Miksi joudun jokaisessa työpaikassa kiusatuksi?

Poltatko? Olen huomannut, että työpaikalla jossa melkein kaikki polttavat syrjitään heitä jotka eivät polta. On siinäkin typerä syy.

Ei minun työpaikallani ole tapana puhua pahaa niistä, jotka eivät ole paikalla. Jos minun läsnä ollessani alkaa puhe poissaolijasta, vaihdan puheen aihetta.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:38"]

Suomalainen työelämä on sairas ja siinä olevat ihmiset keskimäärin narsistisia paskoja, jotka kuvittelevat olevansa hyviäkin työntekijöitä. Minun puolestani voivat pitää tunkkinsa, sellaisiin psykopaattisiin klikkeihin ei kannata aikaansa uhrata, elämä on liian lyhyt ilkeiden ihmisten parissa vietettäväksi.

[/quote]

Sinä saat tuomita työkaverisi ilkeiksi, narsistisiksi paskoiksi ja huonoiksi työntekijöiksi, mutta he eivät saa olla pitämättä sinusta?

Te, jotka ivallisesti nauratte työpaikkojen tyttöjenilloille, joihin ette osallistuisi mistään hinnasta, ettekö huomaa itsessänne kiusaajan piirteitä? Halveksutte, ettekä edes haluaisi viettää vapaa-aikaanne heidän kanssaan, olette olevanne parempia.

Tai sinä, joka et uskalla käydä kahvilla, eiväthän työkaverisi pääse tutustumaan sinuun ja luultavasti kokevat, että sinä et halua heidän seuraansa, kun et yhtä aikaa kahvillakaan suostu käymään. Turha syyttää muita työpaikkakiusaamisesta, jos itse on jo ennakkoon sitä mieltä, etteivät muut kuitenkaan sinusta pidä, et siis vaivaudu edes yrittämään tutustumista. Tiedän, ettei sosiaalisten tilanteiden pelolle voi mitään, mutta ei siitä voi myöskään muita syyttää.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:34"]

Siis sellasta piilov...tuilua, selän takana puhumista ja pois sulkemista. Nykyisessä työpaikassa on ollut tapana viettää tyttöjen iltaa aina välillä, viime syksystä lähtien minua ei ole kutsuttu vaikka selvästi niitä tapaamisia on ollut. En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen aina kaikille ystävällinen, ehkä en kovin avoin ja äänekäs. Tämä todella satuttaa. Nyt harkitsen taas työpaikan vaihtoa koska syrjiminen syö voimia.

[/quote]

Vietetäänkö sitä tyttöjen iltaa työpaikalla vai ulkopuolella? Jos ulkopuolella, niin kyseessä on toistensa kanssa ystävystyneiden henkilöiden vapaamuotoinen illanvietto, johon sinulla ei ole nokan koputtamista. Ei ihmisiä voi velvoittaa olemaan sinun ystäviäsi vapaa-ajalla eikä toisaalta kieltää olemasta ystäviä joidekin työkavereidensa kanssa.

Ei minuakaan kutsuta minnekään työpaikan ulkopuolisiin menoihin enkä haluaisikaan mennä. Ymmärrän ihan hyvin, että loppuporukka on minua monta kymmentä vuotta vanhempaa ja kiinnostuneita sen mukaisista asioista. Heillä on yksityiselämässäänkin yhdistäviä tekijöitä, minulla heidän kanssaan ei. Haen ystäväni työn ulkopuolelta.

Voiko joku todella olla näin tyhmä?[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:04"]

Tulkitset kaikki satunnaiset puheet kiusaamiseksi, otat itseesi ihan kaikesta, et anna muille mitään? Olet sosiaalisti kyvytön ja ns. Kiusaamistilanteiden yhteinen nimittäjä olet sinä. Auttaako asennemuutos, ei ne susta yleensä puhu. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:34"]

Siis sellasta piilov...tuilua, selän takana puhumista ja pois sulkemista. Nykyisessä työpaikassa on ollut tapana viettää tyttöjen iltaa aina välillä, viime syksystä lähtien minua ei ole kutsuttu vaikka selvästi niitä tapaamisia on ollut. En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen aina kaikille ystävällinen, ehkä en kovin avoin ja äänekäs. Tämä todella satuttaa. Nyt harkitsen taas työpaikan vaihtoa koska syrjiminen syö voimia.

