Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti höpöttävän lapsen vanhemmat
04.05.2014 |
Kuunteletteko lastanne vai annatteko höpinän valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Mä kadehdin niitä jotka osaa sulkea lapsen/ lasten jatkuvan äänen pois mielestään ja samalla keskittyä lukemiseen tai telkkariohjelmaan. Mä en osaa.
Ja nyt ei tartte tulla sievistelemään, että kyllä minä aina leikin ja juttelen 24/7 lapseni kanssa, ettei tulisi mieleenkään ignoorata juttuja. Jos teillä sattuu olemaan mun lapseni kaltainen 4-6 -vuotias moottoriturpa tai useampia, tiedätte mistä puhun :)
Kommentit (87)
Moottoriturpa, heh, ihan samaa sanaa käytän toisinaan omasta höpöttäjästäni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut sulkemaan korvani vaikka ajottaisesti lapsen (pian 8v.) höpötys käy hermoille niin paljon että tekisi mieli tiuskaista että "turpa kiinni". On aina ollut kauhea höpöttäjä ja juttua tulee ja tulee aina vain. Onneksi sentään koulussa osaa olla hiljaa.
Niin ja jos lapsi ei puhu niin sitten on pakko pitää muuta ääntä (esim. pelatessa).
Kannattaisikohan kerrata lapsille käyttöstapoja... Tuollainen on hyvin epäsopivaa tarhassa, koulussa ja yleensäkin ihmistenilmoilla.
Joo täältä löytyy kans :D lidäksi tämä meidän moottoriturpa omaa järkyttävän kovan ja kimeän äänen. Mietippä sitä :D
Tiedän todellakin mistä puhut! Välillä pystyy ohittamaan puheen, mutta ei aina. Joskus seisoo vieressä ja puhuu taukoamatta niin, että joka lauseen alottaa "arvaas mitä.". Jatkaa kunnes vastaan. Onneksi leikkii paljon mielikuvitusleikkejä, jolloin puhuu leluillee. Jos ei puhu, laulaa. Suu siis käy koko ajan.
Tää papupata siis vähän alle 4-v, 6-v isosisko on aiva toista maata. Väsyy välillä pikkusiskon pölötykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitan välillä sanoa että joskus voisi olla hiljaakin :D sitten mebee touhuilemaan omiaan ja puhuu kokoaika itekseen. Tuosta jatkuvasta pälpätyksestä tulee aina maininta kun on esim yökylässäkin isovanhemmilla tai muilla.. :D
En kiinnitä niihin oikeastaan mitään huomiota. Minulla kaksi jatkuvasti äänessä olevaa ajatusten Tonvavaa, iät 5 ja 3. Molemmat pitävät koko ajan jotain ääntä kotona ollessaan, siis puhuvat ääneen sitä sisäistä puhettaan. Mutta kyllä se silloin stressaa, jos pitäisi itse keskittyä tuottamaan tekstiä (olen opiskelija). Silloin tuntuu, että eikö meillä tosiaan ole koskaan hiljaista! Mutta muuten oikeastaan tykkään siitä että ovat puheliaita. Sellainen hyväntuulinen porina ja hassuttelu, lauleskelu ja leikki on kiva taustaääni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tultaisiin miehen kanssa hulluiksi jos kotona olisi koko ajan jotain meteliä! Koti on rauhoittumispaikka, eikä lasten pitäisi antaa terrorisoida aikuisia.
Sanon usein 7-höpöttäjälleni, että ollaanpa nyt hetki hiljaa. Puoli minuuttia kestää hiljaisuus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:17"]
Sanon usein 7-höpöttäjälleni, että ollaanpa nyt hetki hiljaa. Puoli minuuttia kestää hiljaisuus....
[/quote]
^ 7-vuotiaalle
"Kannattaisikohan kerrata lapsille käyttöstapoja... Tuollainen on hyvin epäsopivaa tarhassa, koulussa ja yleensäkin ihmistenilmoilla."
IDIOOTTI!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu missä ollaan - kotona annan pulista ja annan äänen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisten ilmoilla jos höpöttäminen äityy pahaksi, muistutan, että koko ajan ei tarvitse pulista ja pitää välillä rauhoittua.
Ja kotonakin jos itsellö on rankka päivä takana ja lapsi ihan vaan väsymystään kälättää, niin vihellän pelin poikki ja laitan rauhoittumaan.
8 ja 10 eivät selvästikään tiedä mistä on kyse... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne pulisevat tuolla tavalla? Siis siten, ettei pulina ja pölinä lopu vaikka sanoisi, että nyt on syytä olla hetki hiljaa. Tai että nyt on sellainen tilanne, ettei voi pulista ääneen.
Eihän tuo ihan normaalia käyttäytymistä ole.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:23"]
8 ja 10 eivät selvästikään tiedä mistä on kyse... ;)
[/quote]
Minäkään en tiedä. Selvennätkö siis.
Kai tuo on sitä kun se Prinssi/Prinsessa syntyy ja siitä tehdään maailman keskipiste. Muksu saa terrorisoida ympäristöään miten tahtoo, koska vanhemmat eivät uskalla pistää tälle rajoja. Surullista.
Ei sitä puhetta voi ignoreerata, koska silloin volyymit vaan nousee entistäkin korkeammalle ja tullaan naaman eteen huutamaan "äiti!" Ainoa keino saada hetken hiljaisuus on jyrkällä äänellä keskeyttää pölinä ja sanoa, että nyt äiti juttelee iskän kanssa. Kun sen toistaa pari, kolme kertaa, saattaa saada 10-15 sekunnin hiljaisuuden aikaiseksi.
Project mama-blogissa oli samasta aiheesta juttua ihan vähän aikaa sitten.
Itse onnistun kyllä vajoamaan omiin ajatuksiini turhankin helposti, välillä lapsi saa hokea vieressä ihan tärkeääkin asiaa useasti ennenkuin havahdun.
Itsellänkin on mielikuvitusta, mutta lapsen maailma on niin erinlainen ja on tosiaan vaikea innostua yhtä palavasti vesikoiran ja jättikoiran seikkailuista vuoden jo niistä kuultuani :D Eli ymmärrän hyvin, että tomaatit eivät enää naurata ;D.
Lapsen omat työkaveritkin tuntuivat hillittömiltä.