskaana, mutta ilman seksiä. Seksikerrat sen kuin harvenee ja samoin nousee kiinnostukseni muita miehiä kohtaan. Pettämään en lähtisi, mutta ei tälläistäkään tilannetta loputtomiin jaksa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 22:53"]"Kiva" kun on kohtalosisaria! Täällä pyöritään samojen teemojen äärellä.. Tosin emme ole olleet edes noin kauaa yhdessä.

Alan hiljalleen kallistua siihen että intohimo on tärkeämpää.. Tavallaan on kuitenkin sellainen olo, että heitän säkillisen kultaa kaivoon, jos eroamme.

[/quote]

Juuri tätä ajattelen minäkin :/ On niin vaikeaa! Entä jos en koskaan löydä yhtä hyvää miestä? Entä jos muidenkin kanssa intohimo sammuisi ajan kuluessa?

Miehenä sanoisin: voi helekatti, miten monimutkaista...

Kulissiavioliitto toimii meillä hyvin, vaimo ei tykkää seksistä ja meillä on vielä pienet lapset. Olen sitten tyttöystäväni kanssa muualla, emmekä sotke kotini asioita. Lapsilla on isä, ja tyttöystävä ei halua enää vakiintua. Kaikilla on hyvä olla.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:00"]

Kaikki tuntemani intohimon metsästäjät, joille se mystinen "kipinä" (lue: pöksyt kastuu) on tärkeintä ovat ikisinkkuja tai suhteessa ääliömiesten kanssa..

[/quote]

Näin se usein vaikuttaa olevan, ja niin myös miehillä. Veikkaan, että AP on niitä naisia, joille tietynlainen draama ja miehen ennakoimattomuus on kiihottava asia. Silloin on valittava mistä tinkii. Täydellistä miestä, joka tyydyttää sekä turvallisuustarpeet että intohimon tarpeen ei tule olemaan.

Me olemme olleet 9 v. Yhdessä, ikää 26-vuotta. Minulle seksi ei ole kaikki kaikessa, sitä on noin 1-2 kertaa viikossa MUTTA seksin laatu on mitä on. Perse pystyyn ja mies purkaa paineet. Mies on alkanut puhumaan että kaipaa intohimoa ja jännitystä.. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

10vuotta yhdessä, neljä lasta, samat fiilikset! Välillä tuntui että ero olisi paras ratkaisu, rakastin miestäni ihmisenä, mutta en ollut romanttisesti rakastunut häneen. Pysyimme kuitenkin yhdessä, ja kyllä ne halut sieltä tulivat takaisin, olivat vaan piilossa välillä.

Omaan puolisoon ON mahdollista rakastua uudestaankin, kai se vaatii sen HYVÄN puolison sitten, ettei muita ongelmia ole kuin kyllästyminen..

Mitä se intohimo oikein on?

Haluan seksiä toisinaan hyvinkin paljon, mutta ei sillä ole tekemistä mieheni kanssa. Jos ylipäätään haluan seksiä, haluan sitä kyllä mieheni kanssa, mutta en nyt sanoisi tuntevani häneen syvää intohimoa. En oikein tiedä olenko sellainen ihminen, joka edes pystyisi tuntemaan intohimoa monta kymmentä vuotta toista ihmistä kohtaan. Ylipäätään haluan hyvin harvoja miehiä. Ihan muutamia tapauksia on tullut vastaan, joiden kanssa olen seksiä intohimoisesti halunnut. Mieheni on yksi niistä, mutta en ole niin naiivi, ettenkö uskoisi näiden muidenkin kohdalla oman intohimoni hiipuvan vuosien varrella. Rakastan miestäni, mutta minun on jollain tapaa vaikea yhdistää intohimoa rakkauteen. Rakkaus syntyy minulle kumppanuudesta, ystävyydestä ja kunnioituksesta toista kohtaa. Intohimo on sitten omaa fiilistä seksiä kohtaan, omaa himoa tavallaan. Minun kohdalla se lähinnä tarkoittaa sitä, että kuvioissa on silloin mukana mies, jonka kanssa pystyn päästämään omat himoni täyteen liekkiin.

Hei, Minä luulen kans ettei se vaihtamalla parane. Kaikkiin olen kyllästynyt jossain vaiheessa. Parempi, että arki pyörii hyvin ja lapsilla on luotettava isä.

Keskustelua.

Asia jota itse olen pohdiskellut viime aikoina paljon. Halut ovat lopahtaneet tässä kolmivuotisessa suhteessa, puoleltani niitä ei tosin koskaan ihan kauheasti ole ollut. Mieheni on komea ja viehättää silmääni.

