Muuten täydellinen parisuhde - vain intohimo puuttuu

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta neljä vuotta. Lapsia ei ole. Olemme kumpikin alle kolmekymppisiä, joten voisi kuvitella, että seksielämä kuuluisi nyt olla kiihkeimmillään. Toisin kuitenkin on. En tunne ollenkaan haluja poikaystävääni kohtaan. Suudelmat ja kosketukset eivät saa minussa juuri minkäänlaisia tunteita aikaan. Seksiä meillä oli alussa usein, pariinkin otteeseen päivässä. Nykyään hädin tuskin kerran kuussa, yleensä harvemmin. Seksin määrä on vähentynyt jo vuosia sitten. Oikeastaan aktiivista seksielämää oli vain ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Nykyään kun seksiin ryhdytään on se yleensä ihan hyvää, mutta aina en saa orgasmia. Yleensä harrastan seksiä poikaystäväni kanssa vain velvollisuuden tunnosta.

Poikaystäväni on muuten lähes tulkoon täydellinen: huomaavainen, tekee kotitöitä, komea, urheilullinen, hyvä koulutuksinen, käy töissä, ei petäisi koskaan ja tykkää samoista asioista kuin minä. Hän on paras ystäväni. 

Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö haluaisi seksiä ollenkaan. Haluja minulla kyllä löytyy ja pari viikkoa sitten baarissa tapasin miehen jonka kanssa olin melkein valmis pettämään poikaystävääni. Ihan vain seksin vuoksi. 

Me ollaan puhuttu seksin vähyydestä aina silloin tällöin, mutta poikaystäväni sanoo että hän toki haluaisi sitä enemmän, mutta ei häntä haittaa vaikka sitä on vähemmän. Olen sitten aina vain tyytynyt ajatukseen, että no ok meidän suhteessa sitä on vähän. Nyt olen kuitenkin alkanut tosissani pohtimaan, että riittääkö tämä enää minulle? Haluaisin harrastaa seksiä kovastikin, en vain syty poikaystävästäni.

Kysynkin nyt onko täällä muita jotka olisi olleet samassa tilanteessa? Tai kuulisin mielelläni kokemuksia myös muiden parisuhteista, onko teillä säilynyt intohimo vuosien jälkeekin? Olenko hullu jos lopetan muuten täydellisen parisuhteen sen takia ettei intohimoa löydy? Onko seksi niin tärkeää?