Jatkuvasti höpöttävän lapsen vanhemmat

Mieluummin puhelias kuin mykkä lapsi. Mykät eivät menesty.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:33"]

Mykkä, nurkassa hiljaa istuva lapsi on surullinen näky. Nautitaan näistä ulospäinsuuntautuneista puheliaista lapsista :) Kannustetaan heidän verbaalisuuttaan. He tulevat pärjäämään tulevaisuuden kovissa paineissa, toisin kuin mykät ja introvertit ikätoverinsa.

[/quote] Enpä menisi takaamaan tuota pärjäämistä. Kyllä ihmisen pitää osata olla hiljaa, oli sitten 3 tai 30 vuotias. Sitä paitsi usein tällaisen kalkattajan jutuissa ei ole yhtään mitään sisältöä.

Jouduin vähän aikaa sitten olemaan samassa tilassa pari tuntia pienen moottoriturvan kanssa ja se oli lähes kaikille paikalla oleville aikamoinen helvetti. Siinä missä vanhemmat vain naureskelivat omalle pikku prinsessalleen, pitivät muut korviaan ja heikoimmat lähtivät niin kauaksi kuin pääsivät. Kimeän ja kovaäänisen kalkatuksen lisäksi tämä pieni tyttöjen oli myös kova määräilemään ja käskytti vanhempiensa ohella myös kaikkia ympärillä oleviaan. Alussa tyttö nauratti, kolmen minuutin jälkeen ei enää. Puhe oli tauotonta ja kun tyttö puhui, piti muiden olla hiljaa ja kuunnella. Tyttö keskeytti aikuisten jutut kälkätyksellään ja teki sitä vanhempiensa silmien alla täysin hyväksytysti. Kauheaa.

Meillä lapset ovat moottoriturpia nimenomaan kotona. Vanhempi 5v on kova jutustelemaan, jos hoidossa aikuinen juttelee vain hänen kanssaan tai joku lapsi leikkii vain hänen kanssaan, mutta isossa ryhmässä on hiljaa ja seurailee. Samoin sukulaisten tai muiden vieraiden kanssa. Nuorempi 3v oli hoidossa tuppisuuna aikuisia kohtaan ekan vuoden ja lapsiakin kohtaan puoli vuotta. Vasta sen jälkeen on alkanut puhumaan hoidossa eikä silloinkaan mitenkään häiritsevästi. Myös nuorempi on vieraissa tilanteissa ennemmin hiljainen tarkkailija (esim. konserteissa, lasten teatterissa, sukulaisjuhlissa ym).

Mutta kotona molemmat höpöttävät ihan jatkuvana syöttönä. Saa todellakin välillä jämäkästi sanoa, että ensinnäkin nyt puhutaan pienemmällä äänellä, ja että nyt äiti ja isä juttelee ja päälle ei saa koko ajan puhua. Molemmat hölpöttää/laulaa/loruilee/päästelee ääniä leikkiessään ja pienempi myös kirjoja katsellessaan. Eli pulputus on taukoamatonta, kotona. Joskus haluaisi sitä hiljaisuutta, mutta missäs sitä voi päästää höyryjä ja pienemmän harjoitella puhetta (käy puheterapiassa) ellei kotona. Eli ei ole kasvatuskysymys, mielestäni. Ei "ongelma" muualla kuin kotona.

Kahdenkymmenen vuoden opekokemuksella: moottoriturpaominaisuus ei korreloi koulumenestyksen kanssa.

Se on sellainen piirre, mistä voi aidosti tykätä vain omat vanhemmat :-D

Introvertit pärjää ihan yhtä hyvin. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Minä olin pienenä jatkuva höpöttäjä. Olen aina ollut verbaalisesti ja kirjallisesti lahjakas, ja todella ulospäinsuuntautunut. Sellainen lapsihan on vain hyvin luottavainen ympäristöä kohtaan ja uskaltaa olla oma itsensä!

[/quote] Sama juttu, minä olin myös pienenä ulospäinsuuntautunut ja juttelin koulumatkoilla kaikkien ystävällisen näköisten kanssa. Osasin myös kuunnella ja olla hiljaa ilman pyyntöä tai käskyä. Huomasin helposti milloin höpötys ei tilanteeseen sopinut. Lapset eivät ole joko tai, puheliaita tai mykkiä, vaan heille pitää antaa mahdollisuus havaita itse koska voi pitää suunsa kiinni. Jos he eivät sitä osaa, pitää se opettaa, vaikka sitten sanomalla asiasta miljoona kertaa. Tämä on vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä. Lapsesta ei saa tulla kuningas.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:54"]

Mieluummin puhelias kuin mykkä lapsi. Mykät eivät menesty.

[/quote] Höpö höpö. Oletko usein kuullut lörpöttelevästä it-alan ammattilaisesta?