Siksipä olen tullut ajatukseen, että rakkaus ja intohimo eivät kulje käsi kädessä. Rakkaus kasvaa, kun teemme toisillemme hyviä asioita ja tekoja, tuemme toisiamme jne. Intohimo taas... toisen kaipaaminen (ne omat jutut!!), intohimot eri elämän osa-alueilla, esim työ tai harrastuksiin liittyvä, muut ihailijat... voi kuulostaa oudolta mutta kyllä minua kiihottaa jos miehellä on muitakin ihailijoita, ei ole ihan aina saatavilla ja joka ikisessä asiassa se nro 1 ja elämän keskipiste ... Nykyisessä suhteessani on juuri näin. Mies on komea mutta ujo - sosiaalinen kanssakäynti on aika raskasta kun olen se ns keskusteluiden ylläpitåjä, miestä ei kiinnosta mikään - on tympääntynyt työhönsä mutta ei sio kouluttautua, ei tee vapaa-ajallaan mitään kehittävää(tietokoneella surffailu ja autolla ajo) ja kavereita ei juuri ole. Ikävä kyllä nämä seikat vaikuttavat haluihini paljon.

Tuttuja tarinoita. Kyllä ainakin täällä kaatui pitkälti siihen suhde. Nyt ollut 7v yhdessä toisen miehen kanssaja lempi leiskuu☺

Naiselle on luonnollista tuntea voimakasta seksuaalista halua uutta miestä kohtaan n. 1-1,5 vuotta. Siinä ajassa pitäisi tulla raskaaksi, jotta luonnollinen sykli voisi toteutua. Raskaana ollessaan ja lapsen ensimmäiset 3-4 vuotta nainen kiintyy ensisijaisesti lapseen, mutta mies saa tässä vaiheessakin vielä runsaasti huomiota. Sen jälkeen seksuaalinen kiinnostus ei välttämättä ole kovin voimakasta, ellei nainen halua lisää lapsia. Ja tämä sykli on mieskohtainen, eli jos löytyy uusi kiinnostava mies, halut heräävät kyllä taas nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle on luonnollista tuntea voimakasta seksuaalista halua uutta miestä kohtaan n. 1-1,5 vuotta. Siinä ajassa pitäisi tulla raskaaksi, jotta luonnollinen sykli voisi toteutua. Raskaana ollessaan ja lapsen ensimmäiset 3-4 vuotta nainen kiintyy ensisijaisesti lapseen, mutta mies saa tässä vaiheessakin vielä runsaasti huomiota. Sen jälkeen seksuaalinen kiinnostus ei välttämättä ole kovin voimakasta, ellei nainen halua lisää lapsia. Ja tämä sykli on mieskohtainen, eli jos löytyy uusi kiinnostava mies, halut heräävät kyllä taas nopeasti.

...tai sitten halu on vain kasa alitajuisia tunteita, assosiaatioita ja feromoniyhdistelmiä 😉

Tyydy hyvään ja rakastavaan suhteeseen. Ei niitäkään joka oksalla kasva. Nykyään joka puolella toitotetaan vaan seksistä. Ihmiset aivopestään vain siihen että himot on tärkeimpiä kuin henkinen puoli. Moni olisi ikionnellinen jos hänellä olisi tuollainen mies kuin sinulla. Lopeta tyhjä välittäminen ja päiväunien unelmointi ja tyydy hyvään tasapainoiseen elämääsi. Kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan.

Seksiä teillä kuitenkin muutama kerta kuukaudessa. Entä kun sitä on pari kertaa vuodessa? Ei teillä ole oikeasti mitään hätää, nyt vähän suhteellisuudentajua asioihin. Eihän kiimaisin aika kellään kestä vuotta kahta pidempään, sitten tasoittuu ja muut asiat tulevat tärkeämmiksi.

40+ naisena samoja tuntemuksia. Melkein 20v naimissa, lapsia on, miehen kanssa seksi sujui ihan hyvin kunnes viime aikoina (n 2v ajan) olen kadottanut kaiken himon. En aio erota, ihan hyvä elämä ja jonkun verran seksiä joskin ilman intohimoa. Eli en myöskään torju miestä kuin tosi harvoin.

Olen nyt ollut hetken (6kk) toisen miehen kanssa salaa seksin merkeissä, muutama kerta vain. Tämä toimii hyvin nyt hetken. Sitten kun loppuu voin koittaa löytää intohimon uusiksi mieheeni. Hän ei vain sytytä juuri nyt, varmaan kun on niin tuttu ja seksimme on perustasoa. Toista kertaa en kuitenkaan halua etsiä 'vierasta', sillä se on liian kuluttavaa oman ihastumiseni vuoksi (mies ei ole ihastunut, tämä on vain seksiä hänelle).