[/quote]

Kutsuttiinko sinut siis ennen viime syksyä vielä illanviettoihin? Tapahtuiko silloin jotain, kieltäydyitkö peräjälkeen kutsuista tai annoitko olemuksellasi ymmärtää, ettei sinulla ollut mukavaa illanvietoissa? En tarkoita loukata, mutta jos et ole kovin avoin tai puhelias työkavereidesi seurassa, he voivat tulkita sen niin päin, ettei sinua kiinnosta heidän seuransa.

Ongelma on usein siinä, että ei suostu paskanpuhumiseen. Sellainen, joka ei osallistu juoruiluun ja haukkumiseen, suljetaan usein ulkopuolelle, koska hänen koetaan rikkovan yhteistä käyttäytymiskoodistoa.

Monet ihmiset ovat lisäksi sellaisia, että he ovat ilkeitä tajuamattaan. Harva on sellainen aktiivinen, joka muistaisi aina käydä huikkaamassa jokaisen mukaan tms. Onneksi jotkut ovat! Mutta tuntuu se poissulkeminen pahalta vaikka se olisi vahinko. Varsinkin jos itse on sellainen ihminen, joka huomioi keskustelussa myös ujot ja hiljaiset ja muistaa käydä pyytämässä heitä mukaan.

Sitten on näitä, jotka kulkevat pitkin käytävää kailottamassa, että lähdetään syömään Mirkku, Markku ja Jaana, ja jotenkin oudosti unohtuu juuri sinun nimesi...[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:45"]

Ei minun työpaikallani ole tapana puhua pahaa niistä, jotka eivät ole paikalla. Jos minun läsnä ollessani alkaa puhe poissaolijasta, vaihdan puheen aihetta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 15:54"]

Voiko joku todella olla näin tyhmä?[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:04"]

Tulkitset kaikki satunnaiset puheet kiusaamiseksi, otat itseesi ihan kaikesta, et anna muille mitään? Olet sosiaalisti kyvytön ja ns. Kiusaamistilanteiden yhteinen nimittäjä olet sinä. Auttaako asennemuutos, ei ne susta yleensä puhu. 

[/quote]

[/quote]

En ole tuo eka, jota haukut tyhmäksi. Sanonpa vaan, että itsekin olen nähnyt sellaisen ammattiloukkaantujan työpaikalla, joka lähtiessään vielä syytti kiusaamisesta.

Oikeasti ammattiloukkaantuja oli piinannut kaikkia muita ja ollut kivenä kengässä koko sen helkutin ajan, kun meillä oli. Ei minkäänlaisia alkeellisimpiakaan käytöstapoja: ei osannut edes nyökätä ketään päin, kävi kaksin käsin syömässä kahvipöydästä toisten nenän alla tarjottavat, puhui paskaa muista pomolle niiden muiden kuullen jne. 

En tiedä, mikä ap on, mutta itsensä voi oikeasti myös järjestää todella vihatuksi työpaikallaan ja sen jälkeen väittää tulleensä kiusatuksi. En olisi uskonut tällaista olevankaan, jollen itse olisi nähnyt.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:48"]

Pahaa puhutaan kaikista jotka eivät ole paikalla. Jos tapaat eristäyyä työporukassa, olet kätevästi vähiten paikalla, joten sinusta voidaan puhua vaikkei sinua lainkaan tunnettaisi.

Noin kohdellaan tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Tätä on todella hankalaa vastustaa suoraan; kaikkein tehokkainta on yksinkertaisesti jutustella työkavereiden kanssa kahveilla, kopiokoneella jne.

Ihmisiä me kaikki olemme, ja ansaitsisimme ihmisen kohtelun, mutta joillekuille täytyy tehdä se oma ihmisyys ja inhimillisyys rautalangasta vääntäen tutuiksi että pysyisivät mielessä...

[/quote]

Jännä juttu, että olen itse sellaisessa työyhteisössä, jossa kenestäkään ei puhuta pahaa selän takana. Joskus joku asia voi ärsyttää ja sitä puidaan työkaverin kanssa. Lopulta, kun on rauhoituttu, niin asia selvitetään ärsytyksen kohteen kanssa. Naisvaltainen työpaikka, joten meitä poikkeuksiakin on.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:48"]Pahaa puhutaan kaikista jotka eivät ole paikalla. Jos tapaat eristäyyä työporukassa, olet kätevästi vähiten paikalla, joten sinusta voidaan puhua vaikkei sinua lainkaan tunnettaisi.