Itse olen moottoriturpani vuoksi luopunut ajatuksesta että yrittäisi opiskella ainakaan vielä pariin vuoteen. Itse olen ollut lapsena omissa oloissani viihtyvä helppo lapsi joten olen ehkä vielä aavistuksen enemmän hukassa tuon lapseni kanssa. Sen jälkeen kun lapsi oppi puhumaan meni vuosia kunnes lopulta kerran sain lapsen ollessa jo 5 soitettua yhden tärkeän puhelun ja lapsi oli sen ajan hiljaa. Hyvä etten itkenyt onnesta, hehkutin asiaa suunnilleen kaupan kassallekin. Ainoa hetki jolloin lapsi on hiljaa on silloin kun hän katsoo lasten ohjelmia, eli jotain ääntä kuuluu kuitenkin. Lisäksi minusta ei saa lähteä pihaustakaan tai se moottoriturpa aukeaa ja lapsi alkaa selittämään ohjelman hahmoja. 

Se ajatuksen juoksu lapsella on vielä niin outoa etten pysy kärryillä, välillä tulee ihan hauskoja juttuja mutta suurimman osan ajasta ajatus hyppii niin paljon että sitä on rasittavaa kuunnella pidemmän aikaa. Toisaalta helppo lapsi, ei tarvitse viihdyttää kun ihan itsestään viihtyy vaikka puoli tuntia leikkimällä omilla käsillään ja jaloillaan perhettä, kädet ovat lapsia ja jalat vanhemmat.

Sekin vielä kun itseeni vertaan, lapsena leikkiessäni en koskaan puhunut ääneen vaan lelujen vuorovaikutus tapahtui ajatuksissani. Oma lapsi osaa olla hiljaa leikkiessään noin 6 sek ja sitten se suu taas aukeaa. Sitten jos on hiljaista yli 10 sek on lapsi nukahtanut.

22:lle, miksi hiljainen lapsi on surullinen näky? Minä olin sellainen ja minä olin se johon aikuiset luottivat vastuuta ja antoivat hyvät eväät pärjäämään aikuisuuden kovissa paineissa. Silloin kun hiljainen aukaisee sen suunsa lopulta on yleensä hyvä kuunnella, sieltä tulee täyttä asiaa joka on todella pitkälle mietittyä. Töissä on jopa välillä huvittavaa kun moottoriturpatyökaverini hölöttävät ongelmasta x mutta kukaan ei pääse siitä hölötyksestään kohti ratkaisua, sitten minä tai joku muu hiljaisemmista sanoo itsestään selvyyden ja moottoriturvat ovat ihan ihmeissään miten joku noin nopeaan keksi ratkaisun. Sitten on porukkaa paljon meidän hiljaisten ja mottooriturpien välissä jotka osaavat olla hiljaa ja kuunnella sekä myös puhua vaikka ei nyt niin kovin ihmeellistä asiaa olekaan. Sanoisin että he kuitenkin ovat niitä jotka parhaiten kestävät kovia paineita, meillä mykillä alkaa napsumaan jatkuvassa hölötyksessä ja moottoriturvilla napsuu jos joutuu olemaan hiljaa pitkiä aikoja. Mutta kyllä me kaikki paikkamme löydetään =)

Meni vähän ohi aiheen jo minulla, vaikka olen "mykkä" niin kirjoittamalla tulee sitten vähän liikaakin tekstiä =p

Voi että! Suomessa lapset pyritään kasvattamaan kurissa ja herran nuhteessa siten, että puhua saa vaan silloin kun on asiaa. Muutoin tulee vaieta kuoliaaksi. Ja voi sitä lapsiparkaa, joka höpöttää omiaan omaksi ilokseen! Eihän niin saa tehdä! Se kun voi ärsyttää lapsettomia, ammattitaidottomia opeja ja muuten vaan huumorintajuttomia ja näköalattomia aikuisia ;)

Leben und leben lassen!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 20:14"]Voi että! Suomessa lapset pyritään kasvattamaan kurissa ja herran nuhteessa siten, että puhua saa vaan silloin kun on asiaa. Muutoin tulee vaieta kuoliaaksi. Ja voi sitä lapsiparkaa, joka höpöttää omiaan omaksi ilokseen! Eihän niin saa tehdä! Se kun voi ärsyttää lapsettomia, ammattitaidottomia opeja ja muuten vaan huumorintajuttomia ja näköalattomia aikuisia ;)

Leben und leben lassen!

[/quote]

Ihan uteliaisuudesta, onko sulla kotonasi lasta, joka pitää ääntä aivan taukoamatta (tyyliin 45 viestin lapsi)?

Kyllä siinä alkaa huumorintajuisimmaltakin ihmiseltä hymy hyytyä, kun siltä tajunnanvirralta ei saa sekunnin rauhaa.

Ihme jankkausta kasvatuksesta, kun ap kyseli muiden vanhempien kokemuksia.