Noin kohdellaan tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Tätä on todella hankalaa vastustaa suoraan; kaikkein tehokkainta on yksinkertaisesti jutustella työkavereiden kanssa kahveilla, kopiokoneella jne.

Ihmisiä me kaikki olemme, ja ansaitsisimme ihmisen kohtelun, mutta joillekuille täytyy tehdä se oma ihmisyys ja inhimillisyys rautalangasta vääntäen tutuiksi että pysyisivät mielessä...

[/quote]

En mä ole ainakaan ikinä ollut työpaikalla, jossa muista (paitsi parissa paikassa pomosta) puhutaan pahaa. Ja vielä naisvaltaisella alalla ole, kun jotkut tuntuvat tällaisen liittyvän sukupuoleen.

Ei ole normaalia käytöstä aikuisilta ihmisiltä.

Jos ihan todella on sitä mieltä, että on kiusattu jokaisessa työpaikassa, niin kannattaa käydä työterveyspsykologilla. Aika epätodennäköistä, että jokaisessa työpaikassaan joutuisi kiusatuksi.

En tahdo vähätellä kokemuksiasi ap, mutta mietipäs kirjoittamaasi toisen ihmisen silmin. Kahvitauot muiden kanssa saattaa vaikuttaa sinusta mitättömältä jutulta koska et itse osallistu niihin. Siellä kahvihuoneessa ei ihan oikeasti välttämättä puhuta edes koskaan sinusta, mutta siellä käydään muita ryhmähenkeä lisääviä keskusteluja. Kahvihuoneessa puretaan työkavereille työstressiä tai vaikkapa henk. koht. murheitakin, nämä jutut lähentää ihmisiä.

Jättämällä nuo kahvihetket väliin annat muille viestin, että et tahdo olla muiden kanssa tekemisissä tai osallistua. Kerrot myös olevani ujo ja vetäytyvä, eli sinuun on hankala tutustua ehkäpä? Ei se ole työpaikkakiusaamista että sinua on hankala lähestyä ujoutesi vuoksi, sen eteen täytyy itse tehdä töitä. 

Ei minunkaan naisvaltaisella työpaikallani puhuta paskaa ja haukuta muista, hyvin harvoin sanotaan mitään negatiivisesta kaverista. Vainoharhaista automaattisesti olettaa näin, etenkin jos on suht uusi työpaikalla eikä tunne ihmisiä.

Mää en ainakaan jaksa sellaisia jotka julistaa olevansa ujoja, hiljaisia ja paniikkihäiriöisiä ja silti pitäisi aina jaksaa pyydellä mukaan ja jutella hiljaiselle kenkiään katselevalle tuppisuulle. Kuulkaas, kun suurin osa meistä on normaaleja eikä jaksa terapoida noita hartaasti vaalittuja ominaisuuksia kuten hengen dramaattista haukkomista ja voihkimista heti kun pitäisi jonkin eteen nähdä vaivaa tai on pikkuisen kiire. Ketään ei kiinnosta teidän ongelmat kun jokaisella on ne omat ja niiden kanssa vaan on pärjättävä. Heikot sortuu elon tiellä eikä se ole vahvojen vika. Vietän siis mieluummin aikaa sellaisten kanssa joiden kanssa on kivaa ja vaivatonta. Paniikkihäiriöikää keskenänne, kyllä teillekin samanlainen panikoiva ystävä löytyy. Yhdessä on mukavampaa sitten varmasti huohottaa ja olla ahdistuneita ja ujoja.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:42"]

Minulla on vähän vastaavia kokemuksia. Tunnistan kyllä itsessäni sen ominaisuuden, että herkästi havainnoin ympäristössä, ihmisten elkeissä ja sanoissa negatiivista minua kohtaan, vaikkei sillä olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Itse aloitin viime viikolla uudessa työssä ja mielestäni minua ei ole otettu tai edes yritetty ottaa porukkaan. Huomenna taas yritän uudella innolla, katsotaan kuinka kauan jaksan kun työkään ei ole mielekästä.. Kovasti voimia ja tsemppiä ap:lle! Minkälainen sinun  sosiaalinen verkosto on työn ulkopuolella? Minulla onnekseni on laaja tuttava ja ystäväpiiri ja saan heiltä voimaa uskoa siihen, ettei minussa ns. ole vikaa.

[/quote]

Uuteen porukkaan ei ängetä innolla, koska silloin et noudata laumakuria. Tulokkaan tehtävänä on odotella rauhallisesti, ei-pelokkaasti, että häneen otetaan kontaktia. Hänen tehtävänsä ei ole ängetä tuttavallisena juttusille enempää kuin vanhempi työntekijä antaa ymmärtää sopivaksi. Ei vieras koirakaan mene ensin nuuskimaan uutta laumaa, vaan antaa muiden nuuskia ensin. Jos muut käyttäytyvät jotenkin ikävästi, ei pidä leikkiä ettei huomannut, vaan osoittaa huomanneensa, muttei hermostua. Mutta se ei ole negatiivisuutta, että alussa otetaan etäisyyttä uuteen tulijaan, vaan tilanteen vakavasti ottamista: tuossa on uusi jäsen ryhmään, ja siksi edetään protokollan mukaan. Joku kesäharjoittelija voidaan ottaa vastaa ystävällisemmin, koska hänen sijoittumisestaan arvojärjestykseen ei ole mitään epäselvyyttä.

Tyrkky ja ylipirteä tulokas aiheuttaa ärtymystä, koska rikkoo etikettiä. Eläinten kanssa näitä asioita voi olla miellyttävämpää harjoitella, koska ihmisten käytössäännöt hämärtävät asiaa. Eläimetkin alkavat suhtautua uteliaasti ihmiseen, joka antaa tilaa, mutta vetäytyvät jos uusi tuttavuus tuppautuu.

Pahaa puhutaan kaikista jotka eivät ole paikalla. Jos tapaat eristäyyä työporukassa, olet kätevästi vähiten paikalla, joten sinusta voidaan puhua vaikkei sinua lainkaan tunnettaisi.

Noin kohdellaan tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Tätä on todella hankalaa vastustaa suoraan; kaikkein tehokkainta on yksinkertaisesti jutustella työkavereiden kanssa kahveilla, kopiokoneella jne.

Ihmisiä me kaikki olemme, ja ansaitsisimme ihmisen kohtelun, mutta joillekuille täytyy tehdä se oma ihmisyys ja inhimillisyys rautalangasta vääntäen tutuiksi että pysyisivät mielessä...

Oletko niin kuin yksi meidän töistä? Jokainen työnjakotilannekin on hänen mielestään työpaikkakiusaamista. Yksi työsuojeluvaltuutettukin on lopettanut kesken kauden hänen takiaan.

ihan samoja tuntemuksia. Olen jännittäjä ja en käy kahvihuoneessa. Nyt kun kakkonen sanoi että niistä puhutaan ketkä ei paikalla niin tuli huono olo. =( Todella ahdistavaa. Olen vain todella ujo ja jännittäjä ja kärsin paniikkihäiriöstä.

ei ap

Tulkitset kaikki satunnaiset puheet kiusaamiseksi, otat itseesi ihan kaikesta, et anna muille mitään? Olet sosiaalisti kyvytön ja ns. Kiusaamistilanteiden yhteinen nimittäjä olet sinä. Auttaako asennemuutos, ei ne susta yleensä puhu. 

Tiedän mistä puhut! Mun mielestä tätä esiintyy enemmän naisvaltaisella alalla..itse viihdyn paremmin työpaikassa,jossa enemmistö miehiä..no,nyt olen työtön..kyllästyin pätkätöihin ja jatkuvaan epävarmuuteen..olen aloittelemassa omaa yritys toimintaa mieheni kanssa..miehellä yrittäjyys onneksi hanskassa..juuri siksi haluan yksityisyrittäjäksi,että ei tarvitse sietää selkäänpuukotusta,kyräilyä jne..tai kokea työpaikka kiusaamista..kaikki nuo on koettu..olen päässyt niistä yli,mutta raskasta oli.voimia kaikille tuon kokeneille! On aivan käsittämätöntä,että aikuiset ihmiset kiusaa! Siinä voi olla syy myös joidenkin pitkäaikais työttömyyteen! Surullista,että jotku kärsii työpäivien aikana!

Ap:lle tsemppiä, voimia, elämäniloa ja aimo annos lujaa itsetuntoa. Koita saada työpaikan ulkopuolinen elämä kivaksi, se voi auttaa.

Sori, mutta työpaikan tyttöjen ilta???? En lähtis mistään hinnasta! Hetkinen, onko siellä siis myös miehiä? Ala niitten kanssa kaveriksi.