Oma moottoriturpani on vieraassa ympäristössä hieman varautunut ja siten av:n mittapuulla "osaa käyttäytyä/on kasvatettu oikein", mutta kotona hän on puhunut taukoamatta kohta kolme vuotta. Eikä vain puhunut, vaan kysellyt. Ja kysymyksiin pitää tulla aina järkevä vastaus, ei siis riitä mikään "öhöm/en tiedä/jaa-a" tai muu mutina. Ja vastausta seuraavat sitten jatkokysymykset ja jatkokysymysten jatkokysymykset... Useimpina päivinä olen lopen uupunut jo puolilta päivin, kun en ehdi ajatella ainuttakaan omaa ajatusta koskaan tytön ollessa valveilla.

Puhuu muuten unissaankin, mutta onneksi niihin ei tarvitse sentään yleensä vastailla.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:43"]Jos yli viisivuotias lapsi ei osaa vielä pysyä pyydettäessä hiljaa niin onpahan siinä hauska ominaisuus... Älkää ainakaan tuoko tuollaisia ravintoloihin, konsertteihin, teattereihin vaan nauttikaa siitä pulinasta kotona. Kaikki eivät todellakaan arvosta tuollaista melusaastetta.

[/quote]

Pointti ei varmaan ollut se, ettei osaisi olla hiljaa konsertissa, mutta miksi puheliasta lasta pitäisi kotona koko ajan kieltää. Ihan kuin lapsen pitäisi kotonakin olla vaan hiljaa nurkassa. Jotkut lapset tosin on sellaisia, että saattavat istua hiljaa vaikka piirtelemässä. Luonnekysymys.

Minulla on valikoiva kuulo, yleistä höpinää supersankareista, tv-ohjelman tapahtumista en kuule, mutta kuulen kuitenkin: Saako ottaa karkkia?, Oho! (sattui joku vahinko), Äiti tule auttamaan! ym. olennaiset asiat siis seuloutuvat ja huomaan ne.

Minä sanon kyllä tiukasti puheliaalle lapselleni tarpeen tullen, että nyt äiti ja iskä puhuvat. Kohta on sinun vuorosi. Vastaavasti jos meillä on vieraita, sanon jotain samantapaista. Omaa vuoroa on opittava odottamaan.

Totta kai puhun hänen kanssaan paljon, mutta herranjestas, en ole yli-ihminen enkä jaksa aina kuunnella. Sanon siis, että olen nyt vähän väsynyt ja ääni sattuu korviin. Puhutaan vähän myöhemmin lisää, ja ohjaan hänet tekemään jotain muuta. Minä itse olen erittäin introvertti ja joskus äänet oikeasti koskevat.

47 tyydytän uteliaisuutesi; perheessämme on kolme erittäin puheliasta lasta :)

Meille tämä on rikkaus eikä rasite niin kuin monelle normisuomalaiselle perheelle. Taustamme on hieman kansainvälisempi, jos se sitten selittänee suhtautumisemme lasten verbaaliseen lahjakkuuteen :) Ja kyllä, meilläkin puhetta riittää 24/7 :D

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:23"]

8 ja 10 eivät selvästikään tiedä mistä on kyse... ;)

[/quote]

3 selvästi tietää? 10 lainasi kolmosen kommenttia...

Whkä hiljaisempien lasten vanhemmat voisivat yrittää ymmärtää tilannetta niin, että heidän pitäisi saada ujot tai hiljaiset lapsensa puhumaan jatkuvasti, ja myös vieraille ihmisille. Tai pakottamaan paikallaan pysyvä lapsi liikkumaan jatkuvasti. Ei se niin helppoa ole, tai kiinni kasvatuksesta.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, suurimman osan winx- ja pokemon- ja keijuaiheisesta löpinästä ja kuvitteluleikeistä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen harjaantunut tähän.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:37"]

Jos naapurin koira räksyttää 24/7 niin onko sekin vain koiran ominaisuus, ei ongelma?

[/quote]

Sinusta puhuminen ja koiran räksyttäminen on sama asia?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:37"]

Jos naapurin koira räksyttää 24/7 niin onko sekin vain koiran ominaisuus, ei ongelma?

[/quote]

Sinusta puhuminen ja koiran räksyttäminen on sama asia?

[/quote]

Samanlaista ärsyttävää melusaastetta nuo kumpikin ovat esimerkiksi naapureille.

Kerran olin junassa, missä n. 3 v oli isovanhempiensa kanssa samassa vaunussa, viereisessä penkkiparissa, matka kesti 3.5 tuntia. Lapsi ei ollut hetkeäkään hiljaa. Mutta - kivempi häntä oli kuunnella kuin isoon ääneen kiukuttelevia lapsia. Eikä tämä lapsi juoksennellut ympäriinsä, vaan keskittyi höpöttämiseen. 

Hyvä on lasta kuunnella mitä sanottavaa on. Lapsen täytyy osata myös kuunnella. Satuiässä oleville paljon satuja lukea, tulee hyvä keskittymiskyky. Lapselle liikuntaa päivittäin. Liika höpöttäminen tauotta ei kai ihan normaalia ole.